- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1289-1290

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Janson ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1289

Janson—Jansson

1290

järjesti Pietarissa 1881 ja 1890 yleiset
väenlas-kut ja käsitteli niiden tuloksia tavalla, jota
sitten noudatettiin muidenkin Venäjän suurten
kaupunkien väenlaskuissa; julkaissut useita
muitakin tilastollisia tutkimuksia, joita pidetään
alallansa erinomaisen etevinä, m. m. 1869-70
Lounais-Venäjän viljantuotannosta ja kaupasta.
Erikoista huomiota herätti hänen tutkimuksensa
talonpoikien maapalstoista ja maksuista (1877),
jossa hän paljasti Venäjän talonpoikain
viheliäisen aseman ja esitti keinoja sen parantamiseksi.
Mainittavat ovat myöskin hänen teoksensa
„Venäjän ja Länsi-Euroopan valtain vertaileva
tilasto" (1878-80) ja hänen tilastotieteen teoriaa
esittävät luentonsa. J. F.

Janson, Kristofer Nagel (s. 1841), norj.
kirjailija, opiskeli aluksi teologiaa ja julkaisi
sitten ,,landsmaal"illa kaksi novellia „Fraa bygdom"
(1866). Sen jälkeen ilmestyi „Norske dikt" (1867),
kertomukset „Ei slaastkjempa" (1868), „Han og
ho" (1868), „Marit Skjølte" (1868), „Torgrim"
(1872), „Den bergtekne" (1876), „Smaastykka"
(1876), eepillinen runoelma „Sigmund Bresteson"
(1872), draamat „Jon Arason" (1872) ja
„Aus-tanfyre soi og vestanfyre maane" (1879) sekä
kirjakielellä „En kvindeskjæbne" (1879). Hänen
suurissa historiallisissa romaaneissansa „Fraa
dansketidi" (1875) ja „Vore bedsteforældre" (1882,
myös kirjakielellä) on erinomaisia yksityiskohtia,
mutta sommittelultaan ne ovat puutteellisia. V.
1876 J. tuli Vonheimin kansanopiston opettajaksi
Gausdaliin ja sam. v. suurkäräjät myönsivät
hänelle kirjailija-apurahan, josta hän kuitenkin
luopui muuttaesssaan (1882) unitaaripapiksi
Arne-riikkaan. Kuvauksia norjalaisten siirtolaisten
elämästä ovat „Præriens saga" (1885),
„Nord-mænd i Amerika" (1887), „Et arbeidsdyr" (1889).
Palattuaan kotimaahansa (1892) hän perusti
(1S95) unitaariseurakunnan. Myöhemmin hän on
julkaissut: romaanin „Sara" (1891), kertomuksen
„Den fredløse" (1894), romanssikokoelman
„Kjær-lighedshoffet i Narbona" (1894), kertomukset
„Liv" (1897), „Ensom" (1903), „Alv Pave" (1904)
sekä satunäytelmän „Asgeir Kongsson" (1902).

H. S.

Janson [zäsö’], Paul (s. 1840), belg. politikko,
toimi v:sta 1862 asianajajana Brysselissä; on
v:sta 1877 ollut ajoittain edustajakamarin,
ajoittain senaatin jäsenenä; pienen radikaalisen
ryhmän johtaja. J., joka on voimakas puhuja, on
käynyt kiivasta taistelua sekä klerikaaleja että
vapaamielistä puoluetta vastaan varsinkin
ääni-oikeuskysymyksessä; otti 1890-93 innokasta osaa
agitatsioniin yleisen äänioikeuden
aikaansaamiseksi ja 1902 niiden mielenosoitusten
toimeenpanemiseen, jotka olivat suunnatut Belgiassa
vallitsevaa lisä-äänijärjestelmää vastaan. J. F.

Janssen, Johannes (1829-91), saks.
historioitsija, oli v:sta 1854 opettajana Mainin
Frankfurtin kaupunkikymnaasissa, vihittiin katoliseksi
papiksi 1860, oli 1875-76 Preussin
edustajakama-rin jäsenenä ja nimitettiin 1880 apostoliseksi
pro-tonotaariksi; kieltäytyi ottamasta vastaan hänelle
tarjottua pyhänistuimen arkistonhoitajan virkaa
ja kardinaalin arvoa. J. on katolisen
historiantutkimuksen etevimpiä edustajia ja Saksan
harvalukuisista katolisista oppineista huomattavimpia.
Hänen pääteoksensa on „Geschichte des deutschen
Volkes seit dem Ausgange des Mittelalters" (1876-

94; teosta on jatkanut L. Pastor), joka ulottuu
v:een 1618. Erityistä huomiota herätti J:n
esitys uskonpuhdistuksesta ja sen edellä käyneestä
ajasta. Hän koettaa nim. todistaa, että Saksan
valtiolliset, kirkolliset, tieteelliset ja taiteelliset
olot olivat 16:nnen vuosis. alussa kukoistavalla
kannalla, mutta että uskonpuhdistus saattoi ne
rappiolle. J. on epäilemättä monessa kohdin
osannut oikeampaan kuin aikaisemmat protestanttiset
historiankirjoittajat, mutta hänen arvostelunsa
oloista ja henkilöistä on ilmeisesti
tarkoitusperäinen ja yksipuolinen. Hänen kuvauksensa
uskonpuhdistajista aiheutti sarjan riitakirjoituksia,
joihin hän vastasi kirjoituksillaan: „An meine
Kritiker" (1882) ja „Ein zweites Wort an meine
Kritiker" (1883). J:n muista julkaisuista
mainittakoon: „Frankreichs Rheingelüste und
deutschfeindliche Politik in früheren Jahrhunderten"
(1861), „Zur Genesis der ersten Theilung Pclens"
(1865), „Gustav Adolf in Deutschland" (1865),
„Karl der Grosse" (1867), „Zeit- und
Lebensbilder" (1875). [Pastor, „J. Janssen", Schwann,
„J. Janssen und die Geschichte der deutschen [-Reformation".]-] {+Re-
formation".]+} J. F.

Janssen [zäse’n], Pierre Jules César
(1824-1907), ransk. astrofyysikko. J. on
suorittanut pääosan tieteellisestä työstään
spektraa-lianalyysin alalla. Niinpä hän esim. on
osoittanut, että auringonspektrin tummista juovista
osa saa alkunsa auringonsäteiden edentyessä
ilmakehän läpi. Hän todisti, että nämät n. s. te
1-luuriset juovat johtuvat pääasiallisesti
ilmakehän sisältämän vesikaasun vaikutuksesta.
Tarkatessaan auringonpimennystä 1868 Intiassa ja
tutkiessaan spektroskoopilla protuberansseja hän
tuli siihen päätökseen, että ne ovat hehkuvan
vetykaasun purkauksia auringosta. J:n onnistui
havaita spektroskoopilla protuberansseja
muulloinkin kuin auringonpimennyksen aikana, mikä
ei ennen ollut onnistunut. V. 1873 J. valittiin
akatemian ja „Bureau des longitudes"in jäseneksi.
Hänen toimestaan perustettiin Meudon’iin
(Pariisin läheisyyteen) suuri astrofysikaalinen
obser-vatori, jonka johtajaksi hän tuli. Siellä hän on
tehnyt paljon merkitseviä tieteellisiä havaintoja
etenkin auringosta. J:n aloitteesta rakennettiin
1892 Mont Blanc’in huipulle astrofysikaalinen
ja meteorologinen observatori. U. S:n.

Jansson [-ä-], Erik (1808-50), ruots.
lahkon-perustaja; eleli ensin maanviljelijänä österundan
pitäjässä Vestmanlandissa. Lukiessaan Lutherin,
Arndtin ja Nohrborgin kirjoja J. luuli
huomanneensa niiden useissa olennaisissa seikoissa
poikkeavan Raamatun opista. Erityisesti J. luuli
havainneensa, että oikein ymmärretyn Raamatun
opin mukaan ihminen uskon kautta välittömästi
tulee ei vain vanhurskautetuksi, vaan myöskin
pj’hitetyksi, joten uskovainen on täydellisesti
synnitön. Eräällä 1843 Helsinglantiin tekemällään
matkalla J. muutamassa lukukokouksessa
esiintyi puhujana innostuttaen kuulijansa niihin
määrin, että hänen ympärilleen pian muodostui
uskonnollinen puolue, jonka kannattajat kutsuivat
itseään erik-janssonilaisiksi. J. asettui asumaan
Forsan seurakuntaan ja kutsui itseään Jumalan
lähettämäksi Pyhän Hengen innoittamaksi
profeetaksi, joka oli synnitön. Kannattajiaan J.
kielsi käymästä yhteisessä jumalanpalveluksessa
ja 1844 hän kahteen erään poltatti Lutherin,

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0693.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free