- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1349-1350

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jeesus Siirak ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1349

historiantutkimuksen, osittain vertailevan
taru-tutkimuksen kannalta. Edellisestä lähtien on
Albert Kalthoff tahtonut teoksissaan „Das
Christusproblem" (1903) ja „Entstehung des
Christentums" (1904) tehdä J:sta tarunomaisen
seurakuntasankarin, kun taas sosialistinen
kirjailija K. K a u t s k y teoksessa „Der Ursprung
des Christentums" (1908) tosin myöntää
Jeesuksen historiallisuuden, mutta esittää hänet
kommunistisia hankkeita hautovaksi
vallankumoukselliseksi. — Vertailevan tarututkimuksen
kannalta ovat yrittäneet julistaa J:n taruolennoksi
P. Jensen teoksessa „Das Gilgamesch-epos in
der Weltliteratur" (1906) ja Arthur Drews
(„Die Christusmythe", 1910). Evankeliumit ovat
näiden mukaan myöhäisiä muodostuksia
ikivanhoista babylonilaisista ja länsi-aasialaisista
taruista. Näiden hyökkäyksien vastustamiseksi on
syntynyt kokonainen kirjallisuus, josta yli
muiden arvossa kohoaa Johannes Weissin
„Jesus von Nazareth, Mythus oder Geschichte"?
(1910).

Jeesuksen historiallisuus on Tacituksen
todistuksen (Annales XVM) ja Paavalin kautta
taattu. Maltillinen tutkimus (esim. Harnack) on
yhä enemmän johtunut tunnustamaan
evankeliumien historiallista arvoa. Mutta Jeesuksen
olennon salaisuutta ei pelkästään historiallinen
tutkimus pysty selittämään. Sille, joka on
Jeesuksen henkisen vaikutuksen alainen, on
Jeesuksen oma itsetajunta siinä suhteessa
määräävä. Ja tämä osoittaa, että hän tunsi
Jumalan isäksensä, jonka kanssa hän oli
ainoalaatuisessa ja särkymättömässä
olennonyhtey-dessä (Matt, ll^), ja että hän ihmisiin nähden
tiesi olevansa Jumalan määräämä Messias (Matt.
1619 seur.). Tämän psykologisen näkökohdan
perusteella eroaa nykyinen jumaluusoppi
vanhemmasta, jonka lähtökohtana oli kosmologinen
mietiskely. Kristinuskon vastustus ja puolustus on
yhä enemmän keskittynyt Jeesuksen persoonan
ympärille.

[E. Schürer, „Geschichte des jüdischen Volkes
im Zeitalter Jesu Christi" I-III (1901-09) ; A.
Schweitzer, „Von Eeimarus zu Wrede. Eine
Geschichte der Leben-Jesu-Forschung" (1906) ;
H. Weinel, „Jesus im 19 Jahrhundert" (1907).
Suomeksi: Paul Wernle, „Jeesuksen elämän
lähdekirjat" (1907), W. Bousset, „Jeesus" (1907) —
molemmat jyrkästi kriitillisiä —; Erkki Kaila,
„Jeesus Kristus, vastaan ja puolesta" (1908) ;
sama, „Taistelu Kristuksesta" (Aika 1910 siv.
524 ja seur.).] E. K-a.

Jeesus Siirak (oik. Jehosu’a ien Sirä),
Jerusalemista kotoisin oleva juutalainen
kirjanoppinut, joka eli 2:sen vuosis. alussa e. Kr. Hänen
kirjoittamansa teos, „Siirakin kirja" (Vulg.
Ecclesi-asticus), on V:n T:n apokryfisista kirjoista
vanhin ja arvokkaimpia. Se sisältää kokoelman
syvästä elämänviisaudesta ja vakavasta siveellisestä
mielestä lähteneitä mietelmiä, jotka likeisesti
liittyvät Raamatun Sananlaskuihin, myöskin
kirjalliseen tyyliin ja muotoon nähden. Paitsi
didaktisia mietelmiä J. S:n kirja sisältää eräitä
lyyrillisiä runokappaleita. J. S. on kirjoittanut
hepreaksi. Heprealaisesta alkuteoksesta on v:n 1896
jälkeen löytynyt useita katkelmia, jotka
muodostavat yhteensä noin 3/5 koko kirjasta. Sitä ennen
tunnettiin J. S:n kirja ainoastaan vanhoista

1350

käännöksistä, joista tärkeimmät ovat
kreikkalainen ja syyrialainen. Uusin tieteellinen
saksalainen käännös J. S:n kirjasta sisältyy E.
Kautzschin toimittamaan teokseen „Die Apokryphen
und Pseudepigraphen des Alten Testaments"
(1900). Ar. H.

Jefferies [dzefriz], John Richard
(1848-87), engl. kirjailija, tuntee erinomaisesti
maaseudun yhteiskuntaolot ja kuvaa vilkkaasti ja
sy-vätunteisesti luontoa. Pääteokset: „The
gamekee-per at home" (1878), „Hodge and his mästers"
(1880), „The story of my heart, my
autobio-graphy" (1883), Andersenin satujen tapaiset
kertomukset „The life of the fields" (1884) ja „Red
deer" (1884) sekä „After London" (1885), joka
luo synkän ennustavan katseen tulevaisuuteen.
Vasta J:n kuoleman jälkeen ruvettiin täysin
panemaan arvoa tähän erikoisluonteiseen kirjailijaan,
jonka köyhyys oli pakottanut liialliseen
tuotteliaisuuteen. [W. Besant, „The eulogy of R. J."
. (1888) ; Salt, „R. J., a study" (1893).] J. H-l.

Jefferson [dzefasn], Thomas (1743-1826),
Yhdysvaltain kolmas presidentti. V:sta 1767
toimittuaan asianajajana han 1769 tuli Virginian
lainsäätäjäkunnan jäseneksi. Julkaisemalla 1774
kirjasen „A summary view of the rights of
America", jossa hän puolusti Pohjois-Ameriikan
siirtomaiden riippumattomuutta emämaan
parlamentista, hän tuli laajalti tunnetuksi.
Siirtomaiden yhteisen kongressin jäsenenä keväästä
1775 hän pian sai tärkeitä luottamustoimia ja
valittiin kesäk. 1776 puheenjohtajaksi
valiokuntaan, joka sai tehtäväkseen
riippumattomuusjulis-tuksen laatimisen; hänen laatimansa luonnos
hyväksyttiin muutamin muutoksin (siitä nimitys
„riippumattomuusjulistuksen isä"). Vielä sam. v.
J. palasi Virginiaan, jossa oli ensin
lainsäätäjä-kunnan jäsenenä ja vv. 1779-81 kuvernöörinä.
V. 1783 hän palasi kongressiin, jossa sai
hyväksytyksi Yhdysvaltain nykyisen rahajärjestelmän,
lähti seur. v. Pariisiin ja oli siellä vv. 1785-89
Franklinin jälkeen Ameriikan ministerinä.
Arne-riikkaan palattuaan J. tuli Washingtonin
ensi-mäiseen ministeristöön valtiosihteeriksi
(ulkoministeriksi). Hän joutui pian ankaraan taisteluun
„federalismen" johtajaa, rahaministeri Alexander
Hamiltonia, vastaan, joka tahtoi vahvistaa
unionin keskushallituksen valtaa yksityisvaltioiden
rinnalla, kun taas J. puolusti, kansanvaltaisuuden
nimessä, valtioiden mahdollisimman suurta
itsenäisyyttä; jouluk. 1793 J. osaksi tästä, osaksi
yksityisistä syistä luopui toimestaan ja palasi
tiluksilleen. Mutta 1796 hänet valittiin unionin
varapresidentiksi ja nyt hän „republikaanisen"
puolueen johtajana jatkoi taisteluaan Hamil^.onia
ja presidentti Adamsia vastaan saaden
hyväksytyksi m. m. nuo unionin olemassaololle vaaralliset
„Kentucky-päätökset". Republikaaninen puolue,
josta myöhempi „demokraattinen" puolue on
saanut alkunsa ja joka ajoi
desentralisatsioni-poli-tiikkaa, pääsi v:n 1800 vaaleissa voitolle, ja sen
valitsemana J. maalisk. 1801 astui presidentin
toimeen, pysyen siinä kaksi presidenttikautta,
v:een 1809. Tältä ajalta on mainittava
Louisianan alueen osto Ranskalta 1803. Sitä vastoin
J:llä ei ollut menestystä
„takavarikko-politiikassaan" Englantia kohtaan tämän ollessa
sodassa Napoleonia vastaan. Hänen kirjoitelmansa
ovat julkaisseet H. A. Washington (1853-55) ja

Jeesus Siirak—Jefferson

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0727.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free