Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jobinposti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1389
Jobinposti—Jodimyrkytys
1390
Hiob" (1871) ; Giesebrecht, „Der Wendepunkt
des Buches Hiob" (1879) ; Grill, „Zur Kritik
der Komposition des Buches Hiob" (1890) ; Laue,
„Die Komposition des Buches Hiob" (1895);
K. Kautzsch, „Das sogen. Volksbuch von Hiob"
(1900) ; Fries, „Das philosophische Gespräch von
Hiob bis Piaton" (1904).] Ar. E.
Jobinposti, onnettomuudensanoma,
surusanoma. Nimitys johtuu Jobin (ks. t.) kirjasta
(ll3~2l) •
Jochelson, Waldemar (s. 1850-luvulla),
ven. kansatieteilijä ja vallankumousmies. Oli
pitkät ajat vallankumouksellis-sosialistisen puolueen
kirjapainon johtajana Genèvessä, vangittiin 1885
ja karkoitettiin pitkällisen vankeuden jälkeen 10
vuodeksi Jakutskiin Siperiaan, jossa tutki
eritoten jukagiirien kieltä ja kansatieteellisiä oloja.
Lähti 1900 New Yorkin luonnonhistoriallisen
museon toimenpiteestä 21/a-vuotiselle
tutkimusmatkalle Luoteis-Aasiaan ja 1907 Rjabusinskin
retkikunnan jäsenenä Kamtsatkaan ja aleuttien
keskuuteen. J. on julkaissut paitsi tutkimuksia
jukagiirien kielestä ja kansanrunoudesta
(Venäjän tiedeakat. julk. IX, N:o 2, 1898), korjaakeista,
korjaakkien uskonnosta ja myyteistä (1905) myös
teoksen „Material culture and social
organiza-tion" (1908). U. T. 8.
Jochumsson, Matthias (s. 1835),
uudemman ajan tuotteliaimpia islantilaisia runoilijoita
ja sen puhdasverisin lyyrikko. Parhaiten hän
on onnistunut isänmaallisissa runoissaan sekä
muistolauluissansa vainajista. Ollen pappi
ammatiltaan hän on myöskin kirjoittanut suuren
joukon hengellisiä runoja, islantilaisen
kirjallisuuden parhaita; hengellisiä aiheita tavataan silloin
tällöin hänen maallisessakin runoudessaan. J:n
lyriikan vahvimpia puolia ovat vieno
tunteellisuus ja mestarillinen kielenkäyttö.
Näytelmienkin kirjoittajana J. on esiintynyt, mutta
vähemmällä menestyksellä. Aiheensa hän useimmiten
on saanut islantilaisesta tarustosta. Erityisen
maineen J. on saavuttanut Shakespearen
kääntäjänä; sitäpaitsi hän on julkaissut oivallisia
käännöksiä Tegnerin „Fritkiofin sadusta", useista
Runebergin „Vänrikki Stoolin tarinoista" sekä
Topeliuksen „Välskärin kertomuksista".
R. S.
Jockas ks. J u v a.
Jockey [dzoki], kilparatsastaja.
Jockis ks. Jokioinen.
Jodaatit, jodihapon suolat.
Jodelle [zode’1], Étienne de (1532-73),
ransk. draamankirjoittaja, „Plejadin" (ks. t.)
jäsen, kirjoitti 1552 murhenäytelmän „Cleopatre
Captive", ensimäisen klassilliskaavaisen
ranskalaisen tragedian. Tämä kappale esitettiin
Pariisissa kuningas Henrikin ja hovin edessä ja saavutti
suuren menestyksen. J:n toinen murhenäytelmä
„Didon se sacrifiant" (1558) on saanut aiheensa
Æneis runoelmasta. Näiden molempien
trage-diojensa muodossa, huolimatta niiden
kypsymättö-mästä oppilasasusta, J. on tarjonnut ransk.
klassillisen taidedraaman esikuvan. Sen
tunnusmerkkejä ovat vanhanajan historiasta lainattu aihe,
kuorot, „yhteydet", yksinkertainen toiminta, jako
näytöksiin ja kohtauksiin ja harvalukuinen
henkilökunta. J. rupesi myös käyttämään a 1 e
k-sandriini (ks. t.) runomittaa, josta on tullut
ransk. tragedian runomitta. J:n teokset „(Euvres"
ilmestyivät 1574 ja 1583; uuden painoksen
julkaisi Marty-Laveau 1868-70. J. H-l.
Jodi (kreik. ioeid&s = sinipunainen),
epämetallinen alkuaine, joka kuuluu halogeeniryhmään.
Sen keksi Courtois 1811. Kem. merkki J, at.-p.
126. J. esiintyy luonnossa kloorin ja bromin
seurassa merivedessä ja muutamien
kivennäis-lähteiden (esim. Kreuznachin) vesissä sekä
chile-salpietarissa ja erinäisissä harvoissa
mineraaleissa. Aivan pienissä määrissä j. on yleisesti
levinnyt kasvi- ja eläinkunnassa. Huomattava on
erittäin sen esiintyminen ihmisten ja eläinten
kilpirauhasessa. Vapaana j. ei ole luonnossa vaan
sidottuna metalleihin, etupäässä natriumiin ja
magnesiumiin, sekä jodihappoisena suolana ja
orgaanisessa yhdistyksessä. Muutamat leväkasvit,
esim. Fucus ja Laminaria, ottavat jodiyhdistyksiä
merivedestä. Niiden tuhkassa, jota sanotaan
kelpiksi ja ^a?-eA;iksi, on runsaasti jodisuoloja,
ja niistä voi j:n irroittaa. Suurissa määrissä j:a
valmistetaan myöskin chile-salpietarin
emäliuok-sista. — J. on mustanharmaata ainetta ja
muodostaa metallikiiltoisia kidelevyjä. Om.-p. 4,95.
Kiinteä j. haihtuu jo tav. lämpötilassa levittäen
klooria muistuttavan hajun. J. sulaa 114°:ssa;
sen kiehumap. on 180°. J.-höyry on kauniin
sinipunainen (siitä sen nimi = vuokonvärinen).
Veteen j. liukenee hyvin vähän, mutta helposti,
jos liuos sisältää kaliumjodidia tai
jodivetykap-poa. Runsaasti liukeneva j. on alkoholiin ja
eetteriin. Kaikilla näillä liuoksilla on keltainen
tai ruskea väri. J:n läsnäolon voi helposti
näyttää tärkkelyksen avulla, joka siitä muuttuu
siniseksi. Niinkuin muutkin halogeenit j. yhtyy
vetyyn hapoksi, jodivetyhapoksi, ja
metallien kanssa suorastaan suoloiksi, jodideiksi.
J. ja muutamat sen yhdistyksistä (kaliumjodidi,
jodoformi y. m.) ovat tärkeitä lääkeaineita. Niillä
on myös suuri käytäntö väriteollisuudessa ja
valokuvauksessa. Nykyinen vuotuinen jodituotanto
lienee yli puoli miljoonaa kiloa. Edv. E).
Jodidit ks. Jodi metallit.
Jodihappo, HJ03, syntyy keittämällä jodia
typpihapon kanssa. Valkoinen kiteinen aine. Sen
suoloja ovat jodaatit.
Jodihopea = hopeajodidi (ks. t.).
Jodimetallit, yhdistyksiä jodin ja metallien
välillä. J. ovat suoloja ja nimitetään
jodideiksi tai, jos niissä on vähemmän jodia kuin
näissä, joduureiksi.
Jodimyrkytys 1. j o d i s m i. Noin 3 gr
puhdasta jodia voi tuottaa kuoleman täysikasvuiselle
ihmiselle. J. on usein johtunut jodivalmisteiden
lääkkeellisestä käytöstä. Myrkytys voi myös
syntyä jodihöyryjen hengittämisestä tehtaissa,
kemiallisissa töissä j. n. e. Akuuttinen, jodin tai
jodi-tinktuurin suoranaisesta käytöstä johtuva
myrkytys ilmenee äkillisenä ripulina, vatsanvaivoina,
ruskeankeltaisten tai sinertävien aineiden
oksentamisena. Samalla huomataan veltostumista, ihon
värin muuttumista punaisensinertäväksi
(sya-noosi), rohtumia j. n. e. Tärkkelys, liisteri ja
valkuaisaine ovat hyviä vastamyrkkyjä.
Kroonilli-nen j. johtuu jodivalmisteiden pitkäaikaisesta
käyttämisestä. Tärkeimmät oireet ovat: märän
täyttämäin rakkuloiden muodostama ihorohtuma,
enimmäkseen kasvoissa ja seljässä, sylen vuoto,
nuha ja päänkipu, häiriintynyt ruuansulatus;
ankarammissa tapauksissa ilmenee myöskin lievä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
