- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1205-1206

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itävallan arkkiherttuakunnat - Itävallan perimyssota

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1205

Itävallan perimyssota

1206

sitten pelloksi muutettu. Länsipuolella
Wienerwaldia on Tonavan varrella hedelmällinen
Tulluin alanne. — A.-I:n pääjoki on Tonava, johon
täällä laskee Alpeilta runsaasti lisäjokia, m. m.
Leitha. joka kappaleen matkaa 011 rajana
Unkaria vastaan. Pohjoisesta laskee Tonavaan täällä
ainoastaan pari jokea, Kamp ja March,
viimemainittu niinikään Unkarin rajajoki. Luoteessa
011 vähäinen osa Moldaun vesialuetta. — Ilmasto
on mannermainen, Wienin keskilämpö -f- 9.6° C,
tammikuulla — 1.4° C, heinäk. + 20,20 C. Sade
tulee kesällä, 450-1,500 mm v:ssa. — Asukkaista
on yli 90 % saksalaisia ja room.-katolilaisia,
juutalaisia 011 5,i %. — Vehnä, ruis, ohra, kaura,
perunat ovat maanviljelyksen tärkeimmät
tuotteet; peltoa ja puutarhaa ou 45% alueesta.
Vii-ninviljelys menestyy korkean kesälämmön takia
hyvin; viinitarhoina on 1,9 % alueesta.
Vuori-seuduilla on laajoja luonnonniittyjä (niittyjä
kaikkiaan 15,1 % pinta-alasta) ja metsiä, jotka
peittävät vielä 34,s % maasta. —
Teollisuus-väestöön kuuluu 42,7 % asukkaista, •— Wienhän
sijaitsee täällä suurteollisuuksineen, samalla
vaikuttaen myös lähiseutuihin. Vuorityö
vähäarvoinen. Kaupan ja liikenteen palveluksessa on
19,» %. Höyrylaivaliikenne Tonavalla on sangen
vilkas, myös kanavilla ja lisäjoilla. Rautateitä
on 2,525 km. — Sivistyslaitoksista tärkeimmät
sijaitsevat Wienissä. — A.-I:n maapäivillä on
75 valittua, 3 itseoikeutettua edustajaa. A.-I:n
ja koko I:n pääkaupunki on Wien. —
Hallinnollisesti A.-I. jakaantuu 23
„Bezirkshauptmann-schaff’iin ja 3 omilla asetuksilla varustettuun
kaupunkiin. — Historiasta ks. Itävalta. —
2. Y 1 ä-I t ä v ai t a, saks. Oberösterreich,
virall. Österreich ob der Enns = Ennsin
yläpuolella oleva; alue 11,994 kmJ, 840,909 as", (arv.
1908). 70 km2:llä. — Suurin osa Y.-I:aa on
Tonavan eteläpuolella; etelässä sen täyttävät
Pohjoiset Kalkkialpit ja niiden esivyöhykkeenä
olevat flyscli-vuoret; pohjoiseen näistä ulottuu
Tonavaan asti alavampi edustamaa, mistä kohoaa
m. m. ruskohiilirikas Hausrück (800 m).
Tonavan pohjoispuolella kuuluu osa maasta
Böh-mervvaldin, osa Böömin ylängön alueeseen.
Tasankoja on vain pari, Eferdingin ja Linzin
alanteet, edellinen Tonavan, jälkimäinen Tonavan ja
sen lisäjoen Traunin ympärillä. — Melkein koko
Y.-I. kuuluu Tonavan vesistöalueeseen; sen
monista täältä tulevista lisäjoista mainittakoon
Inn, Traun ja Euns; järviä on alppialueella
useita: Kammer-, Traun-, Waller-, Hallstätter
see. Suola- ja kuumia lähteitä on runsaasti:
Ischl ja Hall kuuluisia kylpypaikkoja. Ilmasto
kylmempi kuin Ala-Itävallan: Linzissä v:n
keskilämpö -f 8,5°C. Sadetta 750-2,000 mm. —
Asukkaat ovat melkein poikkeuksetta saksalaisia ja
room.-katolilaisia. — Peltoa ja puutarhaa 011
pinnasta 37,i %; viljelyskasveista tärkeimmät: ruis,
vehnä, kaura, ohra, perunat, hedelmäpuut. —
Karjataloudella 011 hyvät, luonnolliset
edellytykset, sitäpaitsi viljellään suuret määrät
kylvöheinää: niittyä ja laidunta on 21 %. Metsää on 34
%, hyvästi hoidettua. Vuorissa 011 paitsi
ruskohiiltä myös suuret määrät suolaa, jota myös
saadaan lähteistä. Tärkeä suolansaanti-alue 011
kaunis Salzkammergut, Hallstatt-järven ympärillä;
tuotantoarvo 1907 15 milj. mk. — Teollisuutta
harjoittaa 28.4% as:ista, enimmäkseen käsiteol-

lisuusmaisesti, kuuluisat ovat varsinkin
viikatteet; Steyrissä 011 huomattavampi tehdasteollisuus.
— Kaupan ja liikenteen palveluksessa 011 9 %
as: st a. Tonavan tärkein jokitie. Rautateitä (1908)
1.021 km. — Hallinnollisesti Y.-I. jakaantuu 14
„Bezirkshauptmaunschaff’iin ja 2 omilla
säädöksillä varustettuun kaupunkiin. -— Maapäivillä
011 50 edustajaa. — Pääkaupunki Linz. —
Historiasta ks. 11 ä v a 11 a. E. E. K.

Itävallan perimyssota (1741-48). Selvästi
tajuten, että Habsburgin perintömaiden
jakamattomuus oli Itävalta-Unkarin monarkian elinehto,
oli keisari Kaarle VI hallituskautenaan
uupumatta pyrkinyt voittamaan „pragmaattiselle
sanktsionille" (ks. t.) Euroopan valtojen
tunnustusta sekä turvaamaan kruununperimyksen
vanhimmalle tyttärelleen, Maria Teresialle. Baierin
vaaliruhtinas Kaarle Albert, joka (kuten Josef
I:n toinenkin vävy, Saksin vaaliruhtinas) jo
aiemmin oli tarmokkaasti vastustanut keisarin
perimyspolitiikkaa, uudisti, Kaarlen 1740
kuoltua, vaatimuksensa Itävaltaan, perustaen ne
Ferdinand I:n v. 1547 vahvistamaan lisäkirjaan,
jonka säädösten mukaisesti perimys oli
päähaaran miespuolisten (asiakirjassa oli sana
„aviollisten") perillisten puutteessa siirtyvä
Ferdinandin. Baierin Albrektille naitetun tyttären
jälkeläisille.

Sodanaiheen Fredrik II sai vaatimuksistaan
neljään Sleesian herttua- ja ruhtinaskuntaan
nähden. Voitonvarmana hän jouluk. 16 p. 1740
vähine joukkoineen hyökkäsi puolustuksettomaau
Sleesiaan, jonka preussilaiset kuudessa viikossa
valloittivat („Ensimäinen Sleesian sota", 1740-42).
Jo suunniteltiin Dresdenissä
englantilais-saksi-lais-venäläistä liittoa uhkarohkean Preussin
pa-loitteleniiseksi, kun Fredrik Molhvitzin
taistelussa (huhtik. 10 p. 1741) voitti Sleesiaan
rientäneen itäv. armeian. Tällä sinään varsin
merkityksettömällä taistelulla oli mitä tärkeimmät
seuraukset. Ranskan sotapuolue, jonka
tarmokkain ja lahjakkain johtaja oli Belle-Islen kreivi,
aikaansai Breslaussa kesäk. 4 p. 1741 solmitun
puolustusliiton Preussin kanssa. Paitsi
varhemmin liittoutuneita Espanjaa ja Baieria, yhtyi
Saksikin Itävallan vastustajiin. Moritz
Saksilaisen johtamat ranskalaiset ja saksilaiset
hyökkäsivät Böömiin ja valloittivat Praagin, jossa
Kaarle Albert kruunattiin Böömin kuninkaaksi
(jouluk. 7 p. 1741). Asema muuttui kuitenkin
Itävallalle edullisemmaksi senjälkeen kuiu
unkarilaiset, joiden apuun Maria Teresia oli vedonnut,
puuttuivat taisteluun. Kaarle Albertin
kruunaamista Saksan keisariksi (helmik. 12 p. 1742)
ei tosin voitu estää, mutta tältä tapahtumalta
riistyi sen olennaisin merkitys unkarilaisten
samoihin aikoihin vallatessa keisarin oman
vaali-ruhtinaskunnan. Vapautuakseen vaarallisimmasta
vastustajastaan, Chotusitzin taistelussa (toukok.
17 p. 1742) voitolle päässeistä preussilaisista.
Maria Teresia taipui Breslau-Berliinin
rauhantekoon (kesäk. 11 p. ja heinäk. 28 p. 1742) ja
luopui Sleesiasta ja Glatzista. Tämän raskaan
uhrauksen korvasivat piankin aseellinen
menestys ja diplomaattiset voitot: Böömi valloitettiin
takaisin, Praag antautui, ja Maria Teresia
saattoi toukok. 12 p. 1743 kruunauttaa itsensä
Böömin kuningattareksi. Sardinia teki Itävallan
kanssa liiton, ja Englanti, jonka siihen asti oli

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0649.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free