- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1177-1178

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itä-Göötanmaa ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1177

takuntaa, jckon kaikki gootit kuuluivat.
Hunnien tullessa Itä-Eurooppaan 375 i:t joutuivat
heidän valtansa alle, jota vastoin länsigootit(ks. t.)
pakenivat Tonavan yli Itä-Eooman alueelle.
Otettuansa osaa hunnien hävitysretkiin eri
maihin, onnistui i:en 454 Attilan kuoleman jälkeen
voittaa takaisin itsenäisyytensä. V. 475 tuli heidän
kuninkaaksensa Teoderik (ks. t.); ryöstettyänsä
ensin Itä-Rooman alueita hän samosi 489 Italiaan
ja voitti Odoakerin, jonka kanssa hän ensin
jakoi vallan, mutta jonka hän 493 surmautti,
tullen siten yksin hallitsemaan. Teoderikin aika oli
i:en vallan loistava, mutta lyhyt kukoistusaika.
Hän järjesti valtakunnan ja koetti saada gootit
ja roomalaiset rauhassa toistensa rinnalla
viihtymään. Kumpiakin hallittiin omien entisten
lakiensa ja virkamiestensä kautta. I:t ottivat
kolmanneksen viljellystä maasta haltuunsa ja he
yksin muodostivat sotajoukon ja saivat käyttää
aseita. Roomalaisille annettiin rauhan toimet:
maanviljelys, kauppa, teollisuus, jotka
nousivat-kin nyt uuteen kukoistukseen. Mutta eipä
sittenkään sopua syntynyt eri kansanainesten välillä,
mihin myöskin erilainen uskonto (gootit olivat
areiolaisia, roomalaiset katolisia) oli syynä, ja
Teoderik sai itsekin tätä kokea häntä vastaan
tehdyissä salaliitoissa. Hänen kuoltuaan 526 i:en
valtakunta pian sortui perikatoonsa. Teoderikin
tytär Amalasunta koetti vielä hallita hänen
heu-keensä, mutta hänet murhattiin 535 ja nyt alkoi
18-vuotinen sota Itä-Rooman keisarin
Justinia-nuksen Italiaa valloittamaan lähetettyjä
sotajoukkoja vastaan. I:t puolustautuivat kyllä
urhoollisesti valitsemiensa kuninkaiden, ensin
Viti-geen, sitten Totilaan ja Tejaan johdolla, mutta
heidän vähäinen lukumääränsä avarassa ja tiheään
asutussa maassa, ja laajanäköisemmän,
Teoderikin kaltaisen johtajan puute olivat syynä siilien,
että joutuivat tappiolle. Lopulta i:t voitettiin 553
Vesuviuksen rinteillä useissa verisissä taisteluissa,
joissa myöskin Tejas kaatui, ja heidän viimeiset
jäännöksensä hajautuivat ja hävisivät
tietymättömiin. K. G.

Itä-Göötanmaa (östergötland), hist. maakunta
Etelä-Ruotsissa, Vätternin ja Itämeren välissä,
vastaa täsmälleen alaltaan Östergötlandin
lääniä, 11.046 km3, 291,507 as. 26 km2:llä (1909).
Merenrannikko on saari- ja lahtirikasta
(Bråviken, Slätbaken, Valdemarsviken). — Keskiosan
Vätternistä Itämereen täyttää I.-G:n tasanko,
jonka muodostavat hedelmälliset, siluurikauden
muodostumain päällä lepäävät kalkinpitoiset
savikerrokset. Tämä on siirrosten kautta erkaantunut
pohjoisen ja eteläisen I.-G:n vuorisemmista
seuduista, joissa etupäässä graniitti ja gneissi
vallitsevat. Lounaassa ylänkö kohoaa Holavedissä
250 m:iin, saavuttaen etelässä Smålandin
ylänköön liittyen 327 m. Pohjois-osassa Neriken
rajaseutujen ylämaa nousee 227 m:iin, ja
Kolmårde-nin alue Bråvikenin pohjoispuolella 157 m:iin.
Vätternin rannalla on yksinäinen Omberg 263 m.
Vuoriseuduissa maa on usein hiekkaista, metsien
peittämää. — Vesistöjä on runsaasti, niiden
kulkukelpoisuutta on kanavoimalla lisätty. I.-G:n
tasangon pohjoisreunaa kulkee Motalan-virta
laskien Boren-, Roxen- ja Glan-järvien kautta
Vätternistä Bråvikeniin. Tätä vesireittiä noudattaa
osaksi Göötan-kanava. Muita järviä on: Sommen,
Tåkern, Tisnaren; jokia: Svartån, Stångån. —

1178

Pääelinkeinot ovat maanviljelys ja karjanhoito;
25,8% on peltomaata, 5,8% luonnonniittyä; 1910
korjattiin kauraa 1,29 milj. hl, sekaviljaa l,s8 milj.
hl, ruista 0,8 milj. hl, ohraa, vehnää, herneitä,
papuja, perunoita. Nautoja on (1909) 183,407,
hevosia 27,580, lampaita 56,498, sikoja 36,725. Nämä
elinkeinot, samoinkuin metsätalous tuottavat
yli oman tarpeen. Vähemmän tärkeä vuorityö
antaa rauta-, sinkki- ja hiukan kuparimalmia
(Ätvidaberg) sekä runsaasti rakennuskiveä:
hiekka- ja kalkkikiveä, marmoria Kolmårdenista;
sitä harjoittaa n. 1,000 henkeä. Teollisuus
on monipuolinen ja suurenmoinen (Motala,
Norrköping, Finspång); työntekijäin lukumäärä liki
20,000. Rauta- ja vesitiet hyvin kehittyneet;
paitsi Göötan-kanavaa on Kinda-kanava, joka
yhdistäen useita vesiteitä vie etelästä Roxeniin. —
Pääkaupunki Linköping. — Hedelmällinen
I.-G:n tasanko oli asuttu jo kivikauden aikana.
Vanhempina aikoina I.-G. muodosti itsenäisen
valtakunnan (kuninkaita m. in. Högne sekä
kuuluisa Harald Hildetand), jonka rajoina
pohjoisessa ja etelässä olivat synkät Kolmårdenin ja
Holavedin metsät. Ansgariuksen aikana
800-lu-vulla I.-G. oli yhtynyt Svealandiin, omistaen
kristinopin aikaisemmin kuin viimemainittu.
Stenkilin suvun sammuttua 1125 itä-göötalaiset
valitsivat oman kuninkaan, jonka poika tosin
uudelleen pääsi yhteiskuninkaaksi, mutta vielä
pitkät ajat I.-G. säilytti suuren maakunnallisen
itsenäisyytensä omien laamanniensa johdossa.
Kuningas Albrektin aikana mainitaan I.-G:ssa
ensikerran kunink. päällysmies (1373).
Sittemmin se jaettiin kolmen voudin kesken, jotka
maakuntaa hallitsivat Hofin kuninkaankartanosta
sekä lujista Ringstaholmin ja Stäkeborgin
linnoista. I.-G:n hengellinen päämies keskiajalla
oli Linköpingin piispa, Ruotsin suurimpia
mahtimiehiä, Kustaa Vaasan poika Maunu sai
herttua-kunnakseen osan I.-G:ta, Vestan Stångin, joka
tultuaan kruunulle 1569 uudestaan joutui siltä
pois 1606 Stäkeborgin läänin kera herttua
Juhanalle; hänellä se oli v:een 1618. Sotanäyttämönä
I.-G. ei suuremmassa määrässä ole ollut;
keskiajalla siellä taistelivat folkungit, myöhemmin
tuntui sinne asti Dacken kapina, 1567-68
tanskalainen sotapäällikkö Rantzau hävitti koko
tasangon. Täällä tapahtui Stångån luona ratkaiseva
taistelu Kaarle herttuan ja kuningas
Sigismundin välillä 1598. — V. 1719 venäläiset
partioret-keläiset ryöstelivät rannikkoa. E. E. E.

Itä-Göötanmaan laki, Itä-Göötanmaan (ks. t.)
maakunnan muinoinen laki, joka siinä
muodossaan, missä se on säilynyt meidän päiviimme,
on syntynyt 13:nnen vuosis. lopussa, ks.
edelleen Maakuntalait. (O. K: nen.)

Itä-Hämeen maanviljelysseura perustettiin
1881 Päijänteen itäpuolella sijaitsevien,
Hämeeseen kuuluvien pitäjien maatalouden
kohottamiseksi, siis Mikkelin läänin maanviljelysseuran
alueelle. Seura toimi aluksi laajempana
paikallisyhdistyksenä (alkuperäinen nimi oli
„maalaisseura") nauttien kuitenkin pienempää
valtionavustusta. Vaikuttavimpana henkilönä tässä
pienessä, mutta verrattain vilkkaasti toimineessa
seurassa oli sen monivuotinen puheenjohtaja,
maanviljelysneuvos Onni Schildt. V. 1906 pääsi
seura itsenäiseksi, suurempaa suoranaista
valtio-apua nauttivaksi, liitettyään alueeseensa Päijän-

Itä-Göötanmaa —Itä-Hämeen maanviljelysseura

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0635.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free