Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
113lJ
Italia
1141
lialaiset toivoivat apua Ranskalta, ja
Kirkkovaltiossa, Modenassa y. m. syntyi jälleen
levottomuuksia. Ne kuitenkin taas Itävallan avulla
tukehutettiin, ja Ranskan Ludvik Filip tyytyi
miehittämään Anconan. — Salaiset yhdistykset
jatkoivat ulkomailla vaikutustaan; Mazzini oli
muodostanut sellaisen „Nuoren Italian" nimellä.
Näin alkoi I:n historiassa se aika, jolle on
annettu nimeksi il risorcjimcnto (uudelleen
elpyminen). Vapaudenystävät olivat kuitenkin
eripuraiset; toiset tasavallan, toiset rajoitetun
monarkian kannattajia; muutamat taas sitä mieltä,
että I:sta oli muodostettava paavin
johdonalai-nen valtioliitto.
Pius IX :n noustessa paavinistuimelle 1846
näytti uusi aika koittavan I:Ile. Muutamat
vapaamieliset parannukset hankkivat hänelle
suurta kansansuosiota, ja vapauspyrinnöt
saivat tästä yllykettä. V. 1848 syntyi kapinoita
Sisiliassa, Lombardiassa, Venetsiassa y. m.
Sardinian kuningas Kaarle Albert myönsi
valtakunnalleen perustuslain (jota esimerkkiä paavi
seurasi) ja lupasi lombardilaisille apua
Itävaltaa vastaan, asettuen siten I:n itsenäisyys- ja
yhdistyspuolueen etupäähän. Hän miehitti
Milanon; Venetsia julistautui tasavallaksi
Mani-ni’n johdolla. Mutta Kaarle Albert voitettiin
Custozzan ja 1849 Novaran luona niin
täydellisesti, että hän, saadakseen maalleen paremmat
rauhanehdot, luopui kruunusta poikansa Viktor
Emanuel II :n hyväksi. Tämä ylläpiti tarkasti
perustuslakia, kehitti seur. vuosina
valtakuntansa oloja länsivaltojen malliin (esim.
supistamalla kirkon oikeuksia) sekä lisäsi sotavoimaa.
Sardinia oli tästä lähin I:n isänmaanystäväin
ainoana toivona. Toistaiseksi reaktsioni oli
päässyt voitolle, Lombardia ja Venetsia palasivat
Itävallan herruuden alle, Napoli’ssa y. m.
uudistettiin itsevaltius. Kirkkovaltio oli Mazzini’n
toimesta julistautunut tasavallaksi ja paavi oli
paennut; Roomaa puolusti vapaudensankari
Garibaldi, mutta Ranskan presidentin, Napoleon
Bonaparten avulla, joka tavoitti katolisen
papiston suosiota, paavi palasi 1849 ja hallitsi
senjälkeen despoottisesti.
Vielä kerran olivat siis vapautusyritykset
rauenneet, mutta italialaiset oppivat
onnettomuuksistaan ainakin yksimielisyyttä; yleisesti toivottiin
nyt yhtymistä perustuslailliseksi monarkiaksi
Sardinian johdolla. Tämän valtion johtavana
ministerinä oli v:sta 1852 kreivi Cavour, joka
otti I:n yhdistämisen elämäntehtäväkseen.
Sen-kautta, että Sardinia otti osaa Krimin sotaan
(1854-55), hän hankki sille länsivaltojen
kannatuksen. Tavatessaan keisari Napoleonin 185S
Ranskassa Cavour teki hänen kanssansa
salaisen sopimuksen, jossa Napoleon lupasi auttaa
Sardiniaa tulevassa sodassa Itävaltaa vastaan.
Sardinia oli saava Ylä-I:n; Savoiji ja Nizza
olivat sensijaan luovutettavat Ranskalle. Kun
Itävallan vaatimukseen, että Sardinia asettaisi
sotajoukkonsa rauhan kannalle, tuli kieltävä
vastaus, alkoi edellinen valtio sodan 1859, mutta
Sardinia sai heti apua Ranskalta, ja
itävaltalaiset voitettiin Magentan ja Solferinon
taisteluissa. Napoleon, joka pelkäsi Preussin
sekaantuvan asiaan, taipui nyt rauhaan. Villafrancassa
tehtiin sopimus 1859: Itävalta luovutti
Lombardian Napoleonille, joka jätti sen Sardinialle,
mutta Itävalta sai vielä pitää Venetsian. Lo
pullinen rauha tehtiin Ziirichissä sam. v.
Cavour tästä sopimuksesta suuttuneena otti
joksikin ajaksi eron, mutta I:n vapausliikkeet
jatkuivatkin rauhanteosta huolimatta. Toscana.
Parma ja Modena karkoittivat ruhtinaansa, ja
Napoleonin täytyi suostua näiden maiden sekä
Romagnan yhdistämiseen Sardiniaan, mikä
vahvistettiin yleisellä kansanäänestyksellä; hän otti
sensijaan itselleen Savoijin ja Nizzan. — Vapaus
puolue käänsi tämän jälkeen huomionsa
Molempain Sisiliain kuningaskuntaan, missä nuori
Frans II edeltäjäinsä esimerkin mukaan hallitsi
despoottisesti. Sisiliassa syttyi 1860 kapina, jota
auttamaan lähti Garibaldi vapaaehtoisten
seuraamana ja Sardinian hallituksen salaisella
suostumuksella. Hän vapautti Sisilian saaren, meni
sitten mannermaalle ja marssi pian Napoliin,
mistä Frans II pakeni, sulkeutuen Gaëtan
linnoitukseen. Viktor Emanuel ryhtyi nyt asiaan,
miehitti Kirkkovaltiosta Markit ja Umbrian sekä
lähti sitten hänkin sotajoukkoineen Napoliin.
Molempain Sisiliain valtakunta, Markit ja
Umb-ria yhdistettiin Sardiniaan, ja Viktor Emanuel
otti I:n kuninkaan nimen 1S61. Frans II
antautui Gaëtassa. Paavi, jota Napoleon suojeli,
sai toistaiseksi pitää varsinaisen Kirkkovaltion.
— Pian tämän jälkeen Cavour kuoli, keskellä
uuden valtion järjestämisen puuhia.
Johtavia ministereitä hänen jälkeensä olivat Rattazzi,
Ricasoli y. m. — Garibaldi koetti omin päin
anastaa Rooman, mutta I:n hallitus ehkäisi
hänen aikeensa 1862. V. 1S65 hallitus muutettiin
Torinosta Firenzeen. — Seur. v. I. teki liiton
Preussin kanssa, voittaakseen tulevassa
sodassa Itävallalta Venetsian. Tämä onnistuikin,
kun Preussi 1866 sai täydellisen voiton
Itävallasta; italialaiset tosin itse kärsivät
Cus-tozzassa tappion. Itävalta jätti nyt Venetsian
keisari Napoleonille, toivossa, että hän välittäisi
rauhan I:n kanssa, joka kuitenkin pysyi lujana
Preussin liitossa. Lopullinen rauha Itävallan
kanssa solmittiin Wienissä 1866, jolloin I. sai
Venetsian.
Vielä ei ollut I:n yhdistyminen täydellinen,
kun Rooma ja Kirkkovaltio pysyivät paavin
hallussa. Kaikki neuvottelut raukesivat Pius
IX: n taipumattomuuteen. Uudestaan Garibaldi
yritti anastaa Rooman, mutta ranskalaisten
avulla paavin joukot voittivat hänet Mentanan
luona 1867. Ranskalaiset miehittivät uudestaan
Kirkkovaltion, josta aikaisemmin jo olivat
poistaneet joukkonsa. I:n hallitus, jolla muutenkin
oli suuria vaikeuksia voitettavana uuden
valtion järjestämisessä, joutui täten Ranskan
suhteen ikävään asemaan.
Silloin syttyi saksalais-ranskalainen sota 1870,
joka vapautti I:u tästä vaikeudesta.
Ranskalaiset poistivat jälleen joukkonsa
Kirkkovaltiosta, ja pian kukistui ranskalainen
keisarikunta. neti senjälkeen I:n joukot valtasivat
Rooman, missä paavi viimeiseen saakka oli
pysynyt taipumattomana. Kirkkovaltio
yhdistettiin I:aau; Rooma tuli 1871 sen pääkaupungiksi.
Paavi, jonka Vatikaanin kirkolliskokous oli
juuri ennen julistanut erehtymättömäksi, laski
kaikki Rooman anastuksessa osalliset
kirkonkiroukseen, kuitenkaan ketään erityisesti
mainitsematta. I :n hallitus takasi paaville täyden
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
