Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itävalta (Österreich)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-223
Itävalta
1220
sai myöskin I:n maat sekä valittiin keisariksi
(Kaarle V 1519-56). Kaarle jätti kuitenkin
sopimuksissa vuosilta 1521 ja 1522 I:n maiden
(molempain I:in, Steiermarkin, Kärutenin,
Krai-nin, Tirolin, Friaulin, Triestin, Görzin y. m.)
hallinnon nuoremmalle veljelleen Ferdinandille.
Tämä valittiin myös lankonsa Ludvik II: n
kaaduttua Moliäcsin tappelussa 1526 Böömin (johon
myös kuuluivat Määri ja Sleesia) sekä Unkarin
kuninkaaksi; viimemainitussa maassa kuitenkin
ilmestyi hänen kilpailijakseen Siebenbürgenin
maaherra ja turkkilaisten vasalli Juhana
Zapo-lya. Nyt alkavassa sodassa turkkilaiset
piirittivät Wieniä (1529) ja hävittivät I.aa ja
Unkaria; toinen hyökkäys tapahtui 1532. Myöhemmin
nämä taistelut jatkuivat; turkkilaiset
valloittivat Budan 1541 ja pitivät edelleen hallussaan
suuremman osan Unkaria; Ferdinand säilytti
läntiset ja pohjoiset rajaseudut. I:n maissa ja
Böömissä Ferdinand laajensi hallitsijan valtaa
ja teki hallinnon yhtenäisemmäksi. I:nkin
mailiin levisi protestanttisuus. Ferdinand, joka
Kaarle V:n luovuttua 1556 kruunustaan valittiin
Saksan keisariksi, kuoli 1564. Hän oli jakanut
I:n maat poikainsa kesken niin, että
Maksimihan II (1564-76) sai I:n, Böömin ja Unkarin,
Ferdinand Tirolin ja Kaarle Steiermarkin,
Kärn-tenin, Krainin ja Görzin. Maksimilian taipui
protestanttisuuteen, joka entistä enemmän levisi
I:aan; kuitenkin hän itse pysyi katolilaisena.
Hänen poikansa, jesuiittain kasvattaman heikon
Rudolf II :n aikana (1576-1612) alkoi katolinen
reaktsioni I:ssa. Kiivas katolilainen oli
varsinkin Steiermarkin Kaarlen poika Ferdinand (hali.
v:sta 1596). Myös Böömissä, Määrissä ja
Unkarissa protestantteja sorrettiin. Viimemainitussa
maassa syttyi sen johdosta Istvan Bocskayn
johtama kapina 1604. Kun Rudolfin huono hallitus
oli herättänyt arveluttavaa tyytymättömyyttä
hänen protestanttisissa alamaisissaan myöskin
Saksassa, ryhtyivät hänen veljensä Matias ja
Maksimilian asiain johtoon, tekivät rauhan
Turkin kanssa Zsitva Torokissa 1606, luovuttivat
Bocskaylle ja hänen seuraajalleen Siebenbiirgenin
ja Ylä-Unkarin ja myönsivät Habsburgien
unkarilaisille alamaisille uskonvapauden. Rudolfin
täytyi suostua tähän sekä Liebenin sovinnossa
1608 luovuttaa Unkari, I. ja Määri Matiaalle.
Tämä lupasi I:n ja Määrin säädyille
uskon-vapauden ja Rudolf pakotettiin antamaan
Böömille samansisältöinen majesteettikirja 1609.
Koetettuaan turhaan voittaa maansa takaisin ja
menetettyään sen johdosta vielä Bööminkin,
Rudolf kuoli 1612. Matias (1612-19) alkoi
hänkin kallistua katoliseen reaktsioniin, ja kun hän
tulkitsi majesteettikirjan yksipuolisesti
katolilaisten ed ksi, alkoi Böömin kapina ja
kolmi-kymmenv. Linen sota 1618. Matiasta seurasi
Steiermarkin Kaarlen poika, kiihkokatolinen
Ferdinand II (1619-37); böömiläiset eivät kuitenkaan
tunnustaneet häntä, vaan valitsivat
kuninkaak-seen Fredrik V:n Pfalzin vaaliruhtinaan ja
evankelisen unionin päämiehen. Mutta keisari, jota
katolinen liiga kannatti, pääsi Valkovuoren
taistelun kautta 1620 kaikista vaikeuksistaan;
Böömi kukistettiin ja protestanttinen oppi
hävitettiin suurimmaksi osaksi I:n perintömaista. —
Myöhemmin kolmikymmenvuotisen sodan aikana
I:n maita usein hävitettiin ja Torstenson tun-
keutui 1645 Wienin muureille saakka.
Ferdinandin pojan ja seuraajan Ferdinand III:n
(1637-57) täytyi luovuttaa I:n alueet Elsassissa
Ranskalle Westfalenin rauhassa 1648. Kun
tämän rauhan määräyksiä esim. uskonvapaudesta
ei ulotettu I:aan, jäi tämä maa yhä enemmän
eristetyksi muusta Saksasta. Keisarinvalta oli
heikontunut, mutta hallitsijan valta I:n
perintö-maissa päinvastoin vahvistui. Maa oli kuitenkin
kärsinyt niin paljon sodassa, ettei uusi
kohoaminen pitkään aikaan ollut mahdollinen. —
Ferdinand III:n pojan Leopold I:n aikana
(1658-1705) I. kyllä pääsi ulkonaisesti mahtavaksi
onnellisten sotain avulla. Turkin kanssa käytiin
kaksi sotaa, joista edellinen päättyi ilman
suurempia muutoksia 1664. Tämän jälkeen Leopold
voi vahvistaa valtansa Unkarissa, jolloin hän
supisti asukasten valtiollisia ja uskonnollisia
vapauksia. Unkarilaiset silloin kreivi Tökölvn
johdolla tekivät kapinan ja pyysivät apua
turkkilaisilta. Mahtava turkkilais-armeia suurvisiiri
Kara Mustafan johdolla hyökkäsi maahan 1683
ja tunkeutui Wieniin saakka, jota kaupunkia
kaksi kuukautta piiritettiin. Wienin pelasti
saksalainen valtakunnau-armeia ja Puolan kuningas
Juhana Sobiesky, ja turkkilaiset lyötiin. Seur.
vuosina valloitettiin Unkari, joka 1687 tehtiin
habsburgilaiseksi perintömaaksi. Eugen
Savoji-laisen saavuttaman Zentan voiton (1697) jälkeen
sulttaani teki Karlowitzin rauhan 1699, missä
hän luopui Slavoniasta, Siebenbürgenistä ja koko
Unkarista paitsi Baanaatista. — Sillävälin I.
oli menestyksettä ottanut osaa Hollannin ja
Pfalzin sotiin Ludvik XIV:tä vastaan; Ranskan
kuningas sai pitää useat anastamistansa
reunio-neista. Mutta toisin kävi 1701 syttyneessä
Espanjan perimyssodassa. Habsburgin espanjalaisen
haaran sammuttua Ludvik XIV vaati tämän
monarkkian pojanpojalleen Filip Anjoulaiselle,
ja keisari taas nuoremmalle pojalleen
arkkiherttua Kaarlelle. Varsinkin Eugen Savojilaisen
ansiosta I. sai loistavia voittoja. Sodan kestäessä
kuolivat sekä Leopold että hänen vanhempi
poikansa Joosef I (1705-11). Kun tämän veli ja
seuraaja Kaarle VI (1711-40) olisi tullut
yhdistämään Espanjan ja I:n maat, ja Euroopan
tasapaino siten olisi häiriytynyt, erosivat
Englanti ja Hollanti I:sta ja tekivät Ranskan kanssa
Utrechtin rauhan 1713. Kaarlen täytyi silloin
taipua Rastattin rauhaan seur. v., missä hän
sai Espanjan Alankomaat, Milanon, Napoli’n ja
Sardinian, joka viimemainittu 1720
vaihdettiin Sisiliaan. Uudessa turkkilaissodassa prinssi
Eugen voitti vihollisen Belgradin taistelussa ja
pakotti sulttaanin Passarowitzin rauhassa 1718
luopumaan Baanaatista ja Belgradista sekä osista
Bosniaa, Serbiaa ja Valakiaa. I. oli siten
ulottanut rajansa laajimmilleen, mutta jo seuraavan
turkkilaissodan päättyessä se Belgradin rauhassa
1739 menetti tämän kaupungin y. m. viimeksi
valloittamansa alueet paitsi Baanaatin. Wienin
rauhansopimuksessa 1735, joka lopetti Puolan
perimyssodan, I. jätti Napoli’n ja Sisilian
Espanjan Filip V:n pojalle Kaarlelle. —
Pragmaattisen sanktsionin nimellä Kaarle VI antoi
valtakunnalleen perintöjärjestyksen 1713. I:n
maat pysyisivät sen mukaan jakamattomina ja
joutuisivat miehisten perillisten puutteessa
Kaarlen tyttärille ja heidän perillisilleen. Tähän an-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
