Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italialainen taide
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1147
Italialainen taide
1148
nilet (kellotornit), joista Firenzen tuomiokirkon
on komein. Uudesta elpynyt kaupunkielämä
kohottaa ilmoille vielä linnamaisesti vaikuttavia,
julkisia rakennuksia (Sienan Palazzo pubblico,
Firenzen Pai. Vecellio y. m., sirompi on Loggia
dei Lanzi) ja palatseja; Venetsian turvallisessa
laguunikaupungissa linnamaisuus keventyy
palatsien siroissa, erivärisillä marmorilaatoilla ja
loggioilla koristelluissa fasadeissa
maalaukselliseksi karnevaalipuvuksi (ihana Doge-palatsi, Cà
d’oro y. m.). — Luonnon ja antiikin tutkimiseen
perustuva henkinen, keskiajan kahleet murtava
liike 1400-luvun alussa esiintyy rakennustaiteen
alalla, muita taiteen haaroja vallitsevana,
voimakkaiden, monipuolisten taiteilija-yksilöiden
kannattamana renesanss i-taiteena, joka
antiikkisessa asussa ratkaisee uusia, suuria
huone-probleemeja. Kaupungintalojen, palatsien,
arkadien ympäröimän pihamaihin,
porraskäytäviin, korusaleihin kiinnitetään suuri huomio,
ja yleensä voi sauoa, että arkkitehtuurin
luonne on ei-kirkollinen, jos kehitys kirkollisen
ja maallikkorakenteen alalla muuten kulkeekin
rinnatusten. Kirkoissa, jotka ovat vuoroin
sentraali-, vuoroin pituusrakenteita, kupoli,
renesanssin ihanne, kohoaa yli risteyksen,
kaset-teerattu tynnyriholvi on suosittu holvimuoto,
mutta tornit ovat harvinaisia eivätkä fasadit
nytkään, sen koommin kuin keskiajallakaan,
ole muun kirkon kanssa elimellisessä
yhteydessä. Seinän jäsentely pylväillä, pilastereilla,
palkistoilla ja raamituksilla on
renesanssi-tai-teessa tärkeimpiä kohtia; seinillä ja katoissa
rehentelee elämänhaluinen, muototäydellinen
koristelu, — tiiliähän alalla etevät taiteilijat ovat
parastaan luoneet (Rafaelin freskot ja
grottes-kit Vatikaanin loggioissa). — Pirteän, osaksi
vielä keskiajan traditsioneja säilyttävän
varhaisen renesanssin (1420-1500)
ensimäinen suuri mestari ja renesanssin luoja on
Firenzen katedraalin kupukilpailussa 1420 ensi
palkinnon saanut nerokas F. Brunellesco
(1377-1446). Jykevän valtavassa Pitti-palatsissa B. luo
keskiajan linnoja muistuttavan firenzeläisen
pa-latsityypin, jonka kaikissa kerroksissa
käytäntöön otettua kiviharkkoseinärakennetta
(rus-t i i k k a) B:n seuraajat vieläkin kehittävät. B.
da Majano rakentaa Palazzo Strozzi’n, Pal.
Ric-cardi’ii Michelozzo; teoreetikkona antiikkiin
läheisesti liittyvä etevä L. B. Alberti (1404-72) Sa
Maria Novellan fasadin. Venetsiassa toimivat
Lombardi’t y. m. (Pai. Vendramin-Calergi),
Veronassa Fra Giocondo (siro Pal. Consiglio); Pavian
Certosa-luostarin kirkon etufasadissa (ai. 1473)
dekoratiivinen rikkaus yltyy huippuunsa. —
Täyteen itsetietoisuuteen, teknilliseen ja muodolliseen
täydellisyyteen kohonneen korkearenesanssin
aikana (1500-40) taiteen painopiste siirtyy
Roomaan, jonne paavit Julius II ja Leo X
kutsuivat joukottain eteviä taiteilijoita. Näistä sitä
ennen Milanossa toimineella (Sa Maria della Grazie)
lahjakkaalla Bramantella (1444-1515) Roomaan
nähden tuli olemaan sama merkkiasema kuin
Brunellescolla Firenzessä. Firenzen Pai.
Rucel-laita muistuttavassa Pai. Cancelleriassa hän
esiintuo korkearenesanssin huomattavimmat
luonteen-puolet, kokonaisuuden sekä jalojen
sopusointuisten suhteiden oivallusta, mutta vasta
valtavassa, monin kerroin muutetussa Pietarin-
kirkossa renesanssin taitavuus ja luomiskyky
150 vuodeu kuluessa yhtyvät jättiläisteokseksi.
Rosselini, Bramante, Rafael (k. 1520), San Gallo,
B. Peruzzi (k. 1536), 72 v:n ikäisenä Michelangelo
(kupoli v. 1546), Vignola (k. 1573) v. m. olivat
vuoroin töitä johtamassa, Maderna 1600-luvun alussa
päättää työt pidentämällä kirkkoa ja
rakentamalla kupolia pimittävän sekä muutenkin
epäonnistuneen etufasadin, jonka vaikutusta ei edes
Bernini’n loistavat pylväskäytävät (v:sta 1667)
kummallakin puolen piazzaa kyenneet
korjaamaan. Kokoonsa nähden Pietarinkirkko kyllä on
kristikunnan suurin, mutta interiöörin
valtavuutta vähentää osien liian suuri mittakaava.
Palatsirakenteessa kerrokset Colosseumin tapaan
erotetaan toisistaan simseillä sekä merkitään
pilasteri- ja pylväsjärjestöillä (alkaen doorilaisella
alakerrassa), portaalit ja akkunat usein
kehystetään ja varustetaan päädyillä. Juhlallinen Pai.
Farnese (Antonio da San Gallo, k. 1546)
vahvistaa pylväiden asemesta vain fasadinsa kulmat
rustiikalla (komea etukalli), Pal. Massimi’n
(kaunis pihamaa) ja hienon Villa Farnesinan
arkkitehti on Baldassare Peruzzi, uutuuksillaan
esimerkillisesti vaikuttava Firenzen Pai. Pandolfini,
Rooman Villa Madama ja loistava Capella Chigi
S. M. del Popolo kirkossa ovat Rafaelin luomia,
Rafaelin henkeen sommiteltu Villa Medici henkii
rauhallista suloutta. Mantovassa maalari ja
Rafaelin oppilas Giulio Romano (k. 1546) rakentaa
Pai. del Tèn, kuvanveistäjä Sansovino (k. 1570)
Venetsian puhdasviivaisen kirjaston.
Myöhemmällä renesanssi-ajalla (1540-80) johtavia
mestareja ovat: Firenzessä G. Vasari (k. 1574),
Michelangelon seuraaja, uffizioiden rakentaja, mutta
jälkimaailmalle enimmin tuttu „Suurten miesten
elämäkerrat" nimisellä teoksellaan, Roomassa
Vignola (k. 1570), jonka suurin maallinen
rakenne on muhkea Caprarolan linna Viterbon
luona. Kirkkorakenteen kehitykselle V:n II Gesö
jesuiittakirkko Rocmassa on tärkeänä
lähtökohtana. Mutta teoreetikkonakin tuli Villa
olemaan aikalaisiinsa suuri merkitys, kun hän
yhdessä Serlion ja Palladion kanssa
mvökäis-rene-sanssin outoa ja yllättävää tavoittelevan
mielivallan vastapainoksi asetti akatemiallisen.
harkitsevan makusuunnan, jolle tarkasti
määritellyt tyylilajit ja suhdeoppi sekä massojen ja
koristeen suuripiirteisyys merkitsi kaikki, mutta
koristukselle sen sijaan tuli vain viileä
osan-ottamattomuus osaksi. Vicenzan monissa
julkisissa rakennuksissa (Basiliea, Teatro Olympico.
Rotonda y. m.) kireän klassisismin edustaja,
suhde- ja huonekäsittelyssä voittamaton, nerokas
A. Palladio (k. 1588) sai tilaisuuden toteuttaa
oppinsa käyttämällä suuremman
kokonaisvaikutuksen aikaansaamiseksi usein läpi 2:n tai
3:nkin kerroksen nousevia suurpylväsjärjestöjä.
Rikkaan Genovan suurenmoisen
palatsiarkki-tehtuurin luoja on G. Alessi (k. 1572).
Genovassa katujen amfiteatraalinen nousu ja kapeus
siirtää painopisteen väljiin, monumentaalisesti
käsiteltyihin vestibyyleihin, portaisiin ja
pihoihin. — Viimeinen renesanssin kehityskausi,
jolloin suurten mestarien töissä ilmenevä vapauden
ja väljyyden tunne muuttuu vähemmin
lahjakkaiden jäljitteli joiden käsissä arkkitehtonisten
ilmaisukeinojen tahalliseksi liioittelemiseksi, on
1600-luvun täyttävä häikäilemätön barokki.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
