- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1137-1138

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italia

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

113lJ

Italia

612

valtakunnaksi hänen pojalleen, mutta Fredrik ei
pitänyt tätä lupaustaan, vaan hallitsi itse
pe-rintövaltakuntaansa, jonka olot hän uusilla
laeilla järjesti yksinvaltaiseen henkeen. Hän
koetti ylläpitää keisarin oikeuksia myös
Keski-ja Ylä-I:ssa sekä voittikin uudestaan
liittoutuneet Lombardian kaupungit Cortenuovan
taistelussa 1237, mutta joutui vähitellen alakynteen,
sittenkuin Gregorius IX oli pannut hänet
pannaan ja Iunocentius IV julistanut hänet
kruununsa menettäneeksi. Keisarin asiaa kannattivat
kyllä monet italialaisetkin, kuten Ezzelino da
Romano, Veronan y. m. hallitsija. Fredrikin
kuoltua 1250 paavit liittyivät hänen
jälkeläisiänsä vastustaakseen Ranskaan, ja Clemens IV
lahjoitti Anjou’n Kaarlelle Sisilian valtakunnan,
jota Fredrikin jälkeen oli hallinnut hänen
äpärä-poikansa Manfred; tämä menetti kruununsa ja
henkensä Beneventon taistelussa 1266. Sisilian
saari kuitenkin erosi Napoli’sta kapinan kautta
1282 („Sisilian iltamessu") ja joutui Manfredin
vävylle Aragonian Pietari III:lie.

Keisarivallan vaipuessa I:n kaupunki-valtiot
pääsivät aivan itsenäisiksi, mutta samalla
jatkuivat yhä kiivaammin taistelut
keisarillismielis-ten ghibelliinien (ks. t.) ja I:n
itsenäisyyttä puolustavien guelfien (ks. t.) välillä.
— Genova (jossa guelfit olivat voitolla) ja
Venetsia kilpailivat kauppalierruuudesta; edellinen
kaupunki auttoi kreikkalaisia karkoittamaaan
venetsialaiset Konstantinopolista 1261; se sai
myös täydellisen voiton ghibelliinisestä Pisasta
1284. — Mannermaalla Milano ja Firenze
hankkivat guelfeille ylivallan. Viimemainitusta
kaupungista karkoitettiin 1300 Dante, joka
teoksissaan pontevasti puolustaa ghibelliinien
aatteita. — Seuraavien keisarien retket I:aan
1300-luvulla eivät voineet hankkia heille takaisin
heidän kadotettua valtaansa. Tosin paavitkin
menettivät arvonsa, kun 1309 asettuivat Avignon’iin
Ranskan kuningasten käskyläisiksi. Heidän
poissaollessaan Cola di Rienzi yritti muodostaa koko
T:n yhteiseksi tasavallaksi Rooman johdolla, mutta
kukistui toivottomassa yrityksessään 1354.
Paavit palasivat Roomaan 1377, mutta kohta
senjälkeen syntyi kirkon hajaannus eli skisma. —
1300- ja 1400-luvulla kohosi muualla I:ssa
miltei kaikkialla hallitsijasukuja, jotka anastivat
yksinvallan puoluetaisteluiden raatelemissa
tasavalloissa. Niinpä Milano joutui 1311
Visconti-suvulle, joka laajensi valtansa yli koko
Lombardian ; Gian Galeazzo Visconti sai keisari
Vences-laukselta herttuan arvon 1395. Hänen poikansa
Filippo Marian kuollessa 1447 sammui Visconti’n
suku; 1450 kohosi sen sijaan kondottieeri 1.
palk-kajoukkojen päällikkö Francesco Sforza Milanon
herttuaksi. Muutkin I:n yksinvaltiaat ottivat
herttuan nimen. — Firenzessä pääsi Medici’en
pankkiirisuku johtavaan asemaan 1400-luvulla,
varsinkin Cosimon (k. 1464) ja hänen
pojanpoikansa Lorenzo il Magnificon (k. 1492) aikana;
he eivät kuitenkaan kantaneet itsevaltiaan
nimeä. — Napoli’ssa nousi Anjou-sukuisen Johanna
II:n kuoltua 1435 Alfonso V Aragonialainen
valtaistuimelle, jonka hän jätti äpäräpojalleen
Ferdinandille. — Napoli, Kirkkovaltio, joka skisman
päätyttyä 1417 oli jälleen voimistunut, Firenze,
Venetsia ja Milano olivat keskiajan lopulla
mahtavimmat I:n valtiot ja ylläpitivät tasapainoa,

mutta I:n hajanaisuus jäi siten pysyväiseksi.
Valtiollisessa suhteessa tila oli surkea,
kansalaiskunto ja vapaudentunto katosivat; sentähden
al-jettiin käyttää palkkajoukkoja, ja yksinvaltiaat
saattoivat perustaa mahtinsa, jota he turvasivat
julmuudella ja kavalalla valtiotaidolla.
Siveellisyys rappeutui, m. m. kirkon johtomielietkin
antoivat siinä suhteessa huonon esimerkin
(Aleksanteri VI); kirkon puhdistusta yritti munkki
Savonarola turhaan saada aikaan. — Mutta
elinkeinoihin ja sivistysrientoihin nähden I. oli muiden
maiden etunenässä. Teollisuus ja kauppa
kukoistivat, varsinkin Venetsia ja Genova kokosivat
määrättömiä rikkauksia; jälkimäinen joutui vihdoin
kilpailijaansa vastaan tappiolle 1381 ja
ajoittaiseen riippuvaisuuteen Ranskasta sekä Milanosta.
— Lukuisissa pikkuruhtinasten hoveissa suosittiin
taiteita ja tieteitä; klassillinen sivistys, jolla oli
syvät juuret I:ssa, virkosi uuteen eloon ja
varsinkin Firenze Medici-suvun aikana sekä paavin
hovi Roomassa (Julius II, Leo X) muodostuivat
n. s. renesanssi-sivistyksen keskustoiksi. Suuret
kirjailijat 1300-luvulla, Dante, Petrarca ja
Boccaccio olivat laskeneet perustuksen
italiankieliselle kansalliskirjallisuudelle; tätä edustivat
myöhemmin, 1500-luvulla, Ariosto, Tasso y. m.
Kuuluisat taiteilijat, myöhäisrenesanssin edustajat
Leonardo da Vinci, Rafael ja Michelangelo, monta
muuta mainitsematta, vaikuttivat 1400-luvun
loppu- ja 1500-luvun alkupuoliskolla.

Uusi aika. I:n rikkaus ja valtiollinen
hajanaisuus kiihottivat vierasten valloitushimoa ja
jouduttivat maan itsenäisyyden häviötä, jota
tarkka-äly iset isänmaanystävät ja valtiomiehet, kuten
Machiavelli, selvään olivat aavistaneet. —
Lodovico Sforza („il Moro") liittyi vihollisuudesta
Napolia kohtaan Ranskan kuninkaaseen Kaarle
VIII:een, joka teki retken tähän maahan 1494;
hän valloitti sen, mutta karkoitettiin seur. v.
Hänen seuraajansa Ludvik XII valloitti Milanon
1499, mutta hänen yrityksensä Napolia vastaan
ei onnistunut; sen anasti Espanjan Ferdinand
Katolilainen 1504. Nämä hallitsijat sekä
Mak-similian I ja paavi Julius II tekivät
senjälkeen Cambrai’n liiton 1508 Venetsiaa vastaan,
mutta pian onnistui tasavallan hajoittaa
vihollisensa, ja Julius II muodosti sen sijaan
„Pyhän liigan" 1511 ranskalaisten karkoittamiseksi
I:sta. He menettivätkin jälleen (1512) Milanon,
johon Sforza-suku palasi. Frans I valloitti tosin
Milanon takaisin saatuaan Marignanon voiton
1515, mutta joutui sittemmin kilpailussa Kaarle
V:tä vastaan tappiolle; Pavian taistelussa 1525
hän joutui vangiksi sekä luopui Madridin
rauhassa seur. v. Milanosta ja
Napolin-vaatimuksistaan. Tosin Frans kohta senjälkeen teki
Clemens VII: n y. m. I:n ruhtinasten kanssa
liiton Kaarlea vastaan, mutta liitto hajosi, kun
keisarin sotajoukko valloitti ja ryösti Rooman
1527; Cambrai’n ja Barcelonan rauhantekojen
kautta vahvistettiin keisarin ylivalta I:ssa.
Sforza-suku, joka oli liittynyt keisarin
vihollisiin, menetti lopullisesti Milanon. Se yhdistettiin
kuten Napolikin Espanjaan. Valtasuhteet I:ssa
vahvistettiin lopullisesti Càteau-Cambrésis’n
rauhassa 1559. Espanjan ylivalta pysyi lujana;
sen suosiota tavoittivat pienemmät valtiaat,
kuten Gonzaga-suku Mantovassa ja Medici’t
Firenzessä, jotka 1569 ottivat Toscanan suurherttuan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0615.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free