- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1235-1236

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - J ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

J, useimpien eurooppalaisten kirjaimistojen
kymmenes, i:stä muodostunut kirjain.
Latinalaisessa kirjoituksessa j tuli yleisempään
käytäntöön vasta keskiajalla (sitä ennen /-äänne
merkittiin i:llä, esim. iugum). Suomalaisessa,
unkarilaisessa, saksalaisessa, skandinaavialaisissa sekä
latinal. kirjaimilla kirjoitettujen slaav. kielten
kirjaimistoissa j:n äännearvo on /; engl. j on
= dz (esim. James), ransk. ja port. j -z (esim.
ransk. jour, port. Joào), esp. j = h (esim. Mejico).

/-äänne on puheäänellinen konsonantti,
ääntämispaikkaan katsoen lakiäänne (palataali),
ääntämistapaan nähden taas rakoäänne (frikatiivi
1. spirantti). Suomen /:n spiranttihäly on heikko
(heikompi kuin esim. ruotsin /:n). Y. W.

Jaabæk [jöiek], Søren Pederse n(1814-94),
norj. politikko, toimi maanviljelijänä ja
koulun-opettajana; oli suurkäräjäin jäsenenä 1845-91.
Politikkona J. harrasti erityisesti talonpoikain
etuja ja vaati mitä suurinta säästäväisyyttä
valtiotalouden hoidossa (varsinkin virkamiesten
palkkoihin ja eläkkeisiin nähden). Tuntuvamman
vaikutusvallan Norjan talonpoikiin J. saavutti
vasta 1865, jolloin hän perusti „talonpoikain
ystäväin" seuran; toimitti 1865-79 sen
äänenkannattajaa „Folketidende". V. 1868 J. ryhmineen
yhtyi Sverdrupin ja Uelandin johtamaan
reformi-puolueeseen, ja näin syntyi n. s.
vasemmistopuolue; tuli myöskin tunnetuksi hyökkäyksistään
valtiokirkkoa vastaan, mutta oli siitä
huolimatta uskonnollismielinen mies. J. F.

Jaakari (ruots. jagare), merenk.,
kolmionmuotoinen kokkapurje keulamaston prammitaakissa.

F. W. L.

Jaakkima (ruots. Jaakimvaara). 1.
Kunta, Viipurin 1., Kurkijoen khlak.,
Jaakkiman nimismiesp.; kirkolle 3 km Jaakkiman
asemalta; 776,8 km2, joista viljeltyä maata 8,632 ha
(1901); 61,80 manttaalia, talonsavuja 1,271,
tor-pansavuja 28 ja muita savuja 856; 14,162 as.
(1907), jotka miltei kaikki suomenkielisiä; —
834 hevosta, 3,001 nautaa (1908). —
Kansakouluja 11 (opett. 18). — Kunnanlääkäri. Apteekki.
Teollisuuslaitoksia: Tervajoen meijeri o.-y., J :n
turvepehku osuusk. r. 1. (1906), Lahdenpohjan
hovin saha ja mylly (1830, valtion), Miklin
höyrymylly osuusk. r. 1. (1908) y. m. — Uusi
satamarata on tekeillä. — 2. Seurakunta,
konsisto-rilliuen, Savonlinnan hiippak., Kurkijoen rovas-

tik.; 1630-luvulla oma kirkkoherra. Kirkko
tiilinen (rak. 1850, piir. C. L. Engel.) K. S.

Jaakkima Didrikinpoika ks. Brand.

Jaakko (esp. Jaime), Aragonian
kuninkaita. — l.JaakkoI Valloittaj a(1206-76),
kuninkaana 1213-76. Hänen pitkälliset ja
voitokkaat sotansa maurilaisia vastaan hankkivat
hänelle liikanimen „Valloittaja".
Kirkollismie-lisyydestään huolimatta tämä kykenevä hallitsija
oli läheisissä väleissä Hohenstaufien kanssa;
hänen vanhin poikansa Pietari III nai kuningas
Manfredin tyttären. Sisilia joutui tämän
naimis-kaupan johdosta 1282 Aragonian kuningassuvun
haltuun. J. on myöskin tullut tunnetuksi
lainsäätäjänä; kirjoittanut espanjaksi oman
elämäkertansa. 2. J. II Oikeudentekijä (k.
1327), Aragonian kuninkaana 1291-1327, edellisen
pojanpoika, Pietari III:n toinen poika. Paavi
Bonifacius VIII:n kehoituksesta hän luovutti
apellensa Anjou’n Kaarle II:lie Sisilian ja
vastaanotti sensijaan paavillisena lääninä Sardinian,
joka vallattiin Genovalta (1322-26). Pitääksensä
puoliaan aateliston ylivaltaa vastaan hän haki
tukea hengellisestä säädystä ja porvaristosta:
yhdisti Tarragonan konstitutsionilla pysyväisesi i
toisiinsa Aragonian, Katalonian ja Valencian.

E. M-a.

Jaakko (engl. James), Englannin
kuninkaita.

1. J. I (1566-1625), Maria Stuartin ja Henry
Darnley’n poika, kruunattiin heinäk. 29 p. 1567
J. VI:na Skotlannin kuninkaaksi, sen jälkeen kuin
hänen äitinsä oli pakotettu luopumaan
kruunustaan. Opettajana J:lla oli oppinut humanisti
George Buchanan. Hänen alaikäisyytensä aikana
hoitivat hallitusta ylimykset, loppumattomiin
asti keskenänsä vallasta taistellen; samaa
kateellista kiistaa kesti vielä sen jälkeen, kuin J.
1578 julistettiin täysikäiseksi, hänen
neuvonantajiensa kesken. Milloin johtivat maan asioita
Ranskan tukemat katolilaiset ylimykset, milloin
taas presbyteriaaniset papit ja aateli smieh et,
jotka puolestaan saivat kannatusta Englannilta.
V. 1585, kun aie Ranskan avulla vapauttaa
Maria Stuart vankeudesta oli rauennut tyhjiin,
J. alkoi lähestyä Englantia ja teki jo seur. v.
sopimuksen, jossa hänelle luvattiin vuotuinen
apuraha ja annettiin puolittainen lupaus päästä
Elisabethin kruununperijäksi. Äitinsä kuolemantuomi-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:24 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0666.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free