- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1189-1190

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itämainen sota (l. Krimin sota) - Itämaiset kielet

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1189

Itämaiset kielet

1190

1855-vuoden sota alkoi sekin
tarkoituksettomalla risteilemisellä Ttämereu vesillä. Aivan
samoin kuin edellisenä kesänä joutuivat Suomen
rannikot nytkin vihollisten ryöstön- ja
hävittä-mishimon uhriksi. Milloin kahakoitiin
Hankoniemellä (5 p. kesäk.), Raumalla (2 p. lieinäk.),
tahi Viipurin edustalla (13 p. lieinäk.), milloin
pommitettiin Uuttakaupunkia (6 p. lieinäk.),
Haminaa (21 p. heiuäk.) tahi Kotkaa (27 p. lieinäk.),
milloin torjuttiin englantilaisten
maihinnousu-yritykset Vaasassa (8 p. elok.), Kokkolassa (9 p.
syysk.) tahi Pietarsaaressa (6 p. marrask.). Elok.
9 ja. 10 p. 1855 liittoutuneiden laivastot
pommittivat Viaporia, pommituksellaan kuitenkaan
mitään voittamatta.

Ruotsin jouluk. 14 p. 1853 antamasta ja
valtojen hyväksymästä
puolueettomuudenjulis-tuksesta huolimatta Englannin ja Ranskan
hallitukset tekivät voitavansa houkutellaksensa
Ruotsia (samoin kuin puolueetonta Tanskaakin) asiaan
osalliseksi. Laajaperäisiä valtiollisia suunnitelmia
luotiin — olipa puhetta Norjan
jälleenliittämi-sestä Tanskaan ja Suomen yhdistämisestä
Ruotsiin. Ttämereu sodan tuloksettomuudesta
neuvottelut syyspuoleen 1854 saivat uutta virikettä,
ja jälleen omistettiin Suomelle ja sen valtiolliselle
asemalle huomiota. Lordi Clarendon selitti
kuitenkin Ruotsin lähettiläälle, etteivät länsivallat
Suonien erottamista Venäjän yhteydestä
saattaneet panna välttämättömäksi rauhanehdoksi,
joskin Englanti mielellään näki Ruotsin ja Suomen
jälleen yhdistyvän. Kesällä 1855 oli jo
länsivaltojen huomio kiintynyt uuteen valtiolliseen
kysymykseen, Venäjän pyrkimyksiin anastaa
itselleen jalansijaa Jäämeren rannikolla, jonka
johdosta Suomen asia raukesi. Neuvotteluista
syntyi vihdoin marrask. 21 p. 1855 n. s. ,,m a r r a
s-kuuntraktaatt i", jonka määräysten
mukaisesti Ruotsin ja Norjan kuningas ei saanut
Venäjälle luovuttaa tahi vaihtaa Ruotsi-Norjan aluetta,
eikä myöskään Venäjälle myöntää laidun-,
kalastus- tahi muuta oikeutta mainituilla alueilla tahi
niiden rannikoilla. Ranskan ja Englannin
majesteetit sitoutuivat, siltä varalta että Venäjä
tässä tarkoituksessa esittäisi vaatimuksia tahi
ahdistaisi Ruotsi-Norjaa, riittävin asevoimin
torjumaan moiset hankkeet.

Vielä suuremmassa määrässä kuin
marraskuun-traktaatti oli toinen tapaus omiansa
rauhantekoa jouduttamaan. Ruhtinas Gortsakov oli tosin
selittänyt tapausten tehneen venäläiset mykiksi,
joskaan ei kuuroiksi, mutta kun Itävalta jouluk.
1855 uhkaavalla tavalla esitti rauhanteon
perustaksi Lontoon ja Pariisin kabinettien heinäk. 22
p. 1854 määrittelemät vaatimukset, samalla
vaatien Mustan-meren puolueettomaksi tekemistä ja
Tonavan suualueiden luovuttamista, palautui
Venäjän puhekyky odottamattoman pian. Itävallan
luonnos hyväksyttiin Wienin
preliminäärineu-votteluissa, jonka jälkeen rauha tehtiin
Pariisissa maalisk. 30 p. 1856. Valloitetut alueet
palautettiin entisille omistajilleen lukuunottamatta
Tonavan suulla olevaa Bessarabian aluetta.
Tonavan ruhtinaskunnat joutuivat rauhanteossa
osallisina olleitten valtojen suojeluksen alaisiksi.
Tonava julistettiin laivaliikenteelle vapaaksi ja
Musta-meri puolueettomaksi, kaikkien
kansakuntien kauppalaivastoille avoimeksi mereksi, jonka
vesillä Venäjän ja Turkin sallittiin pitää vain

10 pientä vartioalusta kummankin. Turkki
tunnustettiin Euroopan valtojen järjestelmän
jäseneksi, ja suurvaltojen tuli tästälähtien valvoa
Portin muhamettilaisten ja kristittyjen
alamaisten oikeuksien tasoittamista. Eräässä
erikois-sopimuksessa määrättiin, ettei Venäjä
vastaisuudessa saanut linnoittaa Ahvenansaaria eikä niille
rakentaa tahi niillä ylläpitää sotilas- tahi
laivastoasemaa; joukkojen sijoittamisesta
Ahvenanmaan saaristoon sitävastoin ei mitään sopimusta
vahvistettu. Merkityksellisin Itämaiden sodan
Venäjälle tuottamista tappioista oli kuitenkin
valtiollisen johtovallan menettäminen Ranskalle.
Suomi kärsi sodan johdosta tuntuvia aineellisia
vaurioita. Kotimaisten joukkojen
muodostaminen (Suomen ruotuväkilaitos uudistettiin 1854)
ja ylläpito aiheutti valtiolle 2,267,935 rupi. 82 kop.
ylimääräiset menot, tykkiveneiden rakentamineu
64,121 rupi. 86 kop., soutulaivaston Viirustaminen
72,7S1 rupi. 32 kop., sotaväen kuljetus 153,401
rupi. 8 kop. ja optillisen lennätinlaitoksen
perustaminen 80,500 rupi. Jos näihin menoeriin
lisätään tullitulojen vähentymisestä aiheutunut
tappio, 1,293,197 rupi. 68 kop., saadaan yhteiseksi
tappiomääräksi 3,931,937 rupi. 76 kop. eli
tasaluvuin 4 milj. hopearuplaa. Yksityisten kärsimiä
vaurioita ei käy tarkalleen määrääminen;
mainittakoon vain, että Pohjanlahden
rannikkoväes-tön vahinko 011 arvioitu 1,217,417 hopearuplaksi.
[Kirjallisuutta (paitsi Bogdanovitsin, Dubrovinin
y. m. yksinomaan venäjäksi julkaistuja teoksia) :
Rousset, „Histoire de la guerre de Crimée";
Ham-ley, „The war in the Crimea"; Kinglake, „The
in-vasion of the Crimea"; Koser, „Zur Geschichte
der preuss. Politik während des Krimkrieges"
(Forsch, z. Brand, u. Preuss. Gesch. 2) ; Friedjung.
„Der Krimkrieg und die österr. Politik";
„Étude diplomatique sur la guerre de Crimée":
Todleben, „La défense de Sebastopol"; Earp,
„Iiistory of the first naval Campaign in the Baltic";
Hallendorff, „Förhandlingarna om de skandin.
rikenas neutralitetsförklaring under
Krimkri-get" (Hist. Studier tillägn. H. Hjärne); Bajer,
„Le système scandinave de neutralité pendanl
la guerre de Crimée" (Revue d’histoire
diplomatique, 1900); Borodkin, „Kriget vid Finlands
kus-ter 1854-55" (ruotsinnos); Schulman,
„Tapaukset Suomessa Krimin sodan aikana 1854-55". —
vrt. myös Bengesco, „Essai d’une notice
biblio-grafique sur la question d’orient 1821-97".]

-Iskin-.

Itämaiset kielet, itämailla (ks. t.)
käytettyjen kuolleitten ja elävien kielien yhteinen
nimitys (vrt. Aasialaiset kielet). Itämaisten
kielien tutkiminen lähti V:n T:n alkukielestä
hepreasta, jonka lisäksi varsinkin
uskonpuhdistuksen jälkeen ruvettiin tutkimaan sen
sukulaiskieliä (ks. Seemiläiset kielet). Suurta
hyötyä itämaisten kielten tuntemiselle tuotti
lë-.nnella vuosis. herännyt lähetystöinä sekä
lisääntyvä siirtoasutus ja yhä vilkkaammaksi
käyvä kaupankulku itämaitten eri osiin.
Englantilaiset hankkivat 1700-luvun lopulla
lähempiä tietoja Intian kielistä (ks. t.). Tutustuminen
sanskriittiin ja havainto, että se 011 sukua
Euroopan sivistyskielille, synnytti viime vuosisadan
alussa vertailevan kielentutkimuksen (ks. t.).
Napoleonin sotaretki Egyptiin käänsi huomion
muinaisen Egyptin kieleen ja sivistykseen (ks.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0641.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free