Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itävalta (Österreich)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-223
Itävalta
1226
tissä Unkarin kuninkaaksi. — Myös
cisleithani-selle valtakunnan puoliskolle säädettiin 1867
uusi n. s. joulukuun valtiosääntö, joka
on laadittu 1861 v:n helmikuun valtiosäännön
perustuksella.
I:ssa seurasi nyt vilkkaan edistymisen aika;
kansanopetus otettiin jälleen valtion huostaan;
konkordaatti kumottiin 1870; raha- ja
sotalaitos järjestettiin uudestaan. Uusi hallitussuunta
kohtasi ensin Böömissä jyrkkää vastarintaa,
tsekkiläiset kun Unkarin esimerkin mukaan
vaativat, että böömiläiset kruununmaat (Böömi,
Määri ja Sleesia) muodostaisivat monarkkiassa
erityisen kokonaisuuden omine ministeristöineen
y. m. Puolalaiset taas vaativat Galitsialle
täydellistä itsehallintoa, sloveenit omaa
kuningaskuntaa. Myös I:n johtavain valtiomiesten
kesken oli erimielisyyttä ja ministerinvaihdoksia
tapahtui usein. Kreivi Hohenwartin
ministe-ristö kannatti liittovaltio-aatetta ja puuhasi
muutosta valtiomuutoon mennen hyvin pitkälle
myönnytyksissä slaavilaisille; Galitsialle luvattiin
vaadittu itsehallinto ja Böömillekin sama etu
1871. Tämä kuitenkin herätti suurta
suuttumusta sekä saksalaisissa että unkarilaisissa,
jotka viimemainitut pelkäsivät tarkoitetun
muutoksen vaikutusta Unkarissa asuviin slaavilaisiin,
ja Hohenwart erosi. — Unkarin johtavan
ministerin, preussilais-vstävällisen Andrässyn
määrääminen ulkoasiainministeriksi 1871 oli
osoituksena siitä, että I. näihin aikoihin lähestyi
Preussia, joka äskettäin oli saanut perinpohjaisen
voiton Ranskasta. — Uuden, ruhtinas
Auersper-gin ministeristön aikana (1871-79) enennettiin
valtakunnanneuvoston jäsenluku ja määrättiin,
että heidän vaalinsa toimitettaisiin suorastaan
kunnissa eikä maapäivillä 1873. Tätä muutosta,
joka oli eduksi saksalaismieliselle
„perustuslaki-puolueelle", olivat slaavilaiset turhaan
vastustaneet. — Loppupuolella 1860-lukua I. oli
yhtynyt vapaakauppa-järjestelmään.
Taloudellinen elämä ei kuitenkaan kehittynyt terveelliseen
suuntaan, vallalle pääsi pörssikeinottelu, ja 1873,
kohta Wienin maailmannäyttelyn avajaisten
jälkeen, seurasi Wienin pörssin suuri romahdus,
joka täydellisesti sai liikemaailman järkytyksiin.
— Ulkopolitiikassa jatkui I:n hyvä suhde
Saksaan sekä myös Venäjään, jolle I. kuitenkin
pian ilmestyi kilpailijaksi Balkanin niemimaalla.
V. 1876 I. sai puolueettomuuden lupausta
vastaan Venäjältä suostumuksen Bosnian ja
Hertsegovinan miehittämiseen. Tämä lupaus
vahvistettiin Berliinin kongressissa 1878, jonka jälkeen
I. otti maat haltuunsa; Turkin yliherruus
kuitenkin vielä tunnustettiin. V. 1879 solmittiin
saksalais-itävaltalainen liitto, joka 1881 Italian
yhtymisen kautta laajeni kolmiliitoksi ja yleensä
on siitä saakka jäänyt I:n ulkopolitiikalle
määrääväksi.
Jatkuvien sisällisten riitojen jälkeen kreivi
Taaffe 1879 tuli uuden ministeristön johtajaksi;
tämä pysyi vallassa 14 vuotta. Sen
tarkoituksena oli myönnytyksillä sovittaa tyytymättömät
kansallisuudet, varsinkin slaavilaiset. Se nojautui
myös kirkollismielisiin ja feodaaliaateliin.
Böömissä sitä kannatti maltillinen n. s. vanha
tsekkiläinen ryhmä. Tsekkiläiset saivat nyt
oman-kielisiä kouluja ja tsekin kieli otettiin
käytäntöön virkakunnissa. Praagin yliopisto jaettiin
kahteen osastoon, tsekkiläiseen ja saksalaiseen.
Puolalaiset olivat jo ennen olleet vallitsevina
Galitsiassa; he saivat nyt lisää etuja ja sortivat
puolestaan siellä asuvia ruteeneja. Saksalaiset
eduskunnan jäsenet, jotka olivat keskenään
eripuraiset, eivät voineet estää näitä slaavilaisten
saavuttamia voittoja. V:sta 1889 hallitus jälleen
jonkun verran lähestyi saksalaisia, horjuen seur.
vuosina niiden ja slaavilaisten, vapaamielisten
ja kirkollismielisten välillä. V. 1893 erosi
Taaf-fen ministeristö.
Taloudellisella alalla oli tällä välin tapahtunut
paljon edistystä. Valtio lunasti useat
rautateistä omikseen. Teollisuuden edistämiseksi
käännyttiin I :ssa 1880-luvulta alkaen jälleen
tulli-suojelusjärjestelmään, johon Unkarikin yhtyi.
Tulleja sitten lievennettiin sopimuksilla eri
maiden kanssa, esim. Saksan kanssa 1892. Tästä
sopimuksesta Unkari hyötyi enemmän kuin I.,
koska se voi edullisesti viedä Saksaan
maatalous-ja karjanhoitotuotteitaan. Sam. v. pantiin
toimeen kultakanta, ja rahayksiköksi tuli
kruunu. — Ulkomaihin nähden kolmiliitto pysyi
voimassa; suhde Venäjään oli horjuva, riippuen
varsinkin selkkauksista Balkanin niemimaalla.
Ruhtinas Windisch-Grätzin ministeristö (v:sta
1893) rupesi puuhaamaan vaalioikeuden
laajentamista; kysymys lykkäytyi toistaiseksi, mutta
yleinen äänioikeus pysyi siitä lähin varsinkin
työväestön vaatimuksena. Myös eripuraisuus
saksalaisten ja slaavilaisten, tällä kertaa
etupäässä sloveenien, välillä jatkui ja aiheutti
ministeristön kukistumisen. Seuraavan muodosti
kreivi Badeni (v:sta 1895). Nyt laajennettiin
äänioikeus ja edustajakamarin jäsenten
lukumäärää enennettiin. Uusi menojen tasoitus
Unkarin kanssa tuotti vaikeuksia; saadakseen siihen
liittyvissä keskusteluissa tsekkiläisten
kannatuksen hallitus suosi heitä julkaisemalla Böömiä
ja Määriä varten kieliasetuksia, jotka
saksalaisissa herättivät suurta tyytymättömyyttä. Se
ilmeni keskustelujen jarrutuksissa,
yhteentörmäyksissä kansan ja sotaväen välillä ja
yrityksissä saattaa Badeni syytteenalaiseksi.
Ba-deni’n täytyi erota (1897), minkä johdosta taas
Böömissä syntyi vaarallisia levottomuuksia, niin
että Praag julistettiin joksikin ajaksi
piiritystilaan. Seuraavat ministeristöt, kreivi Thunin,
v. Körberin (v:sta 1900) y. m. koettivat
turhaan saada aikaan sovintoa puolueiden kesken.
Esim. syksyllä 1902 viimemainitun
ministeristön aikana hallituksen ehdotuksia
kielikysymyksen järjestämiseksi vastustettiin jyrkästi
tsekkiläisten puolelta. — Muiden vaikeuksien lisäksi
tuli 1903 Unkarissa
asevelvollisuuslaki-ehdotuksen johdosta syttynyt ankara perustuslaki riita
(ks. Unkari, hist.). Myös italialaiset osoittivat
tyytymättömyyttä, vaatien omaa yliopistoa
Triestiin.
Samanlaisia vaatimuksia tekivät sloveenit.
Molemmat viimemainitut kansallisuudet liittyivät
tsekkiläisiin saksalaisia vastaan. Uudet
vaikeudet pakottivat v. Körberin ministeristön
eroamaan 1904; seuraajaksi tuli v. Gautschin
muodostama. Kysymys yleisestä äänioikeudesta tuli
nyt jälleen päiväjärjestykseen, mutta hallitus
sitä alussa vastusti. Monessa suuremmassa
kaupungissa tapahtui 1905 mielenosoituksia sen
hyväksi ja hallituskin viimein myöntyi, helmi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
