- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1195-1196

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itämeren-sopimus - Itämerensuomalaiset - Itämeri

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

119ä

Itämerensuomalaiset—Itämeri

1196

sopimuksen tekijän oikeudet omistusalueisiinsa
Itämeren piirissä, sekä mantereeseen että
saariin; sopimukseen liitetyssä huomautuksessa
sanotaan nimenomaan sen koskevan ainoastaan
alueellisen ,.status quon" säilyttämistä. Samana
päivänä kuin tämä sopimus, jonka
tarkoituk->ena oli Ruotsin ja Norjan valtioliiton
hajottua turvata „status quo" Pohjois-Euroopassa,
allekirjoitettiin Tukholmassa toinen, jossa
Suur-Britannian, Ranskan ja Ruotsi-Norjan kesken
mar-rask. 1 p. 1855 (Krimin sodan aikana) tehty,
Venäjää vastaan tähdätty sopimus
vanhentuneena lakkautettiin voimastaan. K. B:dl.

Itämerensuomalaiset
(länsisuomalaiset) kansat, 1. suomalaiset. 2.
karjalaiset ja aunukselaiset, 3.
vepsäläiset, 4. vatjalaiset. 5. virolaiset ja 6.
liiviläiset (ks. n.), jotka ovat läheistä
sukua keskenänsä, ovat haaraantuneet yhdestä
alkukansasta, „alkusuomalaisista", mikä kansa, ennen
haaraantumistaan, luultavasti asui Laatokasta
ja Suomenlahden perukasta eteläänpäin.
Itämerensuomalaisten (länsisuomalaisten) kansain
puhumia kieliä nimitetään
itämerensuomalaisiksi (länsisuomalaisiksi) kieliksi;
nämä ovat lähtöisin yhdestä alkukielestä,
alkusuomalaisten puhumasta alkusuomesta
(,,yh-teissuomesta"), joka puolestaan on vielä
vanhemman kielen, suomalais-ugrilaisen alkukielen
jatkoa, vrt. S u o m a 1 a i s-u grilaiset
kansat, S u o m a 1 a i s-u grilaiset kielet,
Itä-m e r e n-m a a k u n n a t. Y. W.

Itämeri (ruots. östersjön, tansk. Østersøen,
saks. Ostsee, vir. Läänemeri, ven. Baltijskoe möre,
engl. The Baltic, lat. Mare balticum), laakea
sisämeri, joka on saanut nykyisen, jatkuvan
rannan-siirtymisen kautta yhä muuttuvan muotonsa
vasta jääkaudella ja sen jälkeen (ks. Y o 1 d i
a-m e r i, A n c y 1 u s-j ä r v i, L i t o r i n a-m eri),
tunkeutuu lahtineen Skandinaavian ja Suomen
sekä mantereen väliin. Pohjanmereen sen
yhdistää Skagerrak ja Kattegat (muutamat lukevat
tämän vielä I:een), johonka päästään matalien
salmien, Juutinrauman, Ison- ja Vähän-Beltin
kautta. Suorempi liikeyhteys Pohjanmereen on
aikaansaatu 1895 valmistuneen Jyllannin kannan
poikki kaivetun Keisari-Vilhelmin kanavan kautta.
— I:n pinta-ala on yli 400,000 km2; suurin
pituus, Wismarista Haaparantaan 1,333 km.
Läntisin osa on nimeltä Belt-meri, missä Kielin- ja
Meck-lenburgin-mutkat; sitä seuraa varsinainen
T.. jonka loivalle, yksitoikkoiselle, osaksi
dvyni-mäiselle mannerrannikolle muodostuu
Pommerin-niutka, mistä Usedom ja Wollin erottavat
Stettiner Haffin, siitä itään Danzigin-mutka, Frisches
Haff, Kurisches Haff (molemmat kapean särkän
merestä erottamia joensuu-järviä) sekä suurin
Riian lahti. Ruotsin-puolinen ranta on eteläisintä
osaa lukuunottamatta, missä Hanön-mutka,
paljoa vaihtelevampaa, silpoutunutta, saarekasta;
lahtia on Syrsan, Valdemarsviken, Slätbaken,
Bråviken, örsbaken, Södertelgeviken ja
Tukholman saariston täyttämä lahti; Suomen osa T:n
rannikkoa on maailman rikkainta saaristoa (ks.
Ahvenanmaa, V a r s i n a i s-S uomen
saaristo). Pohjoiseen haarautuu I :stä
Pohjanlahti, itään Suomenlahti (ks. n.). —
Paitsi edellämainittuja saaria on I:ssä
mainittavat: Fehmarn Belt-meressä, Rügen Saksan ran-

nalla. Bornholm keskellä I:n länsi-osaa, ölanti
Kalma r-salmen Ruotsista erottama, Gotlanti sekä
Fårö ja Gotska Sandön edellisestä koilliseen,
Riianlalidessa sekä sen suulla Runö, Kühnö,
Hiidenmaa, Saarenmaa, Mohn, Worms. — I., jonka
keskisyvyys on ainoastaan 67 m, on jakautunut
moniin, matalikkojen erottamiin hautoihin.
Laajimmat haudat varsin. I:ssä ympäröivät
Gotlannin saarta paitsi etelässä: Gotlannista itään
olevassa haudassa, puolivälissä Windauliun 011
mitattu 249 m, luoteeseen, 12 km Ruotsin
rannasta ei laskuluoti vielä 467 m:n syvyydellä ole
tavannut pohjaa. Bornholmin itäpuolella
jaDan-zigin-mutkan suussa on tavattu yli 100 m:n
syvyyksiä. Syvä on myöskin I:n ja Pohjanlahden
yhdistävä Ahvenanmeri (288 m).
Huomattavimpia matalikkoja ovat: Rönnen matalikko ja
Adler-grund ulottuen Bornholmista Rügeniin (pienin
syvyys 6 m), Oderin matalikko (6 m), Stolpen
matalikko (8 m) Saksan rannikosta pohjoiseen,
Norra ja Södra Midsjö-matalikot (9 m)
Gotlannista etelään sekä länteen, pohjoiseen siitä Sandön
matalikot (1 m), Vinkova-matalikko (8 m)
Riian-lahden suulla. — Koska I:een laskee lukuisasti
vesirikkaita jokia (Kymin-, Kokemäen-, Oulun-,
Kemi- ja Tornionjoet Suomesta, Luulajan-,
Skel-leften. Uumajan-, Angerman-, Dal-, Motala-joet
Ruotsista, Oder, Weiksel, Pregel. Memel
Saksasta, Väinä- ja Narva-joet sekä Neva Venäjältä)
ja haihtuminen on suhteellisen vähäinen, on I:n
pintakerrosten suolanpitoisuus paljoa alhaisempi
kuin Pohjanmeren. Seurauksena on, että I:n
kevyempi vesi virtaa salmien kautta Pohjanmereen,
josta taas kulkee raskaampi suolainen vesi
pohjavirtana I:een. I:n suolaisuus eteläosissa on n.
1,» °/o pinnalla, alentuen Pohjan- ja
Suomenlah-tien perukoissa aivan mitättömäksi (n. 1I3%).
Pohjakerrosten vesi on paljon suolaisempaa,
etelässä 2 °/0. I:n pintakerroksen lämpöisyys 011
hyvin suurten vuodenaikaisten vaihtelujen
alainen. Talvella se alenee -f- 2° C ja
jäätymispisteeseen, kohoten syyskesällä + 12° - -f- 15° C:een.
N. 20 m syvemmällä on lämpöisyys
säännöllisesti hyvin alhainen, 60 m syvällä n. -f- 1° - -(- 2°
C. Tämän kylmän kerroksen alla oleva suolaisempi
raskas vesi on säännöllisesti keskikerrosta
lämpimämpi, n. -|-40 C. — I:n pohjoisosien
vähäsuo-laisuus helpottaa muutenkin voimakasta
jäätymistä, niin että Pohjanlahti ajoittain kokonansa
peittyy jäähän, samoin Suomenlahti. Eteläosissa
jäätyminen on verraten vähäinen. Kuitenkin on
kovina pakkastalvina koko I. joskus mennyt
jäähän: keskiajalta kerrotaan eräänä talvena
rakennetun majataloja jäälle Ruotsin ja Saksan
välille; 1349 kuljettiin Stralsundista Tanskaan
jäitse; 1658 ruotsalainen armeia marssi
virra-kasten Belttien yli; Suomenlahden yli kulki
sotajoukkoineen Pontus de la Gardie pakkastalvena
1581 sekä Pohjanlahden poikki Barclay de Tolly
1809. — Luode ja vuoksi ei sanottavasti tunnu
I:ssä; Kielin luona on niiden korkeusero vain
0,07 m, Memelin seuduilla O.oos m. Sitävastoin
saattavat kestävät, maallepäin puhaltavat myrskyt
nostaa vedenpintaa huomattavasti; 1 m:n vaihtelu
on yleistä; 1872 se nousi Lyypekin luona 3,j8 m,
ja 1824 kohosi länsituulten pakkauttama
joki-ja merivesi Kronstadtin lahden perukassa 3,s m
yli keskikorkeuden. — I:n levä- ja
meriruoho-kasvullisuus on köyhempi kuin Pohjanmeren,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0644.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free