- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1257-1258

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jahn ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1257

Jahn—Jahtivouti

1258

F. L. Jahn.

lukuunottamatta l,s m. Eräs jaguaarin
muunnos on musta, mutta tavallisesti sen väri on
ruskea, sivuilla pitkittäisiin riveihin järjestyneitä
kehämäisiä täpliä ja kehän sisässä pari tummaa
pikkutäplää. J. asuskelee jokien ja purojen luona,
on taitava uimari ja vaarallinen useimmille
eläimille, jopa ihmisellekin. Tekee usein melkoista
vahinkoa sarvikarjalle. Sen metsästykseen
intiaanit käyttävät urari-myrkkyyn kastettuja
nuolia, jotka ammutaan puhallusputkesta; myrkky
vaikuttaa muutaman minuutin kuluttua. J:n
le-venemisalue ulottuu Paraguaysta läpi koko
Etelä-Ameriikan Pohjois-Ameriikan eteläosiin saakka.

K. M. L.

Jahn [jän], Friedrich Ludwig
(1778-1852), saks. seuravoimistelun perustaja (der
Turnvater). Jo ylioppilaana
hän salanimellä julkaisi
kirjoituksen „Über die
Beförderung des
Patriotismus im Deutschen
Reiche" (1800).
Kieli-opinnoiden tuloksena oli
teos „Bereicherung des
hochdeutschen
Sprachschatzes, versucht im
Gebiete der
Sinnverwandtschaft" (1806). J.
tahtoi myös olla
mukana taistelussa
Napoleonia vastaan, mutta
ehti vain ottaa osaa
Je-nan ja Auerstädtin
tappioiden jälkeiseen pakoretkeen. Seuraavina
vuosina J. valmisti kuuluisan teoksensa „Deutsches
Volksthum" (1810). Saatuaan opettajapaikan
Berliinissä hän perusti sen läheisyyteen Saksan
ensimäisen voimistelulaitoksen oivaltaen
ruumiillisen kasvatuksen suuren merkityksen
kansalli-suusasialle. Samalla aikaa hän johti nuorten
miesten voimisteluharjoituksia Hasenheidin
kankaalla lähellä Berliiniä. 1813 v:n vapautussotaan
J. otti tehokkaasti osaa Lützowin kuuluisan
vapaajoukon jäsenenä. Sen jälkeen hän valtion
avustusta nauttien jatkoi työtään
voimistelu-harrastuksen hyväksi m. m. julkaisten 1816
kirjan „Deutsche Turnkunst". Pian alkoivat
kumminkin Pyhän allianssin aikaisen taantumuksen
edustajat katsella karsain silmin J :n toimintaa.
Muudan 1819 v:n liittopäivien komissioni esim.
syytti J:ia siitä, että hän oli „ensimäisenä
esittänyt tuiki vaarallisen opin Saksan
yhtenäisyydestä." Sam. v. J. joutui vankeuteen 6 vuodeksi
ja häntä pidettiin vielä 15 v. poliisivalvonnan
alaisena. Nauttimansa suuren kansansuosion
nojalla hän joutui 1848:n liittovaltiopäiville, mutta
kaikkien ihmeeksi liittyi siellä äärimmäisiin
vanhoillisiin. J. luetaan Saksan kansallisiin
merkki-miehiin. Paitsi useita muistopatsaita eri osissa
maata rakennettiin hänen haudalleen Freiburgiin
(an der Unstrut) 1903 J a h n-m u s e o. J:n
kootut teokset („Werke") julkaisi Euler 2 nid.
1883-87. [Elämäkerran on kirjoittanut Pröhle (1855;
Eulerin uudistamana 1881).] L. P.

Jahn [jän], Otto (1813-69), saks. klassillinen
filologi ja antiikkisen taiteen tutkija, toimi
yliopiston opettajana Kielissä v:sta 1847; pantiin
1851 valtiollisista syistä viraltaan pois; tuli 1855
professoriksi Bonniin. J. kehitti tehokkaasti mui-

naisajan taiteen opetusta ja tutkimista
järjestämällä ensimäisenä n. s. „arkeologisia"
seminaariharjoituksia. — J:n julkaisuista saks.
kirjallisuudenhistorian alalla ovat mainittavia hänen
tutkimuksensa „Über Goethes Iphigenia" (1843) ja
hänen julkaisemansa kirjekokoelmat „Goethes Briefe
an Leipziger Freunde" (1849), „Briefe der Frau
Rat an ihre lieben Enkeleins" (1855) ja „Goethes
Briefe an Chr. G. v. Voigt" (1868). Hänen
musii-kintutkimustensa tuloksia ovat kirjoitelma „Über
Mendelsohns Oratorium Paulus" (1842) ja etevä
Mozartin elämäkerta (1856-60, 4 nid.), joka
tarkan filologiskriitillisen menetelmänsä vuoksi
tuli useain toisten samantapaisten teosten
malliksi. J :n kokoamat ainekset Beethovenin ja
Haydnin elämäkertoja varten jäivät hänen
kuoltuaan toisten käytettäviksi (Thager, Pohl). [A.
Springer, „Gedächtnisrede auf Otto J."
(„Grenzboten" 1869, n:o 45).]

O. E. T. é J. E-l. (& I. K.)

Jahnsson [jän-]. 1. Adolf Waldemar J.
1841-94), koulunopettaja ja kasvatusopillinen
kirjailija. Oltuaan jonkun aikaa suomen kielen
opettajana muutamissa pääkaupungin kouluissa J.
nimitettiin 1875, suoritettuaan sitä ennen
lisensiaattitutkinnon, latinan lehtoriksi Turun
ruot-sal. klassill. lyseoon; 1888 hän siirtyi latinan ja
kreikan kielen lehtoriksi Turun suomal. klassill.
lyseoon, jossa virassa oli kuolemaansa saakka.
Väitöskirjana J. julkaisi ansiokkaan suomen
kielen lauseopin oppikirjan kokeen („Finska
språ-kets satslära", 1871). J. harrasti innokkaasti
suomalais-kansallisia sivistyspyrinnöitä ja oli
tunnettu myös sanomalehtimiehenä. Hän oli
Turun suomal. lyseon ja suomal. tyttökoulun
perustajia sekä osallisena useissa taloudellisissa
edis-tyspyrinnöissä. 0. M-e.

* 2. E väld Ferdinand J. (1844-95), edelhn
veli, kirjailija, pappi ja kollega Turussa.
Kirjoitti J. V. Snellmanin kehoituksesta
historiallisen romaanin „Hatanpään Heikki ja hänen
morsiamensa, kertomus Tuomas piispan ajoilta"
(1884), ja yritteli ensimäisenä historiallisia
draamoja suomen kielellä („Lalli",
„Barthol-dus Simonis" y. m.), näissä kuitenkaan
onnistumatta. Esiintynyt myös ruotsinkielisenä
kaunokirjailijana: „Rädmannens dotter", „Korpens
be-rättelser". V. T.

Jahti, yksimastoinen, kiinteällä kokkapuulla
varustettu alus, jossa on yksi kokkapurje,
kahveli-purje ja toisinaan myös toppipurje. F. W. L.

Jahtihaukka ks. Tunturihaukka.

Jahtileopardi ks. Gepardi.

Jahtimestari, Ruotsissa metsäviraston
virkamies, jonka tehtävät ovat samat kuin
metsänhoitajan Suomessa. — Venäjän hovissa toisen luokan
hoviarvo, joka vastaa virka-arvojärjestyksen
kolmatta luokkaa. Yli-jahtimestari,
ensimäisen luokan hoviarvo, joka vastaa
virka-arvojärjestyksen toista luokkaa. J. F.

Jahtivouti, vanhoista ajoista saakka esiintyvä,
vakinaisten kruununpalvelijain avuksi otettu,
tilallisten palkkaama virkailija, jonka
velvollisuutena oli toimeenpanna ajometsästyksiä ja
metsän-valkean sattuessa johtaa sammutustyötä.
Jahti-voudin virka lakkautettiin Keisarillisella
asetuksella helmikuun 10p:ltä 1891, jolloin n. s. silta-ja
jahtivoudin kapat, jotka tekivät kaksi kappaa jyviä
kultakin talolta, peräytettiin kruunulle. L. Cg.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0677.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free