- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1259-1260

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jahn ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1259

Jahve—Jakkarila

1260

Jahve tarkoittaa Y:ssa T:ssaensi sijassa
Israelin kansallisjumalaa. sitten myös ainoata
absoluuttista jumalaa. Ximi esiintyy heprealaisessa
muodossa Jehova, mutta tämä jo
kieliopilliselta asultaan mahdoton muoto on todistettavasti
tullut käytäntöön vasta n. 1520 j. Kr. Se
perustuu siihen ilmiöön, että juutalaiset pitivät
jumalansa nimeä niin pyhänä, että sen lausuminen jo
varhain näyttää olleen kielletty, ja siksi otettiin
Jahve-sanaan ääntiöt toisesta heprealaisesta,
nimittäin adonaj (Herra) sanasta. Näin syntyi
nimitys Jehova. Missä Jahve pyhissä teksteissä
esiintyy adonaj sanan jälkeen, on sillä ääntiöt
elohim (jumala) sanasta. Miten Jahve on alkuaan
äännetty, ei ole ihan varmaa, mutta päättäen
m. m. tämän sanan samarian kieleen perustuvasta
kreikkalaisesta kirjoitustavasta ja lyhennetystä
Jahti muodosta, joka tavataan useiden
yhdistettyjen ominaisnimien jälkiosana, on Jahve
luultavasti alkuperäinen, oikea ääntämistapa. Nimen
alkuperäinen merkitys on hämärä. 2 ]Moos. 314
selitetään Jahven nimi sanoilla „minä olen", joten
siis Jahve merkitsisi ..olevaista", mutta merkitys
..ilmestyvä", „elävä" ^jumala) saattaa myös (vrt.
esim 1 Kun. lS^, seur., 5 Moos. 47; 7„) tulla
kysymykseen.

Jakvenpalvelus ulottuu 1 Moos.
mukaan aina ihmiskunnan alkuaikoihin asti: 2 Moos.
6, mukaan Jahven nimi on kuitenkin ilmoitettu
vasta Moosekselle. Moosesta onkin pidettävä
jalivenpalveluksen varsinaisena perustajana, ja
vastoin yleisseemiläistä naturalistista
jumalanpalvelusta on jahvenpalveluksessa useita
eetilli-siä piirteitä. Niinpä jakvenpalvelus näyttää
olleen kuvatonta, ja prostitutsionin harjoittaminen
jahvenpalveluksessa oli kielletty (5 Moos. 231S
seur.). Profeetat taasen (vrt. Miika 6e-s) sanovat
nimenomaan, että oikeuden tekeminen, laupeuden
harjoittaminen ja nöyrä vaellus ovat Jahvelle
otollisempia kuin lukuisimmatkin polttouhrit.
Yleensä on jalivenpalveluksen kehityksessä
erotettava useampia asteita, joista n. s.
korpivaelluksen aika. Kanaanissa oloaika (n. s. tuomarien ja
kuningasten aika) ja maanpako erityisesti
mainittakoon. Korkeinta, siveellisesti puhtainta
astetta edustavat profeetat, sillä ulkonainen
jumalanpalvelus yleensä on heidän mielestään sisäiseen
mielentilaan verrattuna toisarvoinen asia.
Jah-venpalvelukseen kuuluvista laitoksista
mainittakoon paitsi papistoa ja pyhää oraakkelia Jahven
arkku. Muinais-israelilaiset pyhäköt sijaitsevat
kukkuloilla, joten jakvenpalvelus oli etupäässä
kukkulapalvelusta. Vasta myöhemmin kuningas
Josian |ks. t.) aikana (621 e. Kr.) julistettiin
Jerusalemin temppeli ainoaksi oikeaksi
jahvenpal-veluspaikaksi. A. F. P-o.

Jaik ks. Ural-joki.

Jaina [dzainaj, brahmalainen lahko
Etu-Intiassa: sen jäsenet, l,ss4 milj. (1901), asuvat
kaupungeissa ja kuuluvat yleensä varakkaaseen
kaup-piassäätyyn. Lahkon opin mukaan ilmestyy
maailmaan silloin tällöin jumalallisesti valistuneita
opettajia, jotka ilmoittavat ihmisille totuuden tien.
Jaina-oppi on, kuten kaikki Intian uskonnot,
pelastusoppia, — se tarkoittaa ihmisten pelastusta
sielunvaelluksesta ja elämän kiertokulusta: a)
oikean uskon, b) oikean opin ja c) oikean
vaelluksen kautta. Uskon esineenä ovat jumalalliset
opettajat, jinas. Jaina-lahko asettaa ankarat vaa-

timukset; pidetäänpä vapaaehtoista
nälkäkuolemaa hyvin ansiollisena. Käskyjä ovat seuraavat 5 :
1) ei saa kuolettaa eikä vahingoittaa eläviä
olentoja, 2) ei puhua valhetta, 3) ei varastaa, 4) ei
harjoittaa sukupuoliyhteyttä 5) eikä omistaa
omaisuutta. Näihin käskyihin ovat ehdottomasti
aidotut vain munkit, mutta eivät
maallikkcuskovai-set. J.-lahkon varsinainen perustaja on Buddhan
aikalainen Vardhamäna (buddhalaisessa
kirjallisuudessa nimitetty Nätaputta), lahkon
keskuudessa myöskin nimitetty Mahävtra = suuri
mies (544-467 e. Kr.). Hän oli kotoisin samoilta
seuduilta kuin Buddha, erosi maailmasta 28
vuoden vanhana, vaelsi sitten 12 vuotta ympäri
alastomana ja saarnasi oppiansa kuolemaansa asti.
Häneen liittyviä oppilaita 1. munkkeja
nimitettiin „nirgrantlias" s. o. siteistä irroitetut.
Heidän ja Buddhan oppilasten välillä tapahtui usein
väittelyitä, erotus itse asiassa ei ollut suuri. —
Jainat ovat myöhemmin jakautuneet kahteen
ryhmään : Ovetämbara (valkopukuiset) ja D
i-g ä m b a r a (ilmapukuiset). Jälkimäiset
hylkäsivät vaatteet synnillisinä eivätkä ottaneet naisia
munkiston jäseniksi. Jaina-lahkolla on oma
pyhien kirjain kokoelma (siddhänta), josta prof.
K. F. Johansson on kääntänyt useita näytteitä
Söderblomin kokoelmaan „Fremmande
religions-urkunder" (11:217-262). vrt.
Brahmalai-suus ja Intian uskonnot. [„Sacred books
of the East", XXII ja XLV; Bühler, „Über die
indische Sekte der Jaina" (1887); Hopkins, „The
Religions of India" (1895).] E. K-a.

Jaipur [dzaipü’a] 1. J e y p o r e. 1. Englannin
vasallivaltio Etu-Intiassa, Bajputanassa; 40,350
km3, 2,658,075 as. (1901). J. on ylimalkaan
tasaista, pohjoisessa osaksi erämaantapaista,
etelässä hedelmällistä, hyvin kasteltujen vilja-,
so-keriruoko-, ooppiumi- ja tupakkavainioiden
peittämää maata. Luoteessa ulottuu J:iin
Aravalli-vuoriston kupari-, koboltti-, nikkeli- ja
rauta-rikas haarake. — J. on Etu-Intian parhaiten
hallittuja kotimaisia valtioita. J:n läpi kulkee
useita rautateitä. — 2. Edellisen pääkaupunki
Rajputana-Malwan radan varrella; 160,167 as.
(1901). Uudenaikaisesti rakennettu komeine
pa-latseineen. Useita sivistyslaitoksia. Harjoitetaan
kangas- ja jalokiviteollisuutta. E. E. K.

Jakaja ks. Jakolasku.

Jakaranda-puu [za-], palisanteripuu,
kaupassa esiintyviä puulajeja, jotka ovat mustan-,
punaisen- tai violetinruskeita, hyvin kovia ja
raskaita, usein heikosti ruusunhajuisia ja kauniin
juovikkaita. Tulevat Brasiliasta, jossa niiden
emäpuita lienevät liernekukkaispuut Dahlbergia
nigra ja Machcerium firmum ja
Bignoniacece-hei-moon kuuluva Jacaranda hrasiliana. J.-puuta
käytetään faneeriksi ja pianoteollisuudessa.

J. A. W.

Jakautuvaisuus, se aineen yleinen ominaisuus.

että jokaisesta kappaleesta voidaan erottaa osia
ja näistä edelleen uusia. J:ta pidetään kaikkien
kappaleiden yleisenä ominaisuutena, ja voi se
useissa (etenkin kaasumaisissa) aineissa ulottua
hyvinkin pitkälle, mutta sillä on kuitenkin
rajansa. Aineen oletetaan näet olevan
kokoonpannun molekyleistä. joita mekaanisin keinoin ei
enää voida jakaa. S. V. E.

Jakkarila (ruots. Jackarby), maatila
Porvoon pitäjässä. Sen ovat omistaneet m. m. 1500-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0678.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free