Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itsekkyysmoraali ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1169
Itsekkyysmoraali—Itsemurha
1170
tekoja, joita heidän 011 tunnustettava.
Itsekkyys-moraali kuitenkin joka tapauksessa
periaatteellisesti kieltää todella epäitsekkään toiminnan
mahdollisuuden, katsoen ettei ihmisluontoon kuulu
mitään epäitsekkäitä tunteita ja taipumuksia.
Jyrkkää itsekkyysmoraalia edustavat vanhassa
filosofiassa sofistit ja uudessa Mandeville,
Hel-vétius, M. Stirner y. m., lievennettyä useat
vanhan ajan ajattelijat, kuten esim. Epikuros ja
hänen oppikuntansa, ja uutena aikana esim.
Spinoza ja Bentham. I:n vastakohta on
epäitsekkyys 1. altruismi» Z. C.
Itsekkyysmoraali ks. Itsekkyys.
Itsellinen ks. Tilaton väestö.
Itseluovuttava leikkuukone, viljan
korjaamiseen sovitettu niittokone, leikkuukone, joka
niittää ja kokoo 1. luovuttaa viljan sidottavaksi
sopiviin lyhteisiin pellolle. Käytetään edullisesti
kaiken viljan leikkaamiseen. Työmäärä päivässä
4-5 ha. ks. Leikkuukone. I. A. S.
Itsemurha. 1. Lainsäädäntö itsemurhaan
nähden on ollut suurten muutosten alainen.
Roomalaisen oikeuden mukaan i. ei ollut rikos —
päinvastoin pidettiin sitä vanhassa Roomassa
kunniakkaana tekona, vieläpä muutamissa
tapauksissa velvollisuutenakin. Itsemurhayritys
rangaistiin ainoastaan, milloin sen teki sotamies.
Aivan päinvastaisella kannalla oli kanoninen
oikeus: sen mukaan oli itsemurha siveyden ja
uskonnon vastainen teko ja sellaisena
rangaistava. Tämä käsitys periytyi sitten maallisiin
lakeihin. Aina 18:nnen vuosis. puoliväliin saakka
se 011 yleinen: itsemurha rangaistaan
häpeällisellä hautaamisella, usein lisäksi myös
itsemurhaajan omaisuuden takavarikkoon ottamisella,
minkä ohessa itsemurhayritys on rangaistava.
Ranskan valistusfilosofian (etupäässä
Montes-quieu’n ja Voltairen sekä rikosoikeudessa
erittäin tunnetun Beccarian) vaikutuksesta käsitys
muuttui — tuskin missään 19:nnen vuosis.
laissa häpeällinen hautaus esiintyy itsemurhan
rangaistuksena (Englannissa se oli voimassa
kuitenkin aina v:een 1882). Samoin on nykyänsä
rangaistus itsemurhayrityksestä kadonnut
kaikkialta muualta paitsi
englantilais-ameriikkalai-sesta lainsäädännöstä.
Oman oikeutemme kehityshistoriassa tavataan
jo aikaisin kanonisen oikeuden vaikutuksia.
Maanlain mukaan täysin syyntakeisen
itsemurhaajan ruumis on vietävä metsään ja poltettava
— päinvastaisessa tapauksessa se on haudattava
ulkopuolelle hautausmaata. Useiden Svean
hovioikeuden päätöksien kautta 17:nnen vuosis.
lopulta ja 18:nnen alulta määrättiin rangaistus
myös itsemurhayrityksestä. 1734 v:n laki,
verrattuna 1686 v:n Kirkkolakiin on samalla
kannalla kuin Maalaki, lisäksi säädetään siinä
rangaistukseksi itsemurhayrityksestä
vesi-leipä-vankeutta, raippoja tai vitsoja asianhaarojen
mukaan. Nämä määräykset olivat voimassa,
edellinen kunnes Kirkkolaki v:lta 1869 astui
voimaan, jälkimäinen Rikoslain voimaanastumiseen
v. 1894. Yleinen käsitys oli kuitenkin jo kauan
sitä ennen selvillä toiseltapuolen siitä, että
ihminen on itseensä siveellisessä eikä oikeudellisessa
suhteessa, ja että itsemurha siis oli jotakin,
joka ei kuulunut oikeuden piiriin, samalla kuin
toiseltapuolen entistä selvempi käsitys
rangaistuksen luonteesta teki mahdottomaksi rangaista
ihmistä hänen kuolemansa jälkeen taikka
koettaa saattaa hänelle uutta elämänhalua
vesi-leipä-vankeudella taikka raipoilla ja vitsoilla.
Nykyinen Rikoslakimme ei siksi tunne mitään
rangaistusta itsemurhasta tai sen yrityksestä.
Kuitenkaan se ei siitä ole väliäpitämätön: osaksi
toisen surmaaminen on rangaistava, vaikkakin
se tapahtuisi tämän omasta vakaasta pyynnöstä
(Rikoslain 21 luvun 3 §), osaksi on itsemurha
teko, jcta jokainen on oikeutettu, jopa
(Rikoslain 44 luvun 2 §:n mukaan) saattaa olla.
velvollinenkin väkisin, vastoin itsemurhaajan omaa
tahtoa estämään. V:n 1869 Kirkkolaissa ollut
määräys (§ 88) itsemurhaajan hiljaisesta
hautaamisesta 011 kumottu Keis. asetuksella 1910.
A. T.
2. Itsemurhia koskeva tilasto käsittää,
harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, vain
itsemurhat eikä itsemurhayrityksiä. Syystä että
itsemurhan toteaminen usein on erinomaisen
vaikea jopa mahdotonkin, on kuitenkin katsottava,
että itsemurhatilasto yleensä on epätäydellinen
ja varsinkin itsemurhan syihin nähden aivan
epäluotettava. Itsemurhan tilastollinen esittäminen
kohdistuu yleensä selvittämään miten lukuisana
ja millaisilla seuduilla tämä ilmiö esiintyy,
millaisten väestöryhmien keskuudessa j. n. e. Eri
maissa itsemurhain lukuisuus hyvin tuntuvasti
vaihtelee. 1 miljoonaa asukasta kohden oli
vuotuinen itsemurhain luku allamainituissa maissa:
1896-1900 1901-05
Sveitsi ............................222 232
Ranska ..........................232 228
Tanska ............................221 227
Saksa ..............................202 212
Japani ............................185 201
Ruotsi ............................129 142
Englanti ja Wales________89 103
Norja ............................55 64
Suomi ............................47 55
Bulgaaria ......................35 3S
Irlanti ............................28 33
Tilasto sellaisista maista, joissa, kuten Unkarissa,
asuu monta eri kansallisuutta, osoittaa
taipumuksen itsemurhien tekemiseen eri
kansallisuuksien keskuudessa samassa maassa hyvin
erilaiseksi. Myöskin eri uskontunnustajien joukossa
on itsemurhain lukuisuus erilainen; niinpä
Saksassa protestanttien ja mooseksen-uskolaisten
keskuudessa suurempi kuin roomalais-katolisten
joukossa.
Tilastollinen tutkimus on edelleen selvittänyt,
että kaupungeissa itsemurhain lukuisuus on
paljoa suurempi kuin maaseudulla. Niin
Suomessakin, jossa vv. 1891-1900 1 miljoonaa asukasta
kohti kaupungeissa tuli itsemurhia 113, mutta
maaseudulla vain 40.
Samoinkuin itsemurhain lukuisuus
kaupunki-laiselämässä on suurempi kuin maaseudulla, on
se myöskin yleensä taloudelliseen toimintaan
aktiivisesti osaa ottavien miesten joukossa
paljoa suurempi kuin naisten keskuudessa. Myöskin
meidän maahamme nähden tämä pitää paikkansa.
Varsin huomattava on kuitenkin, että Aasian
kansojen joukossa naisten itsemurhat ovat
miehiin verraten melkoista lukuisammat kuin
länsimaisen kulttuurin piirissä. Onpa Englannin
Intiassa itsemurhain lukuisuus naisten joukossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
