Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italialainen taide - Italialainen viinit - Italian Itä-Afrikka - Italian kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1149
Italialaiset viinit—Italian kieli ja kirjallisuus
1150
Saavuttaakseen päämääränsä, maalauksellisen
suurpiirteisyyden, vaikuttavan ryhmityksen ja
mehevät reunapiirteet, ovat yksilöllinen rustiikka
ja luonnollinen kivi liian kankeita välineitä,
käyriin, väkivaltaisen väännettyihin viivoihin
rappaus ja stukki sopivampi. Barokin suurissa
teatteriliikkeissä detalji vajoaa mielivaltaisesti
käsitellyksi kokonaisuuden osaksi, rakennusosat
menettävät alkuperäisen konstruktiivisen
merkityksensä ja samalla muotonsa, muodostumalla
dekoratiivisiksi ja sulautuen koristeen kanssa
•V
yhteen. Aikalaistensa suosima etevä arkkitehti
ja kuvanveistäjä L. Bernini (1599-1680) on
barokin pääedustajia, häneen liittyvät suunnan
jatkajina F. Borromini (k. 1667) ja loistava
arkkitehti-koristetaiteilija Cortona (k. 1669). Pai.
Barberini’n rakentamiseen ottavat kaikki kolme
osaa, Venetsian Sa Maria della Salutessa
Long-hena luo tyypillisen barokki-kirkon. Barokin
ansioista mainittakoon, että se
kattomuodostuksel-lekin arvoa pannen on keksinyt taitetun katon
ja puutarha-arkkitehtuurin eteen tehnyt paljon
työtä. — Herruutensa taiteen alalla Italia jo
1600-luvulla saa jakaa Ranskan ja Alankomaiden
kanssa, 1700-luvulla se siitä lopullisesti luopuu,
ja barokkikin saa maltillisemman ja
klassisismiin taipuvan vivahduksen. Juvara (k. 1735)
rakeutaa Torinon San Supergan, ja L. Vanvitelli
Italian suurimman maallisen rakennuksen,
Caser-tan linnan lähellä Napoli’a. Rokoko ei Italiassa
voita jalansijaa, jota vastoin uusklassilliset
pyrinnöt yhäti saavat suosi joita pitkälle
1800-lu-kuun saakka — antiikin jätteiden kuparille
piirtäjänä Piranesi (k. 1778) saavuttaa laajalle
levinneen maineen. — 1800-luvulla eivät
uudemman ajan pyrinnöt rakennustaiteen alalla ole
vielä vieneet yhtenäisiin tuloksiin, ja
pääasialliset syyt lienevät etsittävät kehitystä
painostavasta voimakkaasta traditsionista sekä
pyrintöjen hajanaisesta, liiaksi eklektisestä
(valitsevasta) luonteesta. Monet uusintatyöt (Firenzen
katedraali), monumentaaliset kirkkomaat
(Genova, Milano, Palermo y. m.), Milanon Vittorio
Emanuele-galleria (ai. 1865), Palermon Teatro
Massimo ja Rooman V. Emanuel-monumentti
ansaitsevat kummiukin täyttä tunnustusta, vrt.
Rakennustaide.
U-o. N.
Italialaiset viinit eivät ylimalkaan ole
pa-raita, sillä huolimaton valmistustapa pilaa
mehun. Italia on kuitenkin Ranskan jälkeen
tärkein viinimaa, sato 47,9 milj. hl (1908; 1907
56,« milj. lii.). Tunnetuimpia i. v.-lajeja ovat
asti ja barolo Piemontesta, Vino-santo
Garda-järven rantamilta, chianti Toscanasta, josta myös
Est, Est, Est Montefiasconen seuduilta, Lacrima
Christi Vesuviuksen rinteiltä sekä marsala, zucco
ja siracusa Sisiliasta. (E. E. K.)
Italian Itä-Afrikka, siirtomaa-alue Afrikan
itärannikolla; siihen kuuluvat Eritrean
siirtokunta Punaisen-meren rannalla ja Italian
suojelusalue pitkin Somalin-niemen
kaakkoisrannikkoa. vrt. Italia, siirtomaat.
Italian kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Muinaisen latini-heimon kieli, laajan romaanisen
kieliryhmän (ks. Romaanilaiset kielet)
alkumuoto, pääsi Italian niemimaalla yksin
vallitsevaksi vähäistä ennen Länsi-Rooman
keisarikunnan häviötä tai ainakin keskiajan
alulla, jolloin muut niemimaalla ennen puhutut
kielet (ks. Italisetkielet), viimeksi kreikka,
tvkkönään olivat unohtuneet, jätettyään
enemmän tai vähemmän selviä jälkiä eri seutujen
ääntämistapaan tai sanastoon (vrt. alemp.).
Keskiaikuisten tulokkaiden — langobardien y. m.
germaanilieimojen sekä arabialaisten — kielet
joutuivat nekin häviölle taistelussa latinaa
vastaan; vaikka langobardin kieltä osattiin vielä
8:nnella vuosisadalla, on germaanilaisia
lainasanoja italiaan jäänyt suhteellisesti vähäinen
määrä; ja arabialaisten lainojen luku, joka on
suurin Sisilian murteissa, on niissäkin melkoista
pienempi kuin espanjan kielessä. Täten meidän
aikaamme asti Italiassa säilyneitä
latinaisperäi-siä kielimuotoja puhuu nykyään yli 30 milj.
ihmistä.
Nimitys „italian kieli" on kansantieteelliseltä
kannalta katsoen yhteisnimitys:
kansanmurteet eroavat toisistaan Italian niemimaalla ja
saarilla ehkä enemmän kuin missään muussa
romaanisessa maassa. Luonnollisena murrerajana
on ensiksikin Apenniinien vuorijono. Sitäpaitsi
esiintyy myös poikki-maalian jotenkin jyrkkiä
murrejakoja, jotka ainakin osaksi vastannevat
jo puheena olleita, kielen ulkonaisen historian
alkuaikoina vallinneita asutus- ja kielieroja,
osaksi taas johtuvat siitä, että keski- ja uudella
ajalla kaupungit ovat vaikuttaneet jonkunlaisina
kiteytymiskeskuksiua. Parman seutujen
kansanmurteesta esim. ei roomalainen enää hevin saa
tolkkua, saati napolilainen; firenzeläistä
murretta sitävastoin yleisesti ymmärretään missä
hyvänsä, Napolissa, jopa Palermossakin asti.
Oikeimman selityksen tähän antaa kirjallisuuden,
kirjallisuuskielen historia.
Kielellisiä muistomerkkejä, joitten saattaa
sanoa olevan italiaa, on säilynyt 900-luvulta
alkaen: valankaavoja ja muita oikeusasiakirjoja,
seinäkirjoituksia, kirjeenkatkelmia y. m., useat
esiintyen keskellä muuten latinaista tai
latinai-seksi tarkoitettua tekstiä. Vanhimmat
kirjaan-panot ovat usein oikeinkirjoitukseltaan
latinan-voittoisia. Lähinnä ne tietenkin kuvastavat sen
seudun puhetapaa, jolla ovat syntyneet; ja
odottamatonta on nähdä muutamia etelä-italiaan
viittaavia muotoja eräässä firenzeläisessä
tilikirjassa v:lta 1211. Murteitten taistelu ja
yhteisen kirjakielen synty
Italiassa on tutkimusaine, joka yhä vielä tarjoo
lukuisia ratkaisematta jääneitä ongelmia. Missä
suhteessa esim. oli 1220-1260-luvuilla n. s.
sisilialaisten runoilijain (ks. alemp.
Kirjallisuus) käyttämä kieli Sisilian murteeseen?
Näiden Italian varhaisimpien taiderunoilijain
lauluja on meille säilynyt ainoastaan
keski-italia-laisten puhtaaksikirjoittamina, ja valitettavasti
loppusointu- y. m. seikat eivät riitä varmasti
ilmaisemaan, millainen runojen kielellinen asu
alkuaan oli. 1200-luvun lopulla Italian
henkinen painopiste asettuu Firenzeen, ja Dante
kirjoittaa kuin kirjoittaakin melkein yksinomaista
Firenzen murretta: — hänen merkillinen
selittelynsä („De vulgari eloquentia" teoksessa), että
kirjoitettava kieli muka on kaikkien murteitten
yläpuolella, pitää paikkansa tähän kirjakielen
mestariin itseensä nähden tuskin muulta kuin
tyylin kannalta. Firenzeläisten trecentistien
kansalliskieleksi kohottama kansankieli jäi tavallaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
