- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1261-1262

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jakki ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1261

Jakki—Jakobson

1262

Jakki.

luvulla Lars Torstensson, 1600-luvulla
Forbus-suku, 1700-luvulla Ramsay- ja sitten von Essen-,
Winter- y. m. suvut. Kahdessa huoneessa
säilyneet öljymaalitapetit idyllisille maalais- ja
met-sästyskohtauksineen ovat siirretyt
Kansallismuseoon. K. S.

Jakki (Poëphagus [Bos] grunniens), aasial.
märehtijä. Se muistuttaa sekä biisonia että
tavallista härkää, mutta sillä on juuresta asti pitkä-

jouliinen häntä
ja kupeilla
pitkät jouhet,
niin että jalat
ovat suureksi
osaksi niiden
peitossa. Se
elää villinä
laumoissa
Keski-Aasian
vuoristoissa
(Tibetissä), ja
sitä pidetään
myös kesytettynä. J. kasvaa 4,25 m pitkäksi,
vanhat sonnit tulevat lihottamatta 700 kg painoisiksi.
Väri on musta, mutta kesyroduissa se vaihtelee.
Kotimaassaan kesytettyä j:a käytetään
kuorma-ja ratsastus juhtana, sen lantaa kootaan
polttoaineeksi, liha ja maito on hyvää. Karvoista punotaan
köysiä, jouhista tehdään m. m. „turkkilaiset
hevosen hännät", sotamerkit. J. on kuumuudelle arka;
kokeet sen kotiuttamiseksi Eurooppaan eivät ole
toistaiseksi onnistuneet. K. M. L.

Jakko ks. Papukaijat.

Jako ks. Papukaijat.

Jakoaika (virolaisten „Hinge kuu" 1.
,,In-gede aig"), pakanallisten suomalaisten juhla, jota
vietettiin syysjuhlana vainajain henkien
kunniaksi. Samoin kuin muinaisten suomalaisten
juhlien viettoaika ja pituus yleensä oli
epämääräinen. samoin oli laita jakoajankin. Henkien
syysjuhlan viettäminen ryhmittyi myöhemmin
Py-häinmiesten päivän ja Mikkelin päivän
ympärille. Jakoaika näyttää olleen tunnettu varsinkin
Länsi- ja Etelä-Suomessa. Erään Vehkalahdelta
saadun muistiinpanon mukaan silloin eläimet
jakaillaan, toiset tapetaan, toiset jätetään
talveksi, ja samoin jaetaan myös eläinten ruoka.

A. A.

Jakob ks. J a a k o b.

Jakobiinilakki (ks. J a k o b i i n i t), punainen,
suurella kolmivärisellä kokardilla varustettu
suippolakki (Bonnet rouge = punainen lakki), jota
kiihkeät vallankumousmiehet ja joskus naisetkin
käyttivät vapauden symbolina Ranskan suuren
vallankumouksen aikana. Sen käytäntö alkoi 1792
ja sen sanotaan johtuneen siitä, että muutamat
kapinan tehneet ja sen johdosta kaleerilaivastoon
tuomitut sveitsiläissotamiehet käyttivät vielä
vapaaksi päästyään tätä kaleeriorjien päähinettä.
Thermidorin vallankumouksen jälkeen (1794) se
hävisi käytännöstä, vrt. Fryygialainen
lakki. K. O. L.

Jakobiinit (ransk. Jacobins), valtiollisen
klubin nimi Ranskassa suuren vallankumouksen
aikana. Sen muodostivat 1789 muutamat
Bretag-nesta kotoisin olevat kansalliskokouksen jäsenet
Yersailles’issa, jonka vuoksi sitä sanottiin
„bretagnelaisten klubiksi" (club breton).
Kansalliskokouksen mukana se siirtyi Pariisiin, jossa sen

kokouspaikaksi tuli S:t Honoré-kadun varrella
oleva entinen dominikaani- 1. jakobiiniluostari,
josta sen jäseniä ruvettiin nimittämään
jakobii-neiksi; itse he sanoivat klubiansa
perustuslain ystävien liitoksi (Societé des am is
de la constitution). Sen johtomiehiä olivat aluksi
edustajat Dupont, Barnave ja Lameth; pian se sai
suuren merkityksen, tullen kiihkeimpien
vallan-kumousmiesten kokouspaikaksi. Siihen kuului
muitakin kuin kansalliskokouksen jäseniä, ja
maaseuduille perustettiin haaraosastoja, jotka
seurasivat Pariisista saamiaan käskyjä.
Maltillisemmat jäsenet erosivat siitä heinäkuussa 1791 ja
perustivat feuillanttien (ks. t.) klubin.
Lakiasäätävän kokouksen jäsenistä suuri osa liittyi
j.-klubiin; se sai aikaan kuningasvallan
kukistumisen ja konventin kokoonkutsumisen (1792) y. m.
Mutta pian syntyi siinä hajaannusta girondistieu
ja jyrkemmän ryhmän välillä, jota sanottiin
„vuoreksi" ja jota Robespierre johti. „Vuori" pääsi
voitolle; sen kiihkeän toiminnan johdosta
kuningas mestattiin ja girondistit kukistettiin, jonka
jälkeen se nyt alkavan hirmuhallituksen aikana
hallitsi Ranskaa ja ulotti vaikutustaan sen
rajojen ulkopuolellekin. Kun Robespierre kukistui
(heinäkuussa 1794), menetti j.-klubikin
johtovaltansa. Lokak. 16 p:nä 1794 konventti päätti,
ettei se saisi pitää kaaraklubeja, ja marrask. 12
p:nä se kokonaan suljettiin. Direktoriumin
hallituksen aikana se yritti jatkaa toimintaansa, mutta
hallituksen käskystä sen kokouspaikka taas
suljettiin (1799). Jakobiini nimitystä käytettiin
myöskin tämän ajan kumousmieliistä yleensä.
[Zinkeisen, „Der Jakobinerklub"; Taine,
„Origi-nes de la France contemporaine" (os. 2); Aulard,
„La societé des Jacobins".] K. O. L.

Jakobiitit. 1. Uskonnollinen lahkokunta,
saanut nimensä Jaakob Zanzolus Baradæuksesta. ks.
Monofysiitit.

2. Ne Stuartien hallitsijasuvun kannattajat,
jotka Jaakko II :n tultua 1688 karkoitetuksi
Ison-Britannian valtaistuimelta, koettivat saada hänet
takaisin ja hänen kuoltuaan hankkia kruunun
ensin hänen pojalleen Jaakolle („Jaakko III"),
n. s. vanhemmalle pretendentille, sitten tämän
pojalle Kaarle Edvardille, n. s. nuoremmalle
pretendentille. J:eja oli etupäässä Skotlannin
aateliston ja Englannin toryjen joukossa. He
yrittivät useat kerrat päästä päämääränsä perille, mutta
epäonnistuivat säännöllisesti. Kapina 1715-16
„Jaakko III:n" hyväksi, joka itse lyhyemmän
aikaa oleskeli Skotlannissa, päättyi siten, että
muutamat vaikutusvaltaisimmista jakobiiteista,
loordi Derwentwater Englannista ja loordi
Ken-mure Skotlannista vangittiin ja mestattiin.
Samalla sai surmansa 38 alempaan säätyyn
kuuluvaa henkilöä ja useat menettivät omaisuutensa.
Viimeinen kapina puhkesi 1745-46 Kaarle
Edvardin hyväksi, jolla alussa oli menestystä, mutta
joka kadotti kaikki toiveet Cullodenin tappion
jälkeen huhtik. 27 p:nä 1746. [Jesse, „Memoirs of
the pretenders and their adherents".] E. M-a.

Jakobson, Carl Robert (1841-82), Viron
kansallisen liikkeen huomatuimpia johtomiehiä
viime vuosisadan 70- ja 80-luvuilla, synt. heinäk.
14 p. 1841 Tartossa, toimi ensin lukkarina ja
pi-täjäkoulun opettajana Törmässä lähellä Tarttoa.
Mutta jouduttuaan kiivaan luonteensa takia
selkkauksiin paikallisten saksalaisten mahtimiesten

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0679.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free