- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1363-1364

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jepuan villankehruutehdas ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1363

Jeremiadi—Jerikon-ruusu

1364

yleiseen kantaan. Heprealaisessa alkutekstissä
ei olekkaan nimitystä „Jeremian valitusvirret",
vaan vastaavan runokokoelman nimenä esiintyy
sen ensimäinen sana ekä (suom. „kuinka").
Sitävastoin kreikkalaisessa käännöksessä tapaamme
päällekirjoituksen thrënoi (lat. lamentatioves =
valitusvirret) ja suorasanaisen johdannon, jossa
J. sanotaan puheenalaisten valituslaulujen
tekijäksi. [J:n kirjan sangen lukuisista
kommentaareista mainittakoon: K. H. Graf, „Der Prophet
Jeremia erklärt" (1862) ; F. Giesebrecht, „Das
Buch Jeremia" (1894) ; B. Duhm, „Das Buch
Jeremia" (1901) ; W. Erbt, „Jeremia und seine
Zeit" (1902); C. H. Cornill, „Das Buch Jeremia"
(1905). — Jeremian elämää ja persoonallisuutta
käsittelevät m. m. F. Kostiin, „Jesaja und Jeremia"
(1879) ; T. K. Cheyne, „Jeremiah, his life and
ti-mes" (1904) ; K. Marti, „Der Prophet Jeremia von
Anatot" (1889) ; M. Lazarus „Der Prophet
Jeremias" (1894). A. F. Puukko, „Jeremian
suhteesta aikalaisiinsa" (1904, ylipainos Hist.-aik.
k:sta) ja „Israelin profeettain sosiaaliset
mielipiteet" (1907 siv. 40-48). — Jeremian
valitusvirsistä M. Löhr, „Die Klagelieder des Jeremia"
(1894).] A. F. P-o.

Jeremiadi, valitusvirsi, vrt. Jeremia.

Jeremian valitusvirret ks. Jeremia.

Jeremias ks. Jeremia.

Jeremias Gotthelf, kirjailijanimi, ks. B i
t-z i u s.

Jerez-viini [herèp-], englantilaisten sherry
(ks. t.).

Jerez de la Frontera [here’})-] 1. X e r e s,
piirikunnan kaupunki Espanjassa, Cadizin
provinssissa Andalusiassa, rautatien varrella; 53,000
as. (1900). — Kaunis kaupunki, kadut leveät,
maurilainen kastelli, 10 kirkkoa, teatteri, kirjasto.
Viininviljelystä ja viinikauppaa, etupäässä
Englantiin. — J. on ikivanha kaupunki; roomalaiset
perustivat siirtolansa Hasta Regian paikalla
olleen iberiläisen kaupungin luo. — Täällä
maahan hyökänneet arabialaiset voittivat ruhtinaansa
Tarikin johdolla tulisessa taistelussa 19-25 p.
hei-näk. 711 länsigootit. V. 1265 valloitettiin J.
takaisin maureilta. E. E. K.

Jergeni (< kalmuk. erge = jyrkänne), itään
jyrkemmin, länteen loivasti kaltautuva,
etelä-pohjoista kulkeva maanselänne Volgan ja Manytsin
välissä, raja Kaspian- ja Donin-arojen välillä.
Pituus n. 300 km, korkein kohta 194 m yi. merenp.
J. on Volgan vuorirannan jatkoa. — Tunnettu
vanhalla ajalla nimellä Hippici montes.

E. E. K.

Jerichau. 1. Jens Adolf J. (1816-83), tansk.
kuvanveistäjä, aikoi ensin maalaajaksi opiskellen
Kööpenhaminan taideakatemiassa, mutta muutti
sitten saman laitoksen kuvanveisto-osastolle.
Siirryttyään Roomaan 1838 hän eli ensi ajat suuressa
puutteessa, mutta sai kumminkin 1845 valmiiksi
ensimäisen pääteoksensa „Herkules ja Hebe",
jonka Kristian VIII veistätti marmorista. Seur.
v:lta on erittäin plastillinen ja voimakas
„Pantterin pyydystäjä", jota on useita kappaleita
marmorista ja yksi pronssista (Kööpenhaminan
taidemuseossa). V. 1849 hän muovaili kauniin
ryhmänsä „Adam ja Eeva jälkeen
syntiinlankeemuksen", ja sam. v. hän muutti takaisin Tanskaan,
jossa hän yhä lisääntyvästä
raskasmielisyydestään huolimatta loi sarjan eteviä teoksia. Niistä

ovat huomattavimmat „David", suuri pystykuva
Kööpenhaminan Frue-kirkon edessä sekä
sähkömagnetismin keksijän H. C. Ørstedin
muistopatsas (1871). Pienempiä veistoksia ovat „Orjatar
kahleissa" (1852), „Kylpeviä tyttöjä", „Flora"
sekä korkokuvat „Orfeus", „Odysseus ja
Nau-sikaa" sekä „Hektorin ja Ajaksin kaksintaistelu"
(1879-80). Useimmat hänen teoksensa ovat
Kööpenhaminan glyptoteekissa. [N. Bögh,
„Erind-ringer af og om J. A. J." (1884).]

2. Elisabeth Maria Anna J„ s.
Baumann (1819-81), saks.-tansk. maalaajatar,
edellisen puoliso v:sta 1846, opiskeli Düsseldorfissa ja
Roomassa. Monien voimakkaasti piirrettyjen,
vaikka väreiltään kylmien laatukuviensa aiheet
hän valitsi matkoillaan eri maiden kansanelämästä.
Kööpenhaminan taidemuseossa ja glyptoteekissa
on joukko hänen taulujaan, kuten „Haavoitettu
sotilas" (1868), „Tanska" (nainen, kädessä miekka
ja lippu, 1851), „Graziella", „Italialainen äiti
lapsineen", „Merenneito" (1873), niinikään
Ruotsin ja Berliinin museoissa. Paitsi maalausta hän
harjoitti myöskin laulua ja runoilua ja julkaisi
painosta pari muistelmakokoelmaa:
„Ungdoms-erindringer" ja „Brogede reisebilleder". F. L.

Jeriko (hepr. Jerlklm), muinainen
kanaanilainen kaupunki Jordanin laaksossa Kuolleen-meren
läheisyydessä, Karantal-vuoren juuressa. Kun
heprealaiset saapuivat Palestiinaan, oli J. lujasti
linnoitettu, kuten Raamatun kertomus sen
ihmeellisestä valloituksesta Josuan johdolla osoittaa
(Jos. 6) ja prof. Sellinin 1907 aloittamat
kaivaukset todistavat. Paikkakunnan vesi rikkaus
ja ihana ilmasto, joka johtuu siitä, että se on
250 m Välimeren pintaa alempana, tekivät
ammoisista ajoista J:n kuuluisaksi
kasvullisuudestaan ja kasvistostaan, jommoista muuten
tavataan ainoastaan kauempana etelässä. Sen
palsami-istutukset olivat olemassa vielä
roomalaisajalla, sen kuuluisat taatelipalmulehdot hävisivät
vasta keskiajalla. Nykyinen J. (arab. Erlkhä)
syntyi vasta ristiretkien aikakaudella ja sijaitsee
lähempänä Jordania. Se on mitätön, kurja kylä,
jonka asukkaat (n. 300 henkeä) eivä. ole hyvässä
maineessa. K. T-t.

Jerikon-ruusu, nimitys, joka tarkoittaa
kahtakin kasvia, Anastatica hierochunticaa ja
Aste-riscus pygmæusta,, jotka
molemmat kasvavat
Pohj.-Afrikan ja Länsi-Aasian
erämaissa. Jälkimäinen,
oikea j., on puutunut,
matala mykerökukkainen,
jonka hygroskooppiset
kehtosuomut kuivuudessa
käpertyvät pähkyläin yli,
kosteudessa uudestaan
avautuvat. Edellisen, joka
on ristikukkainen, haarat
lähtevät heti
juurennis-kasta, puutuvat ja
kääntyvät hedelmän kypsyessä
sisäänpäin, jolloin kasvi
on noin nyrkinkokoisena
pallerona, jonka tuuli
kiskoo irti hiekasta ja
lennättää pitkät matkat. Sateen sattuessa tai
kasvin joutuessa kosteaan paikkaan oikenevat
haarat, hedelmä aukeaa, ja siemenet karisevat maa-

Anastatica hierochuntica.
a lehdellinen oksa,
b kukka.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0734.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free