Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japani
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1310
Japani
1296
kärki näyttääkin pitemmäksi aikaa joutuneen
heidän haltuunsa. Nämä yhteiset sotaretket
vaikuttivat varmaan tuntuvasti J:n vastaiseen
valtiolliseen kehitykseen. Ne vahvistivat noissa
keskenään riitaisissa suvuissa ja heimoissa
kansallisen yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja niiden
johdosta, joka vanhastaan uskottiin pyhimmän
suvun päämiehelle, kehittyi vähitellen todellinen
hallitsijavalta. Korean retket taukosivat kuitenkin
aikaa myöten, niin että japanilaiset kuudennen
vuosis. lopulla menettivät melkein kaiken
valtansa tällä niemimaalla. Heidän sodanhalunsa
heikontumiseéu vaikutti osaltansa sekin, että
puheena olleiden vuosisatojen kuluessa J:iin
alkoi tunkeutua kiinalaista sivistystä, etupäässä
juuri Korean kautta. Ensin saapui maahan
korealaisia ja kiinalaisia käsityöläisiä, sittemmin
korealaisia kirjanoppineita, jotka 404 toivat
mukanaan kiinalaisen kirjoituksen ja kuudennelta
vuosis. lähtien tutustuttivat J:n ylimystöä Kiinan
klassillisiin kirjoihin; myöskin buddhalaisuus
alkoi 6:nnen vuosis. keskipalkoilla saada jalansijaa
maassa. Nämä vieraat käsitystavat alkoivat
jäytää vanhaa sukuyhteiskuntalaitostakin, jonka
sijaan kehittyi uusi kiinalaismallinen
valtiojärjestys. Tämä muutos esiintyy selvästi n. v:sta 645
lähtien.
6 4 5- n. 1 5 4 0. Uuden valtiojärjestyksen
etupäässä oli nimellisesti rajattomalla vallalla
varustettu auringon jumalattaren suvusta lähtenyt
keisari. Kiinalainen laki ja oikeus otettiin
käytäntöön ja myöskin hallinto koetettiin järjestää
kiinalaiseen tapaan keskitetyksi
virkamieshallinnoksi. Hovissa oli neuvoskunta ja ministeriöitä,
maakunnissa ja piirikunnissa käskynhaltioita ja
vouteja. — J :n vanha uskonto järjestettiin uudelle
kannalle ja sai nyt nimekseen sinto (kiinal.
lainasana = „henkien tai jumalien tie"). Yhdeksännen
vuosis. alkupuolella esiintyy pyhä mies
Kobo-d a i s i, joka yhdisti buddhalaisuuden ja
sintolai-suuden uudeksi kultiksi, joka 19:nnen vuosis.
loppupuolille asti oli virallisesti enimmin suosittu.
— Kiinan kanssa J. oli vilkkaassa yhteydessä
aina 9:nnen vuosis. loppupuolille asti. Sittenkuin
kiinalaiset olivat 663 asevoimin torjuneet
japanilaisten yrityksen estää Kiinan valtaa
juurtumasta Koreaan, palautuivat hyvät suhteet v:n
670 rauhan kautta, jossa Kiina tunnusti J:n
uuden valtakuntanimen Nihon 1. Nippon =
„auringonnousu" eli itämaat (kiinan kielellä Jih-pen; tätä
ennen kiinalaiset olivat käyttäneet japanilaisista
nimeä va = „liiaksi kasvaneet kääpiöt"). J:n
hallituksen pääpyrkimystä saada Kiina tunnustamaan
J:n itsenäisyys ja yhdenvertaisuus ei kuitenkaan
täydellisesti saavutettu. — Keisarit eivät voineet
kauan pitää hallussaan todellista hallitsijanvaltaa;
jo 7:nnen vuosis. lopulla se siirtyi mahtavalle
Fu-dzivara-suvulle, jonka tyttäristä keisarin laillinen
puoliso oli valittava — tapa, jota vielä nytkin
noudatetaan. Näin sai alkunsa J:lle omituinen
sijais-hallitsijajärjestelmä, joka erinimisenä ja
erimuotoisena pysyi voimassa v:een 1868 asti. Keisarit
eristettiin hoviinsa, jossa he lukuisain
hovimies-ten ja hovinaisten ympäröiminä kuluttivat
aikansa opinnoissa, juhlissa ja seremonioissa;
hovin olinpaikkana oli v:sta 710 Nara, v:sta 794
Kioto. Fudzivarain vallan lujittamiseksi
perustettiin 880 valtamarsalkan virka (kvambaku),
jonka haltian asiana oli olla keisarin ja muiden
arvomiesten välittäjänä. — Sillä välin synnytti
siirtoasutuksen leviäminen ja aseellisten
seurueiden syntyminen uusia mullistuksia J:n
sisälli-sissä oloissa. Kaukaisten maakuntain
käskynhal-tiat ja voudit rupesivat pitämään omina
perintö-lääneinään niitä valtiontiloja, joiden tulot oli
määrätty heidän palkakseen, ja laajensivat
alueitaan uutisviljelyksillä, joille he lupaamalla
verovapautta saivat asettumaan pääkaupungin
seuduille karttunutta liikaväestöä. He pääsivät yhä
riippumattomammiksi hallituksesta ja hovista ja
muodostivat aluskunnistaan erikoisia, oman
isäntävaltansa alaisia yhteiskuntia (lian-, tämän
sanan vastineena on usein käytetty klaani
sanaa). Maahan kiinnitetyistä alustalaisjoukoista
he valitsivat aseellisia seuralaisia (samurai =
var-tiomiehistö), jotka saivat elatuksensa joko
her-rojensa tiloilla tai niistä veroista, joita
kannettiin erityisistä kyläkunnista. Samalla kun
valtion sotalaitos rappeutui, lisääntyivät
lisääntymistään siirtoasutusta harjoittavien
ylimysten aseelliset seurueet. Virkaylimysten
esimerkkiä seurasivat muutkin ylhäissukuiset miehet,
jotka olivat saaneet lahjoitusmaita hallitukselta,
vieläpä buddhalaiset luostaritkin. Turhaan
hallitus koetti estää kehityksen kulkua;
todellinen valta siirtyi Fudzivara-suvulta
sotilasseu-rueiden päälliköille, jotka kilpailivat keskenään
vallasta ja maineesta. Mahtavimmat ja
kuuluisimmat näistä soturisuvuista olivat T a i r a ja
M i n a m o t o, jotka molemmat polveutuivat
keisarillisesta suvusta. Fudzivarain vallan
heikontuessa ll:nnellä ja 12:nnella vuosis. nämä kaksi
sukua koettivat saada hallituksen käsiinsä.
Niiden välinen taistelu päättyi 1185 niin että
Mina-moto-sukuinen J o r i t o m o hävitti melkein
sukupuuttoon vastustajansa ja anasti hallitusvallan;
v:sta 1192 hänellä oli arvonimenä sei-i-tai sogun
= „valtasotaherra". Hän asetti pääkaupunkiinsa
Kamakuraan (lähellä nyk. Tokiota) erityisen
sotilashallinnon (bakufu), jonka valvonnan
alaisena Kioton siviilihallinto oli, ja jakeli
upseereilleen ja virkamiehilleeu läänityksiä. Joritomon
kdoltua valtionhoitajan toimi (nimellä sikken =
„käskyjen toimeenpanija") joutui H o d z o-suvulle,
joka Joritomon suvun sorruttua 1219 asetti
nimellisiksi valtasotaherroiksi Fudzivara- ja
keisarisuvun jäseniä; nämä valtasotaherrat olivat
samaten kuin keisaritkin tavallisesti lapsia ja
niitä vaihdettiin samaten kuin keisareitakin
tuontuostakin. Joskus itse valtionhoitajakin
luopui vapaaehtoisesti virastansa asettaen sijallensa
poikansa tai erityisen hallitusmiehen, jonka
selän takana hän kuitenkin edelleen johti asioita.
Tämän uuden vallan kukistamiseksi tehdyt
kapi-nayritykset, m. m. n. s. keisarikapina (1222),
jota kannatti kolme entistä keisaria, eivät
onnistuneet. Ensimäisten Hodzojen aikana läänioikeus
muodostui erityiseksi, kiinalais-keisarillisesta
maanlaista erotetuksi aatelislaiksi. J:ssakin
kehittyi näet jonkinlainen läänityslaitos ja
ritari-suus, joka hiukan muistuttaa keskiaikaisen
Euroopan oloja. Hodzo Tokimunen hallitessa
(1256-84) J:ia uhkasi suuri vaara mantereen
puolelta, kun Kiinan mongolilainen suurkaani
Kub-lai lähetti laivastoja ja sotajoukkoja
valloittamaan J:ia; nämä yritykset torjuttiin onnellisesti
rajumyrskyjen avulla 1274-81. Sen johdosta että
Marco Polo sam. vuosis:n lopulla kirjoittamissaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
