- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1201-1202

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itä-Rooman keisarikunta

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1199

Itä-Rooman keisarikunta

1201

nopolin kirkolliskokouksen päätöksellä 842.
Heikon ja irstaan Mikael IIT :n (k. 867) aikana
ilmestyi valtakunnalle uusia vihollisia: venäläiset,
joiden laivasto 865 uhkasi pääkaupunkia.
Mikaelin murhasi Basileios, uuden,
makedonialaisen, hallitsijasuvun perustaja. — Näihin aikoihin
aljettiin suurella menestyksellä kääntää
slaavilaisia kansoja kreikkalais-katoliseen oppiin.
Suhde länsimaiseen kirkkoon tuli yhä
huonommaksi.

Basileios I Makedonialainen
(867-86) hallitsi, kelvollisesti, parantaen
raha-asiat ja sotajoukon; hänen poikansa Leo VI
(886-911) saattoi päätökseen isänsä alkaman
Jus-tinianuksen lakikokoelman kreikankielisen
laitoksen (Basilika), suosi tieteitä („filosofi"), mutta
ei voinut puolustaa rajoja arabialaisia ja
bulgaareja vastaan. Leon poika Konstantinos
VII Porphyrogennetos (911-59) oli v:teen
944 appensa, Romanos Lekapenoksen,
holhottavana; tämän kukistuttua hän hallitsi
itsenäisesti ja oli innokas tieteiden suosija.

Hänen poikansa Romanoksen (959-63) leski
Theophano otti puolisokseen urhoollisen
sotapäällikön Nikephoros II:n P h o k a a n, jonka
sotaväki huudatti keisariksi (963-69) hänen
saatuaan loistavia voittoja itäisistä vihollisista.
Pian hänkin teki itsensä vihatuksi sortonsa
tähden, ja hänen puolisonsa toimesta
salaliittolaiset hänet murhasivat. Heidän johtajansa J
o-han n es Tsimiskes (969-76) nousi
valtaistuimelle ja soti hänkin menestyksellä
arabialaisia, bulgaareja ja venäläisiä vastaan, mutta
kuoli pian. Häntä seurasi Romanoksen poika,
voimakas Basileios II (976-1025), joka
hallitsi yhdessä veljensä Konstantinos VIII:n
kanssa. Basileios valloitti Bulgaarian ankaran
taistelun jälkeen 1018 (siitä
Bulgarokto-n o s, „Bulgaarein surmaaja"). Konstantinoksen
tytär Zoë korotti naimisliitolla ja ottopojaksi
julistamalla neljä keisaria, toisen toisensa
jälkeen valtaistuimelle, joiden aikana petsenegit,
seldzukit ja normannit kovin ahdistivat
valtakuntaa. Hänen sisareensa Theodoraan
sammui makedonialainen hallitsijasuku 1056. — V.
1054 tapahtui lopullinen ero itämaisen ja
länsimaisen kirkon välillä. — Näistä ajoista saakka
pyrkivät mahtavat ja rikkaat ylimyssuvut
valtaan länsimaisten feodaaliherrojen tapaan
suureksi haitaksi valtion yhtenäisyydelle.

Osa sotajoukkoa huudatti erään sellaisen suvun
jäsenen, kelvollisen Isaak I:n Komnenoksen,
keisariksi (1057-59), joka taas aloitti uuden
hallitsijasuvun. Isaak luopui hallituksesta jo parin
vuoden päästä, hänen lähimpäin seuraajainsa
aikana joutui suuri osa aasialaisia alueita
seldzu-keille ja valtakunta rappeutui sisällisesti, mutta
Isaakin veljenpoika, sotajoukon keisariksi
kohottama Aleksios I Komnenos (1081-1118)
uudisti sotakurin ja sisällisen järjestyksen, voitti
normannit, petsenegit ja kumaanit sekä osasi
etevällä valtiotaidollaan ristiretkeläisten avulla
(l:sellä ristiretkellä) hankkia itselleen takaisin
osan seldzukeille menetetyistä maista. Hänen
poikansa Johannes (Kai o-J ohannes s. o.
Jalo J. 1118-43), jalo hallitsija ja etevä
sotapäällikkö, valloitti suuren osan Vähää-Aasiaa
sekä auttoi ristiretkeläisiä seldzukkeja vastaan.
Mahtava oli valtakunta vielä hänen poikansa ja

seuraajansa, ritarillisen Manuel I:n (1143-80)
aikana, joka suosi länsimaista ritarilaitosta.
— Näiden Komnenien hallitessa oli
kirjallisuudellakin kukoistusaikansa, varsinkin
historiankirjoituksella. —- Manuelin kuoltua alkoi jälleen
levoton aika. Hänen poikansa Aleksios II :n
murhasi 1183 tämän sukulainen Andronikos,
joka itse hallitsi julmana hirmuvaltijaana, kunnes
hänet Isaak Angeloksen johtamassa kapinassa
murhattiin 1185.

Isaak IT Angelos (1185-1204) oli heikko,
ja hänen aikanaan valtakunta pian joutui
hajoamistilaan. V. 1195 hänen veljensä Aleksios III
hänet kukisti, sokaisi ja pani vankeuteen. Tosin
ranskalaiset ristiretkeläiset Venetsian liitossa
korottivat (4:nnellä ristiretkellä) hänet jälleen
valtaistuimelle, poikansa Aleksios IV
kanssa-hallitsijana (1203), mutta kun keisarit eivät
voineet täyttää antamiansa lupauksia, niin
ristiretkeläiset omaksi edukseen alkoivat piirittää
Konstantinopolia, keisarit syöstiin vallasta ja
menettivät henkensä, ja Konstantinopoli valloitettiin
1204 sekä ryöstettiin perinpohjin.

Ristiretkeläiset perustivat nyt I.-R. k:n sijaan
Latinalaisen keisarikunnan (1204-61,
ks. t.) ja korottivat valtaistuimelle Flanderin
kreivin Balduinin. Venetsialaiset saivat
valtakunnasta useita saaria ja rannikkoalueita. — Jotkut
alueet pysyivät kreikkalaisten hallussa, esim.
Epeiros. Vähään-Aasiaan Theodor
Laska-ris perusti Nikaian keisarikunnan ja
Aleksios Komnenos Trapezuntin keisarikunnan.

Balduinin heikot seuraajat puolustautuivat
vain vaivoin Nikaian valtakuntaa vastaan, ja
vihdoin tämän hallitsija, Mikael Palaiologos,
valloitti genovalaisten liitossa takaisin
Konstantinopolin uudistaen siten I.-R. k:n 1261.

Mikael VIII (1261-82) hallitsi kelvollisesti,
mutta ei voinut saada takaisin kaikkia entisiä
I.-R. k:n provinsseja. Epeiroksessa säilyi erityinen
valtakunta ja varsinaisessa Kreikassa
länsimaisia ruhtinaskuntia 1400-luvulle saakka. Mikaelin
yritys aikaansaada yhtyminen länsimaiseen
kirkkoon raukesi. — Hänen seuraajainsa aikana
valtakunta yhä rappeutui. Muiden vihollisten
lisäksi ilmestyivät osmanit 1. turkkilaiset, jotka
12S2 asettuivat länsiosaan Vähää-Aasiaa. —
Varsinkin Johannes V:n hallitusaika (1341-91)
oli levoton hovilaisten keskinäisen
vihamielisyyden tähden. Hän otti kanssahallitsijakseen
Johannes VI :n Kantakuzenoksen (1347-55). Hänen
aikanaan osmanit saivat jalansijaa Euroopassa
1357, valloittivat Adrianopolin 1361 sekä tekivät
Serbian ja Bulgaarian veronalaisiksi 1389.
Turhaan Johannes V kelioitti länsimaita sotaan
os-maneja vastaan. Hänen seuraajansa Manuel
II:ta (1391-1425) turkkilaiset piirittivät
Konstantinopolissa, mutta hän sai muutamaksi
vuodeksi rauhaa, kun mongoli Timur voitti sulttaani
Bajasidin 1402. — Hänen seuraajansa
Johannes VIII (1425-48) koetti niinikään turhaan
saada apua länsimailta myöntymällä kreikkalaisen
kirkon yhdistymiseen roomalaisen kirkon kanssa
(Firenzen kirkolliskokouksessa 1439), joka
yhtyminen sitten jäi tyhjäksi kreikkalaisten
vastustuksen tähden. Hänen seuraajansa Konstantinos
XI:n aikana sulttaani Mohammed II vihdoin
valloitti Konstantinopolin 29 p. toukok. 1453
tehden siten lopun T.-R:n valtakunnasta. Viimeinen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0647.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free