- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1157-1158

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italian kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1157

Italian kieli ja kirjallisuus

1152

petrarkismin tunnustäktien alla. Pietro
B e m b o (k. 1547), aikansa rajattomasti ihailema
uutena Petrarcana, on etevämpi runojensa
(„Rime", 1530) muodolta kuin sisällykseltä; ja
hänellä on päämerkityksensä Italian kirjakielen
kiteyttäjänä selvään ja varmaan, vaikka toiselta
puolen elävästä puhekielestä eroavaan
sovinnaiseen muotoon. Ehdottomimmat jäljittelijänsä
Bembolla oli Venetsiassa. Tämän vuosis. useista
naisrunoilijoista kuuluisin on Michelangelon jalo
ystävätär Vittoria Colonna. Etevä
satiirikko Teofilo "Folengo oli n. s.
„maka-ronilaisen runouden" edustaja. Toinen Folengon
rinnalla mainittava satiirikko on Francesco
B e r n i, jonka tyyli on saanut hänestä nimensä.

16:nnen vuosis. proosaa edustavat suuret
nimet: Machiavelli, Giordano Bruno,
Benvenuto Cellini, Francesco
Guic-ciardini, Baldassare Castiglione,
y. m. Mutta nämä ovat etupäässä historiallisia,
poliittisia, filosofisia ja memoaarikirjailijoita.
Romaanilla ja novellilla ei ole yhtä
loistavia edustajia. Samoinkuin lyyrikot
Petrarcaa, pitivät novellinkirjoittajat Boccaccion
mallinaan. Mainittavimpia näistä ovat M a
t-teo Bandello, Agnolo Firenzuola
(k. 1548?), M asu cuo de’ Guardati y. m.
Kirjemuotoa käytetään ahkerasti
klassikkojen ja Petrarcan malliin, ja tämänlajiset
teokset ovat arvokkaita kulttuurihistoriallisia
lähteitä. Erityistä mainitsemista ansaitsevat T a
s-60 n, Annibale Caron (k. 15G6), B e m b o n,
della Casan, Don i’n, Berni’n ja Pietro
A r e t i n o n kirjeet. V. 1582 perustettiin
„Acca-demia della Crusca", jonka sieluna oli Leonardo
Salviati, ja joka 1612 julkaisi ensimäisen it.
sanakirjan. Kirjallisuudenhistorian
alkunäyt-teenä on mainittava B a r b i e r i’n (k. 1574)
„Dell’ origine della poesia rimata."

IV aikakausi (16:nnen vuosis.
loppupuolelta 18:nnen vuosis. keskivaiheille:
kirjallisen rappeutumisen aika).

Italia joutuu lähes 150 v:n ajaksi Espanjan
vallan ikeeseen, ja tämä vaikuttaa lamauttavasti
koko henkiseen elämään. Ensimäisiä tämän
sortokauden huomattavia kirjallisia ilmiöitä on
Giambattista Marini (k. 1625), jonka
keinotekoinen, luonnottoman koristeleva ja
kou-kerreltu tyyli on saanut nimen m a r i n i s m i
(myös secentismi). Kuuluisimmat Marini’n
jäljittelijöistä ovat bolognalaiset Claudio
Achillini (k. 1640) ja Girolamo P reti
(k. 1626). Marinismin kiivaimmat vastustajat
olivat Gaspare Murtola ja Tommaso
Stigliani (k. 1651). Mainittava on
klassillis-suuntainen lyriikka, jonka edeltäjä oli
Trissino, ja jonka johtava sielu oli G a
b-riello Chiabrera (k. 1638), „Italian
Pindaros ja Anakreon". Hänen parhaaksi
aatetove-rikseen tuli Marini’n leiristä siirtynyt F u
1-vio Testi (k. 1646). Toinen Cliiabreran
suunnan miehistä on Ottavio Rinuccini
(k. 1621), mainittava varsinkin
melodraaman luojana. Hänen mytologinen runoelmansa
„Daphne", johon Jacopo Peri ja Giulio Caccini
sävelsivät musiikin, on ensimäinen kappale tätä
lajia, joka nopeasti pääsi yleiseen suosioon.
Melodraamalla on oopperan ituna merkityksensä,
mutta se tietää samalla draamallisen taiteen ulko-

naistumista; tätä taidetta nyt tosin runsaasti
harjoitettiin, mutta sillä oli harvoja
huomattavia edustajia. Eepoksen alalla vallitsee ylen
runsas Tasson jäljittely. Huomattavampaa
saavutti koomillinen sankari-epopea, jonka
etevim-män edustajan Alessandro Tasson i’n
(k. 1635) kuuluisa „La secchia rapita" (1622)
niinikään sai lukuisia jäljitteli joitä. Romaani
oli espanjalaisen vaikutuksen alaisena.

Tämän aikakauden jälkipuolella kohtaa n. s.
marinismin 1. secentismin vakavia
vastustuspuuliia. Roomassa tätä varten syntyy
erityinen seura „Arcadia", joka perustettiin 1690,
mutta joka oli saanut alkunsa Ruotsin
Kristiinan jo 1656 Roomassa ympärilleen
kokoamasta kirjailijapiiristä. „Arcadian" ensimäinen
sihteeri oli Giovan Mario Crescimbeni
(k. 1718). Sen parhaat runoilijat ovat
Vincenzo da Filicaja(k. 1707), kuuluisa
isänmaallisista soneteistaan, ja Alessandro Guidi
(k. 1712), jolla, kuten edellisellä, oli täysi
vakaumus runoilijan siveellisestä tehtävästä.
Varsinkin melodraamojen kirjoittajana oli etevä
Pietro Metastasio (ks. t.; k. 1782).
Lyyrikoista on mainittava loistava
hovirunoi-lija Carlo InnocenzoFrugoni (k. 1768).
Vakavan draaman uudistukselle oli tärkeä
Vincenzo Gravinan (k. 1718) „Tutkimus
murhenäytelmästä" (1713). Se suositti antiikin
klassillisia esikuvia ja luonnon tutkimusta.
Gra-vina itse kirjoitti viisi antiikkisaiheista
tragediaa, ja hänen ihannettaan vastasi enimmin
Antonio Caraccion (k. 1702) murhenäyt.
„Konradin". Uudemman ital. murhenäytelmän
lähtökohta on Scipione M a f f e i’n (k. 1755)
kuuluisa „Merope". Huvinäytelmäin
kirjoittajista mainittakoon Faggiuoli (k. 1742),
juuri mainittu Maffei ja Giulio Cesare
Becelli (k. 1750), joka paitsi komedioja
kirjoitti tutkimuksen „Della novella poesia" (1732),
missä hän puolusti ruuouden vapautumista
klassillisista esikuvista. Hyvin suurta suosiota nautti
kansassa tilapäiskomedia.

Suurempi merkitys kuin kirjallisuuteen on tällä
aikakaudella tieteeseen nähden, jolle lasketaan
uudenaikainen perustus. Uuden tieteen
marttyyriksi joutui Galileo Galilei (k. 1642).
Merkille pantava on tieteellinen
tutkielma, jolle milloin annetaan nimi „saggio",
milloin taas vanhempi nimi „discorso".
Uudenaikaisen historiantutkimuksen
perusti jesuiittain kerettiläisenä vainoama
Lodovico Antonio Muratori (k. 1750), ja
uudenaikaisen historian filosofian G i a m b a
t-t i s t a V i c o (k. 1744). Kirjallisella
kritiikillä on niinikään eteviä edustajia, kuten
TrajanoBoccalini (k. 1613), Girolamo
Brian i, Gravina, Vie o, Sforza
Palla-v i c i n o y. m.

V aikakausi (jälleenvirkoamiseu
aika, „il risorgimento", 1750-1850, ja uusin
aika).

V. 1748 häviää Italiasta espanjalainen valta,
ja kansallisen yhteyden aate herää.
Tämän virtauksen (risorgimento) johdossa
kulkee Pohjois-Italia. Venetsiassa alkoi kreivi
Gasparo Gozzi (k. 1786) englantilaisen
esikuvan mukaan julkaista aikakauskirjaa
„L’osser-vatore veneto" ja Torinossa Giuseppe Ba-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0625.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free