Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jerusalem
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1371
Jerrold—Jerusalem
1368
Kristityiltä oleskelu J:ssa ei ollut kielletty.
Heidän seurakuntansa oli siellä pian hävityksen
jälkeen jälleen järjestynyt. Kokoushuoneena oli
sillä evankelista Johannes Markuksen äidin
Marian talo (Ap. t. 12,2-u), joka luottamusta
ansaitsevan perintätiedon mukaan vastasi paikan puolesta
nykyistä en-Nebi Dä’üd nimistä, kaupungin
muurin ulkopuolella olevaa rakennusta, jota
muhamettilaiset pitävät Davidin hautapaikkana. Vanhaa
kristillistä kirkkoa, joka aikaisemmin oli tämän
paikan muistomerkkinä, nimitettiin Sionin
kirkoksi ja kunnioitettiin „kaikkien kristillisten
kirkkojen äitinä". Mikäli tiedämme alkoivat
kristittyjen pyhiinvaellusretket J:iin 3:nnella
vuosis.; 4:nnellä ne jo olivat varsin yleiset.
Vii-mem. vuosisadan jälkimäisellä puoliskolla alkoi
kristittyjä erakkoja ja munkkeja Egyptistä päin
siirtyä Palestiinaan, eritoten Juudan erämaahan.
Ensimmäiset luostarit näkyvät rakennetun J:iin
5:nnellä vuosis. Jo Konstantinus Suuri oli
poistanut J :sta sen pakanallisen leiman, jonka
Hadrianus oli siihen painanut. Hänen toimistaan, jotka
tarkoittivat „pyhän kaupungin" suurten
kristillisten muistojen kunnioittamista, mainittakoon
ainoastaan komean Pyhän haudan kirkon
rakentaminen (326-336). Nykyinen kirkkorakennus,
joka vieläkin on kristittyjen pyhiinvaeltajien
ensimäisenä päämaalina, on Konstantinuksen
aikuista puolta pienempi. Hautapaikan päälle
rakennettu rotunda 1. pyörykkö on parhaiten
säi-lynyt jäännös alkuperäisestä rakennuksesta.
Paikan historiallisuutta ei ole syytä epäillä (ks.
Golgata). Konstantimiksen rakennuksen
hävittivät 614 persialaiset, jotka Khosroes II:n
johdolla valloittivat J:n mellastaen siellä julmasti.
V. 628 kristityt keisari Herakliuksen voiton kautta
saivat kaupungin jälleen käsiinsä, mutta jo 10 v.
myöhemmin se menetettiin muhamettilaisille.
Näillekin J. tuli pyhäksi kaupungiksi,
arvojärjestyksessä kolmantena Mekan ja Medinan
jälkeen. Vanhan temppelin paikalle sulttaani Abd
el-Melik rakensi v:n 691 vaiheilla kauniin
mos-keian Kubbet es-Sahran 1. Kalliokirkon, joka
vieläkin on J:n suurimpana nähtävyytenä.
Kristittyjen ja muhamettilaisten välit olivat ensi
aikoina verrattain hyvät. Ensinmainitut saivat
enimmäkseen rauhassa tehdä pyhiinvaelluksiaan.
Mutta sen jälkeen kuin muhamettilaiset itse
929-950 alkoivat retkeillä J:iin, huononivat välit
huononemistaan. Verinen kristittyjen vaino
puhkesi 1010. Sietämättömäksi muuttui kristittyjen
asema seldzukien tultua 1075-77 Palestiinan
herroiksi. Siitä aiheutuivat ristiretket. Kun
Gottfried Bouillonilainen heinäk. 15 p. 1099 valloitti
J:n, tapasi hän kaikki kirkolliset rakennukset
siellä raunioina lukuunottamatta Pyhän haudan
kirkkoa ja erästä latinalaista Mariankirkkoa
majataloineen, joista suoritettiin
muhamettilaisille säännöllisesti veroa. Innolla käytiin
poistamaan hävityksen jälkiä ja lukuisia rakennuksia
kohosi paikoilla, joihin jokin pyhä muisto liittyi.
Tämä J:n uusi kukoistusaika ei kestänyt täyttä
vuosisataa. Lokak. 2 p. 1187 J. avasi porttinsa
voitokkaalle Saladinille. Kaupunki kadotti nyt
varsinaisen kristillisen luonteensa. Sen kirkot
muutettiin moskeioiksi ja luostarit kouluiksi;
yksin Pyhän haudan kirkko sai jäädä entiselleen.
Suurin osa kristityistä, semminkin länsimaisista,
siirtyi pois. Vielä kerran, joskin vain lyhyeksi
ajaksi (1229-39), J. tuli kristittyjen omaksi
sopimuksella, jonka Saksan keisari Fredrik II
sai aikaan Egyptin sulttaanin el-Kämilin kanssa.
V. 1244 J. menetettiin muhamettilaisille
ainaiseksi. Sinä vuonna sen valloittivat julmat
kho-varesmit, jotka sulttaani Eijüb oli kutsunut
avukseen Sisä-Aasiasta. Turkkilaisten vallan alle tuli
J. 1517 Syyrian ja Egyptin mukana. Siitä
lähtien ei Länsimailla enää ajateltu itämaalaisten
kristittyjen vapauttamista islamin herruudesta.
Sen sijaan pyrittiin sopimusten tietä suojelemaan
heitä väkivaltaisuuksilta ja sorrolta. Niin jo
Frans I (1515-47) sai Turkin suostumaan siihen,
että sen valtapiirissä asuvat frankit saivat
hakea itselleen oikeutta omien konsuliensa luona
Ranskan lakien mukaan. Muut Euroopan vallat
seurasivat Ranskan esimerkkiä. Vielä tänä
päivänä ovat tällaiset määräykset suojaamassa
länsimaisten kristittyjen asemaa J:ssa.
19:nnen vuosis. kuluessa on J:ia valloitettu,
niinkuin sattuvasti on sanottu, rauhallisella
risti-retkellä. Evankelisen lähetystyön vaikutuksesta
länsimaisen sivistyksen ja kristinuskon vaikutus
on siellä kasvamistaan kasvanut; ensimäiset
protestanttiset lähetyssaarnaajat, jotka asettuivat
J:iin, olivat ameriikkalaisia (1821) ja
englantilaisia (1826). Myöskin katolilainen kristillisyys
on voittanut yhä enemmän alaa. V. 1845
kreik-kalais-katolilainen patriarkka muutti istuimensa
Konstantinopolista Jerusalemiin ja kaksi vuotta
myöhemmin perustettiin sinne uudestaan
rooma-lais-katolinen patriarkaatti. V. 1835 tavattiin
J:ssa viisi eurooppalaista, nyt asuu niitä siellä
noin 4,000! Vielä suuremmassa määrässä kuin
kristittyjen luku kasvaa juutalaisten, huolimatta
siitä, että maahan muutto ja maan omistaminen
on heiltä kielletty. J:n asukasluku lasketaan
nykyisin 70.000 :ksi. Niistä on muhamettilaisia
10,000, juutalaisia 45,000 ja kristittyjä 15,000.
Viimemainitut jakaantuvat eri tunnustusten
mukaan seuraavasti: kreikkalais-katolilaisia 7,000,
roomalais-katolilaisia 4,000, protestantteja 1,600,
armeenialaisia 1,000, unieerattuja kreikkalaisia
250, koptilaisia 150, abessiinialaisia 100,
syyrialaisia 100, unieerattuja armeenialaisia 50.
J. muodostaa hallinnollisessa suhteessa
itsenäisen sandsakin, jonka kuvernööri — ensi
luokan mutesarrif — on välittömästi Korkean
Portin alaisena. Kaupungin kunnallista hallintoa
hoitavat hallintoneuvosto (medslis idära;
puheenjohtajana kuvernööri) ja kaupunginneuvosto
(medslis beledijeh-, puheenjohtajana pormestari);
molemmissa on myöskin kristityillä ja
juutalaisilla edustus- ja äänioikeus. Kaupungin
varusväkenä on pataljoona turkkilaista jalkaväkeä. —
Kauppa ja teollisuus mitättömät; jossain
määrin viedään kaupan uskonnollisissa menoissa ja
hartaudenharjoituksissa tarvittavia esineitä.
[Guthe, „Jerusalem" (Herzog-Hauck,
Real-encyklopädie VIII, 666-692), sama „Palästina"
(1908, siv. 137-144), v. Soden, „Palestina och dess
historia" (1901, siv. 78-96), Smith George Adam,
„Jerusalem, the Topography, Economics and
His-tory from earliest times to A. D. 70", I-II
(1907-08), Baedeker, „Palästina und Syrien" (1910,
siv. 18-84).] ’ Ar. E.
Jerusalem /-rü’za-J, Wilhelm (s. 1854),
itäv. filosofinen kirjailija ja koulunopettaja, synt.
Böömissä, on v:sta 1885 ollut lukion pro-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
