- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1321-1322

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japanin kieli ja kirjallisuus

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1319

Japanin kieli ja kirjallisuus

1321

2. Kirjallisuus sai varsinaisen alkunsa
8:nnella vuosis. j. Kr. Tältä ajalta on olemassa
kaksi Kiinan esimerkkiä seuraten ja kiinalaisten
käsikirjoitusta käyttämällä tehtyä historiallista
kokoomateosta, jotka ovat silloisen Japanin
keisarin käskystä suullisten muinaistarujen mukaan
kirjoitetut. Nämä ovat nimeltään „Kodziki"
(„Muinaisuuden historia", valmistui 712 j. Kr.
ja ulottuu v:een 628 j. Kr.) ja „Nihongi"
(„Japanilaisia aikakirjoja", valmistui 720; ulottuu v:een
696). Kumpaankin teokseen on sirotettu
ikivanhaa, runomitaltaa’n hyvin vapaata jap.
kansanrunoutta, jossa satumaisesti kuvataan kansan
elämää rauhan ja sodan toimissa. Kiinalaisuus,
joka buddhalaisuuden mukana 6:unella ja 7:nnellä
vuosis. j. Kr. levisi Korean kautta Japaniin, on
etenkin vanhimpina aikoina suuresti vaikuttanut
tämän maan kulttuuriin. Sitä todistaa
puolestaan 751 ilmestynyt „Kvaifüsö", valikoima
Japanissa suosittua kiinalaista runoutta. Mutta
kansallinen herätys käytti tätä esimerkkiä hyväkseen,
ja niin syntyi 759 suurenmoinen lyyrillinen
runokokoelma „Manjösü" („Kymmenen tuhannen
lehden kokoelma"). Tämän 20-niteisen, 4,496
pienen-puoleista runoa sisältävän kansallisen teoksen
yli 700 runoilijasta, joista n. 1/w naisia,
mainittakoon eleginen Hitomaro (n. 662-709),
luontoa ihaileva A k a h i t o (8 :nnen vuosis.
keskivaiheilla), realistinen Oku ra (660-733),
prinsessa Nukada ja kokooja itse, tuottelias
Jakamotsi (k. 785). Manjösüssa
enimmäkseen käytetty viisirivinen, 31-tavuinen ja
loppu-soinnuton runomitta „Tanka" (5 + 7+5 + 7 + 7)
tuli senjälkeen yleiseksi, kunnes siitä
myöhemmin vesosi supistunut ,,Haikai"-muoto (5 +
7 + 5). 15:nnen vuosis. puolivälin mennessä oli
mainitunlaisia, joskin pienempiä runokokoelmia
syntynyt noin parikymmentä, joista etenkin on
mainittava hallituksen aloitteesta tehty, hyvin
suosittu „Kokinsu" („Uusia ja vanhoja runoja",
ilmestyi 905, sisältää 1,100 runoa). Kokinsün
kevättä ja rakkautta ylistävistä runoilijoista
mainittakoon Narihira (825-880) ja T s u r
a-juki (882-946), joka oli yksi sen neljästä
kokoojasta ja joka ensimäisenä käytti japanilaista
tavukirjoitusta. — Japanilainen romaani —
mo-nogatari — sai alkunsa v:n 900 vaiheilla j. Kr.
ja versoi nopeasti lyriikan alkaessa kuihtua.
Kuuluisimmat tuotteet tältä klassilliselta
ro-maanikaudelta ovat Murasaki S i k i b u n
54-nidoksinen seikkailurikas ja puhdastyylinen
„Gendzi-Monogatari" („Kertomus prinssi
Gend-zi’stä") ja Sei Sönagoni’n lastukokoelma
„Makura no Sösi" („Päänalusvihkoja").
Murasaki ja Sei olivat hovinaisia ja elivät noin v:n
1000 tienoilla. Mutta melskeisen sotilasvallan
aikana sekä lyyrillinen että eepillinen runous
joutuivat rappiolle ja vasta 17 innen vuosis.
alussa onnistui soguni I j e j a s u lopullisesti
palauttamaan rauhan. Henkinen elämä virkosi
ja sen mukana kiinalaisuuden harrastus, joka
joksikin aikaa syrjäytti suositun
buddhalaisuuden kohottaen uus-konfutselaisuuden sen sijalle.
Eepillinen runous pääsi taas vauhtiin ja I h a r a
Saikvaku (1642-93) alkoi modernin romaanin,
jonka etevimmiksi edustajiksi tulivat Santo
Kjöden (1761-1816), Rjütei Tanehiko
(1783-1842), Tamenaga Sunsui (1789-1842)
ja ennen kaikkia Kjokutei Bakin (1767-

1848), kukin oman suuntansa päämiehiä.
Tieteellinenkin kirjallisuus saa kiittää voitoistaan
tätä aikaa, jolloin elivät sen suurimmat miehet,
kriitikot ja muinaisuuden tutkijat K am o M
a-butsi (1697-1769) ja hänen nerokas oppilaansa,
etevä runoilija Motoori Norinaga
(1730-1801), joka sattuvasti on verrannut japanilaisen
runouden henkeä kukkivain kirsikkapuiden
tuoksuun aamuauringon hohteessa. — Uskonnollisista
tavoista alkunsa saanut draama kohosi vasta
17:nnellä vuosis. varsinaiseen merkitykseensä
saattamatta kuitenkaan unhotuksiin
vanhanaikaista tanssinäytelmää „Nö" ja deklamatorista
monodraamaa, „Dzöruri". Huomattavimmat
draaman alalta ovat Tsikamatsu
Monzae-mon (1653-1724), Japanin Shakespeare, ja
Ta-keda Izumo (1688-1756).

Kun Japani keisarivallan uudistuksen kautta
1868 vapautui eristetystä asemastaan, ryhtyi se
sitä seuraavana Meidzi-kautena 1. „valistuneen
hallituksen" aikana innokkaasti tutkimaan
Euroopan ja Ameriikan kulttuuria niin
käytännöllisellä kuin tieteiden ja taiteiden alalla.
Ahkerasti japaninnettiin etenkin englantilaista, mutta
myöskin ranskalaista ja saksalaista
kirjallisuutta, niin että eurooppalaisuuden alkuaikaa
saattaa täydellä syyllä sanoa japaninnosten
ajaksi. V. 1882 ilmestyi sitten „uuden taiteen"
esikoisteos „Sintaisi" („Uustyylisiä runoja"),
jonka professorit Tojama ja Jatabe sekä
runoilija Inoue Tetsudzirö yhdessä
julkaisivat, Uutta suuntaa edustavat proosan alalla
tohtori Tsuboutsi (s. 1859) — etenkin
teoksellaan „Romaanin henki" —, saksalaisuuden
johtaja, tohtori Mori Rintarö (s. 1860) sekä
novellistit Ozaki Köjö (1867-1903) ja
Ja-mada Bimjösai (s. 1868). Lahjakkain
nykyisistä Japanin kirjailijoista on omituinen
Köda Röh a n (s. 1867), jcka kulkee omaa
tietään. Näyttämötaiteen uudistajana on
mainittava K a v a k a m i, joka yhdessä
länsimaillakin tunnetun puolisonsa, näyttelijätär Sada
Jakkon kanssa on levittänyt eurooppalaista
näyttämötaidetta perustamaltaan „Nuorelta
näyttämöltä". Mutta eurooppalaisuuden taantumuskin
on jo havaittavissa, ja nuorimpain kirjailijain
joukossa on useita, jotka käyttävät aikaisempaa
kirjakieltä ja harrastavat buddhalaisuutta.
Japanin terve ja raitishenkinen kaunokirjallisuus
on paraikaa uuden kehityksen alussa pyrkien
vapautumaan kaikesta piintyneestä,
vanhentuneesta, hyödyttömästä,

Muutkin kirjallisuuden haarat ovat hyvin
edustetut. Buddhan ja Konfutsen oppeja käsittelevä
rikas uskonnollis-filosofinen kirjallisuus on jo
varhaisimmilta ajoilta syntyisin. Vanhimmat
maantieteelliset ja topografiset teokset ovat
lOmneltä vuosis. Laajoja karttoja oli olemassa
jo ennenkuin eurooppalaiset ensi kertaa
maahan tulivat. Luonnontieteellisistä teoksista tulee
suurin osa kasviopin osalle. Lääketieteestä on
kirjoitettu runsaasti. Teknologisia kirjoja on eri
aloilta. Monista tietosanakirjoista on 1714
ilmestynyt 105-niteinen kiinalais-japanilainen
huomattavin. Maan vanhimmat uutislehdet
(Jo-miuri) ovat peräisin 17:nnen vuosis. alusta ja
painettiin kaiverretuilla puulaatoilla, joiden
käyttö jo 16:nnella vuosis. oli tunnettu. Mutta
vasta v:n 1870 vaiheilla syntyi varsinainen eu-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0713.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free