- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1183-1184

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itämainen kirkko

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1181

Itäjärvi—Itämainen kirkko

1184

ja yhteiskunnallisten olojen kanssa, siten että
neljää valtiollista piiriä (dioeceses) tuli vastaamaan
yhtä monta kirkollista, joita kutakin johti
patriarkka. Konstantinopolin patriarkka oli ylin
arvossa (Kalkhedonin päätös v:lta 451).
Justinia-nus I:n lainsäädännön kautta itäisen
valtakunnan kirkko sai sille ominaisen järjestysmuodon
ja samaan aikaan ero katsantokannassa itäisen ja
läntisen kirkon kesken on yhä selvemmin
huomattavissa. Kristus on idän kristityille
jonkinlainen kuolemaa väkevämpi luonnonvoima, joka
on tullut maailmaan ja voi pelastaa ihmisen
kuolemasta. Koko kristologisen dogmin — Itämaisen
kirkon päädogmin — rakenne on ulkopuolella
historiallisen Kristuksen konkreettista persoonaa,
ja lunastus kuolemasta käsitetään aivan
realistisesti jonkinlaiseksi ikäänkuin lääkeaineen
taikavoimalla suoriutuvaksi tapahtumaksi.
Augustinuksen synti- ja armo-opin itämainen kirkko
hylkää: ihmisen siveellinen arvo riippuu kokonaan
hänestä itsestään. Kristinuskon siveellinen ja
puhtaasti uskonnollinen aines ovat keskenään
verrattain höllässä yhteydessä. Mutta kaikesta
tästä huolimatta on yhtäkaikki muistettava, että
itämaisessa kristillisyydessä on paljon
tosi-evankeelista sävyä, enemmän kuin room-kat.
kirkossa. — Bysantin uskonnollisen elämän
ihanne on hiljainen mietiskely. Tästä on
seurauksena m. m. pysähdys kaikilla aloilla,
myöskin dogmikehityksessä: Itämainen kirkko on
kaikessa pääasiassa vieläkin Kalkhedonin
päätöksen kannalla. Intellektualismi, s. o.
huolenpito oikeasta opista, ja ritualismi ovat
tyrehdyttäneet aikoinaan niin lupaavan kehityksen. —
Kultti- ja mysteerilaitos, jolla itämaisessa
kirkossa on erittäin suuri merkitys, on
tavattoman rikas. — Ensimäinen skisma idän ja
lännen välillä sattui v. 484, jolloin paavi
Felix III monofysiittisen riidan takia sanoi
irti kirkollisen yhteyden Konstantinopolin
patriarkan Acaciuksen kanssa; v. 519 riita sovittiin,
mutta 867 Konstantinopolin patriarkka Photius
(ks. t.) moitti länsimaista kirkkoa siitä, että se
oli väärentänyt nikaia-konstantinopolilaisen
tunnustuksen lisäämällä siihen, että Pyhä Henki käy
ulos Isästä- ja Po j asta (s. o. sanan filioque) ;
samalla Photius viittasi eroavaisuuksiin kultissa.
Tämäkin skisma sovittiin vähitellen, mutta
kunnianhimoisen Mikael Cærulariuksen ollessa
Konstantinopolin patriarkkana ja jäntevän Leo IX:n
Rooman paavina erimielisyydet kärjistyivät
siihen määrin, että länsi- ja itämaisen kirkon ero
1054 tuli lopulliseksi. Myöhemmin tehdyt
sovitteluyritykset (Lyon’in kokouksessa 1274 ja
Firenzen kokouksessa 1439) eivät johtaneet mihinkään
tuloksiin, ja kun Konstantinopoli 1453 joutui
turkkilaisten valtaan, oli ero peruuttamaton.
Uudella ajalla on tullut uusi erottava dogmi lisää,
nim. Vatikaanin kokouksessa 1870 hyväksytty
paavin erehtymättömyys. Leo XIII tosin
kiertokirjeessään 1894 lausui toiveita molempien kat.
kirkkojen yhdistymisestä, mutta oikumeeninen
patriarkka Anthimos VII vastasi tähän 1895
verrattain kylmästi; uusi patriarkka Joakim III
käytti 1902 kirjeessään sovinnollisempaa sävyä.
— Jo monofysiittisen riidan aikana syyrialaiset,
egyptiläiset, armeenialaiset v. m. olivat luopuneet
valtakunnan kirkosta ja 600-luvulla islamin
voitot yhä supistivat sen alaa. Sen sijaan liittyi

itämaiseen kirkkoon slaavilainen maailma
(lukuunottamatta puolalaisia ja Böömin ja Mährin
tsekkiläisiä). Turkkilaisvallan aljettua, jolloin
uskonnonvapaus ja entinen kirkollinen järjestys
jäi ennalleen, mutta joka sittenkin nöyryyttävänä
ikeenä painoi kirkkoa, ruvettiin kiinnittämään
toiveita Venäjään, joka 1589 oli saanut
Moskovaan oman patriarkan, ja kun Venäjä 17:nnellä
vuosis. kohosi eurooppalaiseksi suurvallaksi,
siirtyi itämaisen kirkon painopiste vähitellen
sinne. Nykyjään kuuluu Itämaiseen kirkkoon 16
itsenäistä („autokefaalista") kirkkokuntaa: 1)
Konstantinopoli, jonka patriarkka
(oikumeeninen patriarkka) on muita ylempi arvossa.
Ainoastaan hän saa vihkiä pyhän voiteen
kaikille muille kirkoille (lukuunottamatta Venäjää
ja Romaaniaa). Hänen alaisiaan on 74
metropoliittaa ja hänen piirinsä käsittää turkkilaisen
osan Balkanin niemimaata (21/2 milj.). 2.
Aleksandrian patriarkaatti (60,000), 3)
Antiokia, 4) Jerusalem, 5) Kypros,
6) Venäjä, 7) Karlovce, Unkarin
serbialaisten metropoliittakunta, 8) Montenegro.
9) Sinai, 10) Kreikka. 11)
Nagy-Sze-b e n, Unkarin romaanialaisten
metropoliittakunta, 12) Bulgaaria, 13) Czernowitz,
Bukovinan ja Dalmatsian metropoliittakunta.
14) Serbia, 15) Romaania ja 16)
Bosnia ja Hertsegovina. Itämaisen kirkon
koko jäsenluku on noin 108 milj., joista Venäjällä
78,117,000; Kreikassa 1,9 milj.; muussa osassa
Balkanin niemimaata sekä Kreetassa 13,457,000;
Itävalta-Unkarissa 5,521,000; muussa osassa
Eurooppaa joitakin tuhansia; Aasiassa 9,220,000 ja
Ameriikassa n. 100.000. — Tämä jakaantuminen
eri kirkkoihin, joka on yhteydessä valtiollisen ja
kansallisen vapautumisen kanssa, on synnyttänyt
jonkunlaisen kuilun eri maakirkkojen välille.
Itämainen kristillisyys ja kirkko on nim. mitä
likeisimmässä yhteydessä kansanelämän kanssa.
Mutta kansallisten eroavaisuuksien ohella on
olemassa paljon koossapitäviä siteitä: 1)
Yhteinen kanoninen oikeus. Jo Justinianus
I: n aikana ruvettiin yhdistämään toisiinsa
Itä-Rooman kirkkoa koskevia määräyksiä (kanones)
sekä niitä osia Justinianuksen lainsäädännöstä
(nomoi), jotka koskivat kirkkoa. Tätä
yhdistys-työtä jatkui seuraavina vuosisatoina, ja niin
syntyi Xomokaiion, joka on Itämaisen kirkon
kirkko-oikeudellisen elämän perusta ja joka sitäpaitsi
järjestelee erinäisiä yhteiskunnallisenkin elämän
suhteita. Venäjällä (kuten muilla slaavil.
kansoilla) on tästä lakikirjasta oma käännös,
Korm-tsaja kniga, joka on voimassa v:sta 1274 alkaen.
Tietysti liittyy Nomokanoniin uudempaakin
lainsäädäntöä. Sitä toimittaa synodi, joka eri
maissa on eri tavalla kokoonpantu (kaikkialla
siihen kuuluu joku määrä maallikoitakin).
Valtion ja hallitsijan oikeus sekaantua kirkon
elämään on itämaisessa kirkossa kaikkialla
tunnustettu (ks. Cæsareopapismi) ja
kaikkialla sitä oikeutta käytetään varsin suuressa
määrässä. 2) Yhteinen d o g m a. Itämainen
kirkko pitää oppinsa ensimäisenä perustuksena
Raamattua. Periaatteessa on sen lukeminen maal.
likoillekin sallittua, jonka tähden
raamatunkäännöksiä on toimitettu, mutta käytännössä se
enimmäkseen syrjäytetään. Raamatun rinnalla on
erittäin tärkeä sija perintätiedolla, sellai-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0638.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free