- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1163-1164

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Italiset (l. muinaisitalialaiset) keilet - Itasismi ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1163

1892-97. Sopivin vasta-alkajalle on Buck, ,,A
grammar of oscan and umbrian, with a collection
of inscriptions and a glossary", 1904.] O. J. T.

Itasismi (< ita, muinaiskreik. ëta kirjaimen
/e] keski- ja uuskreikkalainen nimi), klassillisen
kreikankielen vokaalien ääntäminen keski- ja
uuskreikkalaisen ääntämistavan mukaan,
varsinkin vanhojen (suljetun ja avoimen) ë-n, ei-n, y-n
ja ot-n ääntäminen i-nä. Oppiessaan kreikkaa
turkkilaisen valloituksen aikana (15:nnellä
vuosis.) Länsi-Eurooppaan siirtyneiltä kreikkalaisilta
humanistit omaksuivat tämän ääntämistavan.
Suuri alankomaalainen humanisti Erasmus
Rotterdamilainen osoitti kuitenkin (1528), että
klassillisen kreikan ääntämistapaa määrättäessä oli
lähdettävä klassillisen ajan kirjoitustavasta. Tätä
ääntämistapaa nimitettiin erasmolaiseksi; tavaksi
päässyttä uuskreikkalaista ääntämistä taas sanottiin
sitä noudattaneen saks. humanistin J. Reuclilinin
mukaan reuchliniläiseksi. „Erasmolainen"
ääntäminen on Länsi- ja Pohjois-Euroopassa
syrjäyttänyt reuchliniinisen; uuskreikkalaiset sitävastoin
pitävät (jotakuta kielentutkijaa lukuunottamatta)
sitkeästi kiinni siitä, että vanhan ajan
kreikkalaiset äänsivät kieltään nykyisen kreikan tavoin.

O. E. T.

Itaska- 1. 11 a s e a-j ä r v i [itä’ska],
Mississippi-virran lähdejärvi, Minnesotan valtion
alueella 467 m yi. merenp. Siihen laskevat
ympäröivän moreeniseudun (n. 512 m yi. merenp.)
pienet joet ja purot (Nicollet-Creek, Elk-Creek
y. m.). (W. S-m.)

Item (lat.), lyh. it., samoin.

Iteratiivinen (lat. iterü’re = toistaa),
frekventatiivinen (ks. t.).

Iteratsioni (lat. iterä’tiö = uudistus), lakit.,
rikoksen uusiminen (ks. t.).

Ithaca [ipaka], kaupunki New Yorkin
valtiossa Yhdysvalloissa, Cayuga-järven rannalla,
14,615 as. (1905); Cornell University (ks. t.).

Ithaka, Ithake [-tha’kë], nyk. Thiaki
[piä’ki], n. s. Joonialaisiin saariin
kuuluva kalliosaari, Leukas-saaren (eli niemimaan)
eteläpuolella, Kephallenian itäpuolella;
jälkimäisestä sen erottaa n. 4 km leveä salmi. I:n
pinta-ala on n. 93 km2; koillisesta maahan
tunkeva Molo-lahti jakaa sen kahteen, ainoastaan
kapean kannaksen yhdistämään puoliskoon.
Korkeimmat vuoret (n. 800 m) ovat
pohjoispuolis-kolla. N. 12,000 as. Saaren eteläpuoliskolla
Vathy-lahden perukassa on Thiaki’n 1. Vathy’n
kaupunki. Sankarieepoksien mukaan I. oli
Odysseuksen kotimaa. Siihen onkin — mielikuvituksen
avulla — koetettu sovittaa Odysseian kuvauksia;
onpa sieltä etsitty Odysseuksen kuninkaantalon
raunioita (niin varsinkin Schliemann). Toiselta
puolen on W. Dörpfeld koettanut todistaa, että
eepillisessä runoudessa I. nimellä
tarkoitettiin-kin Leukasta ja että historiallista I:aa
eepoksessa vastaa Same.

Ithome [-ö’më], noin 800 m:n korkuinen vuori
Messeniassa Etelä-Kreikassa; sen huipulla oli
ennen Messenian suojelusjumalalle Zeus
Ithoma-takselle pyhitetty temppeli — samalla muurien
ympäröimä linnoitus, jota messenialaiset kauan
puolustivat spartalaisia vastaan ensimäisessä
Messenian sodassa (743-724 e. Kr.) ja samaten
kolmannessa (464-455 e. Kr.). Kun
Epameinon-das 370 e. Kr. oli uudistanut Messenian valtion,

1164

tuli I. olemaan uuden pääkaupungin Messenian
linnana. Se oli sotilaallisessa suhteessa
Pelopon-nesoksen tärkeimpiä paikkoja.

Itil, Volga-joen muinainen arabialainen
nimitys. Sama sana on Volgan nimenä useissa
turkk.-tatarilaisissa kielissä (esim. tsuv. Adal.
tat. Idil, kir. Edil).

Itineraari (< lat. iter, genet. iti’7ieris = tie,
matka), tuntemattomissa seuduissa matkustaneen
tutkijan yksinkertaisilla apuneuvoilla suorittama
kartoittaminen (selityksineen) kummallakin puolin
kulkemaansa tietä. — Itinerarium (lat.,
„matkakirja") oli alkujaan nimenä roomalaisten
laatimilla kirjoilla, jotka joko luettelivat
matkan varrella olevat paikat ja etäisyydet niitten
välillä (Itineraria scripta), tahi kartan tavoin
(ks. ylemp.) esittivät kuljettavan tien
(Itineraria pieta). Edellisistä mainittakoon molemmat
Itineraria Antonini, jotka sisältävät
matkaselityksiä luetteloineen keisari Antoninus
Caracallan ajalta, mukaellut 4:nnellä vuosis.,
sekä Itinerarium Alexandri
(Aleksanteri Suuren persialaisen sotaretken mukaan
laadittu keisari Konstantiuksen persialaista
sota-retkeä varten 340-345) ja Itinerarium
Hierosolymitanum 1. Burdigalense,
v:lta 333, joka esitti pyhiinvaeltajien matkaa
Bordeaux’sta Jerusalemiin. Jälkimäisistä i:eista
on säilynyt vain n. s. Tabula
Peutinge-r i a n a, joka esittää Länsi-Rooman valtion
tärkeimmät sotatiet. S-m.

Itinerarium ks. Itineraari.

Itis ks. Iitti.

Itiö, s p o o r i, salasiittiöiden tavallisesti
yksisoluinen ja usein mikroskooppisen pieni,
suvu-tonta tietä syntynyt lisääntymiselin. Erotukseksi
korkeampien kasvien siemenestä ei i. milloinkaan
sisällä alkiota. I:den syntymistavan mukaan
annetaan niille eri kasviryhmissä suuri joukko
eri nimityksiä. A. I:t muodostuvat toisten
solujen tai erityisten pesäkkeitten, sporangioitten.
sisään: sisä-i:t (endospoorit). Näitä ovat
putkilokryptogamien ja sammalten i:t,
kotelosienten ja jäkälien kotelo-i:t (as kos p o
o-rit), useiden levien ja leväsienien liikkuvat
parveilu-i:t (z o o s p o o r i t) ja eräiden
viherlevien liikkumattomat aplanospoorit.
B. I :t eivät muodostu emosolun eivätkä
itiö-pesäkkeen sisään, a. I:t ovat paksuttuneella
ketolla varustettuja liikuntokyvyttömiä emokasvin
kasvullisia soluja.- Näitä nimitetään, milloin
esiintyvät yksitellen, akineeteiksi (esim. useat
konfervoidilevät). Akineettimuotona voidaan myös
pitää eräiden sinilevien erilaissoluja (h
e-terosvstoja) ja mucoraceissa, nokisienissä
y. m. esiintyviä k ä t k ö-i :i t ä
(klamydospoo-r e j a) ; myös ruostesienten helmi-, k e s
ä-ja talvi-i:itä (teleutospooreja)
pidetään kätkö-itiömuodostuksina. Svnakineetti
on useiden toisissaan kiinni pysyvien
aki-neettien muodostama itiörihma. Svnakineetteihin
voidaan myös lukea sinilevien jakorihmat
(h o r m o g o n i o t) ja eräillä sienillä, esim.
mu-coraceilla, esiintyvät j o n o-i :t (oidiot). b.
Itiöt muodostuvat kuroutumalla kasvullisesta
solusta; yleinen nimitys kuromat (konidiot).
Näitä ovat esim. basidiomyseettien kanta-i:t
(basidiospoorit), ruostesienten erityisiin
pullonmuotoisiin syvennyksiin, pikkuitiöpulloi-

Itasisnii—Itiö

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0628.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free