- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1331-1332

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Japanin-vaha ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1331

Jarl—Jaroslav

1332

1,270 ni yi. merenp. On kiinalaisen J.-piirin
pääkaupunki; 75.000-120,000 as., etupäässä
turkkiiais-tataarilaista juurta; harjoittavat matto-ja
huopa-teollisuutta, silkinviljelystä ja kauppaa.
Viimemainittua varten on kaksi suurta basaaria ja
kara-vaaniseraljeja. — Yli 150 moskeiaa. — J:n
kiinalaisessa kaupunginosassa asuu n. 5,000 kiinalaista
ja dungaanilaista kauppiasta; sinne on myös
sijoitettu vahva sotilasvartiosto. — Kaupungin
ympärillä on hyvin kasteltu, hedelmällinen, vehnä-,
ohra- ja riisivainioiden sekä puuvilla-, öljypuu-,
viinirypäle- y. m. istutusten peittämä tasanko. —
J., jonne uudella ajalla vasta viime vuosisadan
keskimailla saapui eurooppalaisia, oli aikoinaan
itsenäisen valtakunnan pääkaupunki, joutui
kiinalaisten vaikutuspiiriin, 1759 heidän valtaansa,
1864 dungaanien haltuun, sitten Jakub Begin
toiseksi pääkaupungiksi, 1877 uudelleen Kiinalle.

E. E. E.

Jarl f-ä-J ks. Jaarli.

Jarlsberg og Larvik (1. Laurvik) amt,
Norjan pienin ja taajimmin asuttu amti 2,319 km2
107,655 as. (1909). Etelässä se ulottuu
Kristiaa-nian- ja Drammen-vuonoihin. Tavallisesti amtia
kutsutaan nimellä „Grevskaberne", Jarlsberg ja
Larvik nimisten vanhojen kreivikuntain mukaan.

(E. E. E.)

Jaropolk f-po’-] (945-80), ven. ruhtinas,
Rurikin pojanpojan poika, tuli 972 isänsä Svjatoslavin
jälkeen Kiovan ruhtinaaksi ja kaikkien ven.
alueiden yksinhallitsijaksi, sittenkuin hänen veljensä
Oleg, drevljaanein ruhtinas, oli saanut surmansa
taistellessaan häntä vastaan, ja hänen velipuolensa
Vladimir, Novgorodin ruhtinas, oli paennut
Skan-dinaaviaan. Palattuaan Venäjälle mukanaan
varjagi-sotajoukko Vladimir kukisti 980 J:n,
joka petollisesti surmattiin. J. F.

Jaroslau (Jaroslav), kaupunki läntisessä
Galitsiassa, Sanin ja Krakova-Lembergin radan
varrella; 26.539 as. (arv. 1908), etupäässä
puolalaisia. Kirkkoja, 3 luostaria, villakangastehtaita,
kauppaa. (E. E. E.)

Jaroslav, ven. ruhtinaita.

1. J. T Vladimirovits Viisas
(978-1054), Kiovan suuriruhtinaan Vladimir Pyhän
poika, oli ensin Rostovin ja sittemmin
Novgorodin ruhtinaana. Täällä hän oli vihattu, kun
hänen skandinaavialaiset palkkasoturinsa tekivät
väkivaltaa Novgorodin asukkaille. Nämä
suostuivat kuitenkin auttamaan J:ia, kun hän nousi
Kiovassa suuriruhtinaana hallitsevaa vanhempaa
veljeänsä, julmaa Svjatopolkia vastaan, joka oli
murhauttanut kolme veljeänsä, Borisin, Glebin
ja Svjatoslavin. Svjatopolkia auttoivat hänen
appensa Puolan kuningas Boleslav Urhoollinen
ja petsenegit. Vasta kolme vuotta taisteltuaan
v. 1019 J:n onnistui nousta lopullisesti Kiovan
valtaistuimelle. Tämän jälkeen hänen täytyi
taistella Novgorodin omistuksesta Polotskin
ruhtinaan, vei jenpoikansa Brjatsislav Izjaslavitsin
kanssa, tullen pakotetuksi luovuttamaan tälle
Vi-tebskin alueen. Suzdalin maassa häntä vastaan
nousi suomensukuinen heimo, merjalaiset,
nälänhädän ja „noitien" ärsyttämällä. Voitettuaan
nuorimman veljensä, Ascvan-meren rannalla
olevan Tmutarakanin ruhtinaan, J. teki tämän
kanssa sopimuksen (1025), jonka mukaan
Dneprin itäpuolella olevat maat jäivät Mstislavin
haltuun ja länsipuolella olevat alueet joutuivat J:n

omiksi. Mstislavin kuoltua 1035 J. tuli „Venäjän
maan yksinhaltiaksi" ja hänen hallussaan olivat
kaikki venäläiset alueet paitsi Polotskin
ruhtinaskunta. Hänen hallituskautensa on täynnä sotia.
Virolaisia vastaan hän taisteli 1030 ja laski valtansa
alle Peipus-järven ympäristön ja perusti Tarton
kaupungin, antaen sille suojeluspyhänsä Yrjön
mukaan nimen Jurjev. V. 1036 hän kukisti
lopullisesti petsenegit ja 1042 hän lähetti
poikansa Vladimirin jäämejä vastaan. Luoteessa
hän taisteli liettualaisia ja jatvingeja vastaan.
J:n aikana venäläiset joutuivat viimeisen
kerran taisteluun bysanttilaisen keisarikunnan
kanssa (1043) sen johdosta, että eräs venäläinen
kauppias oli saanut surmansa riidellessään
kreikkalaisten kanssa. Sota päättyi 1046 sovintoon,
jonka vahvistukseksi J:n poika Vsevolod nai
kreikkalaisen prinsessan. J. on Venäjän
etevimpiä hallitsijoita. Hänen aikanaan kiovalainen
Venäjä saavutti korkeimman kukoistuksensa.
Kronikka kertoo, että J., joka „oli ontuva,
mutta mielevä mies ja sodassa urhoollinen", luki
itse kirjoja, mikä oli harvinaista siihen aikaan.
Venäjän kirkon etunenään hän käski piispain
valita metropoliitaksi venäläisen, eikä
kreikkalaista miestä. Pappien hän käski opettaa
lapsia ja antoi toimittaa Kiovaan paljon
slaavilaisia käsikirjoituksia sekä kaunistutti
pääkaupunkiansa Konstantinopolin malliin, pyhän
Sofian kirkolla ja kultaisilla porteilla. Kiovaa
pitivät länsi-eurooppalaiset matkustajat, jotka
ihmettelivät sen vilkasta kauppaa ja kirkkojen
komeutta, tähän aikaan Konstantinopolin
kilpailijana. Hän toimitutti lakikokoelman, joka on
tunnettu „Jaroslavin lakikirjan" nimellä (ks.
Russkaja Pravda), antaen koota siihen sen
aikaiset venäläiset säännökset ja lakitavat sekä
käännätti venäjäksi kreikkalaisen kirkkolain
No-mokanonin (ks. Kormtsaja). Venäjän
eteläiselle arorajalle hän laittoi suojavarustuksia
paimentolaiskansoja vastaan ja perusti aroille
kauppapaikkoja, asettaen niihin vangiksi otetuita
puolalaisia. J:lle samoinkuin koko kiovalaiselle
Venäjälle omituista on iloinen toimintahalu,
edistyksen harrastus ja rakkaus länsimaiseen
kulttuuriin. Varjagilaista ruhtinassukua ollen hän
ylläpiti vilkasta yhteyttä varsinkin
skandinaa-vialaisten, mutta myös muidenkin
länsi-eurooppalaisten ruhtinasten kanssa. Itse hän oli
naimisissa Ruotsin Olavi Svlikuninkaan tyttären
Ingegerdin kanssa, joka aikaisemmin oli vähällä
tulla Olavi Pyhän puolisoksi. Hänen hovissaan
oleskelivat jonkun aikaa hänen lankonsa
samainen Norjan kuningas Olavi Pyhä, jonka puoliso
Astrid oli Ingegerdin sisar, Olavin poika,
kuningas Maunu Hyvä ja velipuoli Harald
Rohkea (Hårdråde), joka meni naimisiin J:n
tyttären Elisabetin kanssa. Hänen sisarensa oli
naimisissa Puolan kuninkaan Kasimirin ja kaksi
hänen tyttäristään Ranskan ja Unkarin
kuninkaiden kanssa. Kuollessaan hän jakci
valtakuntansa poikainsa kesken. J. J. M-

2. J. II Vsevolodovits (1190-1246),
Novgorodin ruhtinas, sittemmin suuriruhtinas,
Aleksanteri Nevskin isä: oli useita kertoja
Novgorodin ruhtinaana; teki 1226 Novgorodista
retken Hämeeseen ja otti niin paljon vankeja, ettei
voinut niitä kaikkia kuljettaa mukanaan;
lähetti 1227 pappeja kastamaan karjalaisia; tuli

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0718.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free