- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1311-1312

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japani

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1311

Japani

1296

matkakertomuksissa kertoi näistä „kultarikasta
Zipangua" vastaan tehdyistä sotaretkistä,
saatiin Euroopassa ensikerran tietää J:n
olemassaolosta. Hodzojen vallan kukisti ja Kamakuran
kaupungin hävitti 1333 keisari G o-D a i g o, joka
vetosi alamaistensa apuun saattaaksensa
todellisen vallan keisarin käsiin. Hänen yrityksensä
ei kuitenkaan lopulta onnistunut, sillä häntä
vastaan nousi hänen sotapäällikkönsä A s
i-kaga Takaudzi, joka asetti toista
sukuhaaraa olevan vastakeisarin ja nimitytti itsensä
valtasotaherraksi 1336. Nyt seurasi puolen
vuosisataa kestäviä sisällisiä taisteluja, joissa
puolueet nimellisesti taistelivat „pohjoisen" tai
„eteläisen" keisarisuvun puolesta, mutta
todellisuudessa ajoivat omia etujaan. Ne lakkasivat 1392
Asikagan pojanpojan Josimitsun ollessa
so-gunina. Hänen aikanaan uudistuivat myöskin
Kiinan ja Japanin entiset rauhalliset suhteet, joita
Kublain valloitusyritykset ja japanilaisten
kostoksi tekemät ryöstöretket olivat häirinneet.
Japanin lähetystöt veivät mukanaan
kauppatavaroita Kiinaan, kiinalainen vaskiraha levisi J:iin
ja myöskin kiinalainen taide sai siellä
jalansijaa. Josimitsun jälkeläiset Asikaga-sogunit
olivat heikkoja hallitusmiehiä. Jo vanhastaan
tavalliset sisälliset taistelut kävivät entistä
laajemmiksi ja lisäksi tulivat Sin ja Nitsiren
lahkojen uskonsodat, niin että maassa n. 1500
vallitsi täydellinen sekasorto. Muutamissa
maakunnissa onnistui mahtavien vasalliruhtinasten,
dai-mioiden, päästä niin itsenäiseen asemaan, että
nämä maakunnat muuttuivat erityisiksi
pikkuvaltioiksi omine hallituksineen.

1 5 4 0-1 8 6 8. Kuudennentoista vuosis.
keskivaiheilla J. ensi kerran joutui suoranaiseen
yhteyteen kristityn maailman kanssa. Muutamat
portugalilaiset seikkailijat saapuivat 1542 t. 1543
tuulen ajamina Kiusiun eteläpuolella olevaan
Tenegasima-saareen ja sieltä Kiusiuhun, missä
heidät otettiin hyvin vastaan. Heidän kauttansa
tulivat ampuma-aseet tunnetuiksi ja pian
käytäntöön J :ssa saaden aikaan täydellisen
mullistuksen sotalaitoksessa ja valtasuhteissa.
Afh-puma-aseita ja ruutia valmistettiin sen jälkeen
osaksi itse J :ssa, osaksi niitä toivat
maahan portugalilaiset, jotka itä-aasialaisista
siirtokunnistaan alkoivat käydä vilkasta kauppaa
Kiusiussa. Kauppiasten jäljissä tuli pian
lähetyssaarnaajia, etupäässä jesuiittoja. Näiden
lähetystyön perustaja oli Frans Xavier, joka 1549
saapui Kagosiman kaupunkiin Etelä-Kiusiussa.
Kristinusko levisi nopeasti Kiusiussa, varsinkin
sen länsi-osissa, missä muutamat daimiotkin
antoivat kastaa itsensä. Portugalilaisten kauppakin
keskittyi (v:sta 1567) tänne perustettuun N a g
a-s a k i’n satamaan, kirkkoja rakennettiin ja A m
a-k u s a n saarelle perustettiin kuuluisa
jesuiitta-kollegi ja kirjapaino. — Näihin samoihin
aikoihin ryhdyttiin J :ssa jälleen perustamaan
voimakasta keskushallitusta. Käyttämällä taitavasti
hyväkseen ampuma-aseilla varustettujen
joukkojensa etevämmyyttä onnistui Ota Nobunaga
nimisen ruhtinaan saada haltuunsa pääkaupunki
Kioto ja sen ympäristöt. Hän sai viimeisen
Asi-kaga-sukuisen sogunin 1568 nimittämään itsensä
sijaisekseen ja pakotti suuremman osan J:ia
tunnustamaan ylivaltaansa. Kun Nobunagan erään
petollisen kenraalin hyökkäyksen johdosta oli täy-

tynyt lopettaa itsensä harakirilla (1582), joutui
valta muutamien vuosien kuluttua Nobunagan
ete-vimmälle sotapäällikölle, talonpoikaista sukuperää
olevalle H i d e j o s i’lie, joka 1586 sai keisarilta
kvambakun arvon ja joka taiko („ylhäisyys")
nimellä johti hallitusta senkin jälkeen kuin hän oli
asettanut ensin sisarenpoikansa ja sitten oman
alaikäisen poikansa kvambakuksi. Hidejosi, joka
oli J :n viisaimpia ja tarmokkaimpia valtiomiehiä,
hallitsi pääkaupungistaan Osakasta välillisesti
tai välittömästi koko J:ia. Hän ryhtyi
myöskin ulkomaisiin valloituksiin ja kävi kaksi
sotaa (1592-93 ja 1597) Kiinan vasallivaltiota
Koreaa vastaan saavuttamatta kuitenkaan
pysyväistä menestystä. Hidejosi osoitti samaten kuin
Nobunagakin alussa suosiollisuutta kristityitä
kohtaan, sanoipa itsekin olevansa taipuvainen
kristinuskoon, jos vain monivaimoisuus
voitaisiin sallia. Mutta valloitettuaan 1587 Kiusiun
ja tutustuttuaan lähemmin jesuiittojen
toimintaan tällä saarella — nämä olivat m. m.
sekaantuneet sikäläisten ruhtinasten keskinäisiin
riitoihin — hän alkoi epäillä heidän
tarkoituk-siansa ja antoi heille käskyn poistua maasta;
tätä käskyä jesuiitat eivät kuitenkaan
noudattaneet muuta kuin nimeksi. Nähtävästi lopulta
tullen siihen vakaumukseen, että kristinuskon
leviämisestä saattaisi olla vaarallisia seurauksia
J:n valtiolliselle itsenäisyydelle, Hidejosi 1597
ryhtyi hävittämään kristillistä lähetystyötä: 26
kristittyä, niiden joukossa 6 esp.
fransiskaani-munkkia ristiinnaulittiin Nagasaki’ssa kaupungin
kristityn väestön silmäin edessä, toista sataa
kirkkoa purettiin maahan ja jesuiittain
oppilaitokset hävitettiin, ei kukaan daimio saanut
ruveta kristityksi, kristittyjen jumalanpalvelus
kiellettiin ja jesuiitat oli melkein kaikki
kar-koitettava. Mutta ei ketään japan. kristittyä
pakotettu julkisesti luopumaan uskostaan,
eurooppalaiset saivat edelleenkin harjoittaa
jumalanpalvelustaan ja suurin osa jesuiittoja jäi
kiellosta huolimatta maahan. Hidejosi’n kuoltua
(1598) sai hallituksen ohjat muutaman vuoden
päästä käsiinsä Tokugava Ijejasu, joka
perusti Tokugava-suvun pitkällisen vallan ja jota
J:issa vielä nytkin hänen järkevyytensä ja
sitkeytensä tähden pidetään japanilaisen
valtiotaidon saavuttamattomana mestarina. Tultuaan
1603 soguniksi Ijejasu tosin 1605 luovutti
tämän viran pojalleen, joka asui Jedossa (Tokiossa),
mutta pidätti todellisen vallan itselleen hoitaen
hallitusta Jedosta lounaaseen päin olevasta
Sidsuokan kaupungista kuolemaansa asti (1616).
Hänen aikanaan saivat hollantilaiset (1609) ja
englantilaiset (1613) perustaa kauppafaktorian
Hi radon saarelle; myöskin espanjalaisten kanssa
hän rupesi suhteisiin. Mutta kristillistä
lähetystyötä ei Ijejasukaan suosinut; hän kielsi
kristinuskoon kääntymisen ja antoi 1614 julistuksen,
jonka mukaan kristinusko oli kokonaan
hävitettävä J:ista. Oikeaan vauhtiin pääsi
kristittyjen ja samalla muukalaisten vainoaminen
kuitenkin vasta hänen poikansa Hidetadan ja
pojanpoikansa Ijemitsun aikana. Näiden
vainojen aikana japanilaiset kristityt osoittivat
suurta kestävyyttä ja innostusta. Kun
Sima-baran niemimaalla ja Amakusan saarella
asu-vain kristittyjen talonpoikain kapina 1638 oli
kukistettu, oli kristinuskon asia hukassa. Myös-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0708.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free