- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1287-1288

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jankau ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1287

Jano—Janson

1288

muksia noudattaen pysyi kauan kiinni vanhassa
virolaisessa oikeinkirjoituksessa,
kirkollismieli-nen ja hänen kunnioituksensa hallitusta ja
korkeampia säätyjä kohtaan oli rajaton. Vastoin
Kreutzwaldia, jonka päämääränä oli Viron
kansan sivistyksellinen itsenäisyys, J. sekä
valtiollisessa että sivistyksellisessä suhteessa koetti
pysyä sovinnollisessa yhteistyössä Itämeren
maakuntain saksalaisten kanssa. Oltuaan
parikymmentä vuotta Viron julkisen elämän
ensimäis-ten epävarmojen askelten ohjaajana hän sai
80-luvulla väistyä C. R. Jakobsonin johtaman
jyrkemmän suunnan tieltä. Yleensä on J:n
merkitystä Viron sivistyshistoriassa liioiteltu,
varsinkin mitä tulee hänen kirjalliseen
toimintaansa kertojana, runoilijana ja
draamankir-joittajana.

G. S.

Jano, se tunne, juomisen kaipuu, joka meille
ilmaisee, milloin ruumis tarvitsee nestettä,
etupäässä vettä, nauttiakseen. Erityiset olot voivat
ylenmäärin lisätä luonnollista janontunnetta;
tällaisia ovat: runsas virtsan- tai hien-eritys,
vatsuri y. m., jotka ovat omiansa riistämään
ruumiista paljon vettä; saman vaikutuksen tekee
myöskin kova kuume; sokeritaudissa vallitsee
erityisenä tunnuksellisena taudinmerkkinä muun
muassa alituinen jano, mikä etupäässä
aiheutunee tavattoman runsaasta virtsan erittymisestä.

(M. O-B.)

Jansen (Jansenius), Cornelius
(1585-1638), alankom. jumaluusoppinut, opiskeli
jumaluusoppia Leuvenin
yliopistossa; tultuaan saman
yliopiston opettajaksi J.
ahkerasti tutki
Augustinuksen teoksia ja omaksui
tämän kannan
kysymyksessä synnistä ja armosta.
Erään ystävänsä kanssa
hän teki suunnitelman
katolisen kirkon
uudistamiseksi. Huolimatta
jesuiit-tain vehkeistä J.
nimitettiin Leuvenin yliopistoon
Raamatun professoriksi
1630. Moitittuaan
Ranskan silloista politiikkaa
ja kardinaali Richelieu’tä hänen liitostaan
protestanttisten kerettiläisten kanssa J. kohosi
Yper-nin piispanistuimelle. V. 1640 julkaistiin hänen
kootut teoksensa nimellä „Augustinus, seu
doc-trina S. Augustini de humanæ naturæ sanitate,
ægritudine, medicina adversus Pelagianos et
Mas-salienses" (3 nid.). Siinä filosofia julistetaan
juuri pelagiolaisen harhaoppisuuden lähteeksi ja
sen vuoksi erotettavaksi teologiasta. Ihminen
luotiin hyväksi, mutta vapaana olentona hän voi
rakastaa itseään oman täydellisyytensä takia ja
juuri siinä olikin lankeemuksen mahdollisuus.
Lankeemuksen jälkeen perisynti kulkee polvesta
polveen pahana luontona. Koska siis ihmisen
syntisyys oli olennaisesti tällainen sielun sairaus,
käsitti J. armon parannuskeinoksi ja
Vapahtajan vapahtaja-lääkäriksi. Vanhurskauttaminen
ei ole armon jakamista ihmisille, vaan armon
asumista ihmisessä (protestantteja vastaan). J.
hyväksyi myös predestinatsioniopin.
„Augustinus" herätti jesuiittain kesken ankaran myrskyn

Cornelius Jansen.

ja paavi Urbanus VIII kirosi 1642 J:n kirjan
(bulla In eminenti). Mutta useat yhtyivät hänen
mielipiteisiinsä ja Ranskassa muodostui j
aase-n i 1 a i n e n puolue, jonka huomattavimpia
johtajia oli Antoine Arnauld ja jolla oli erikoinen
tyyssijansa Versailles’in läheisessä Port Royalin
luostarissa. Jansenilaisuuteen liittyi myös
kuuluisa matemaatikko ja ajattelija Blaise
Pascal, jonka „Maaseutukirjeet" („Lettres
pro-vinciales", 1656-57) antoivat melkeinpä
kuoliniskun jesuiittain maineelle paljastamalla heidän
periaatteidensa siveellisen ala-arvoisuuden. V. 1653
Innocentius X:n antamassa bullassa viisi
janse-nilaisten oppilausetta julistettiin kerettiläisiksi,
jolloin he kyllä sanoivat alistuvansa paavin
uskonnollisissa kysymyksissä langettamiin
tuomioihin, mutta väittivät samalla, ettei kirotuissa
lauseissa ollut sitä ajatusta, jonka paavi niihin
oli pannut. Paavi Aleksanteri VII väitti
kuitenkin noiden lauseiden tulleen kirotuiksi juuri
siinä mielessä, minkä jansenilaiset niissä sanoivat
olevan. Jansenilaiset vastasivat olevan
kysymyksessä puhtaasti historiallisen kysymyksen
(qucs-tion du fait), josta paavi ei saanut langettaa
tuomiota; kirkolla oli valta lausua ratkaisunsa
oikeuskysymyksestä (question de droit). Ranskan
kuningas Ludvik XIV asettui paavin puolelle
1660. Useat hengelliset joutuivat vainonalaisiksi
kieltäytyessään tottelemasta paavia ja kuningasta.
Vihdoin täytyi kuitenkin paavi Klemens IX:n
tehdä sovinto (1668), joka samalla merkitsi
jan-senilaisten voittoa ja sitä lisäsi Innocentius
XI :n bulla (1679), jossa kirottiin 65 jesuiittain
sivevsperiaatetta. Paavi Klemens XI aloitti
uuden taistelun jansenilaisia vastaan, Port Royal
suljettiin 1709 ja hävitettiin 1710; bullassa
,,Uni-genitus" (1713) kirottiin jansenilaisen papin
Pasquier Quesnelin U:n T:n selityksistä 101 lausetta.
Jansenilaiset panivat vastalauseen ja vetosivat
(a p p e 11 a n t i t) kirkolliskokoukseen. V. 1718
appellantit julistettiin pannaan. Parlamentti ei
ensin hyväksynyt sitä, mutta kardinaali Fleury’n
toimesta „Unigenitus" hyväksyttiin
valtakunnan-laiksi. Ankaran sorron alaisena jansenilaisuus oli
luonteeltaan muuttunut mystilliseksi ja
intoilevaksi liikkeeksi. — V. 1723 muodostettiin
Alankomaissa jansenilais-katolilainen, vieläkin toimiva
erikoiskirkko, n. s. Utrechtin kirkko, jota
johtavat Utrechtissa asuva arkkipiispa ja Haarlemin
ja Deventerin piispat. Jokainen piispanvaali
alistetaan paavin vahvistettavaksi, joka tavallisesti
vastaa pannalla. Valistusajalla väärinkäytettiin
jansenilais-nimitystä, kun sillä tarkoitettiin
valtiollisia ja uskonnollisia vallankumouksellisia.

L. H.

Jansenilaisuus (jansenismi), Cornelius
Jansenin (ks. t.) oppi ja hänestä alkunsa saanut
uskonnollinen suunta. — Jansenilainen
(Jansenist i), jansenilaisuuden kannattaja
(ks. Jansen, Cornelius).

Jansenistit ks. Jansen, C.

Janson, Julij Eduardovits (1835-92),
ven. tilastotieteilijä, toimi luennoitsijana Pietarin
yliopistossa ja useissa muissa ylemmissä
oppilaitoksissa, kutsuttiin 1875 sisäasiainministeriön
tilastollisen neuvoston jäseneksi, oli v:sta 1881
Pietarin kaupungin tilastollisen toimiston
johtajana ja v:sta 1884 ven. terveydenhoitoseuran
tilastollisen osaston esimiehenä; pani toimeen ja

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0692.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free