- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1391-1392

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jobinposti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1391

Jodin uha—Joensuu

1392

kuume, yleinen voimain heikkeneminen,
levottomuus ja hourailu, sekä laihtuminenkin.

Jodinuha, jodilääkkeiden nauttimisen
aikaansaama nielun ja nenän limakalvon katarri.

Jodipiini, jodkaliumia korvaamaan käytetty
aine, jossa jodi on sidottu munanvalkuaiseen tai
rasvaan; se valmistetaan sesam-öljyyn
yhdistetystä jodista. J. on osaksi 10-prosenttista
vaaleankeltaista, osaksi 25-prosenttista keltaisenpunaista.
Heikompaa valmistetta nautitaan sisällisesti,
vahvempaa ruiskutetaan ihon alle. J:n vaikutus on
lievempi ja vapaampi seurausvaikutuksista kuin
jodkaliumin.

Joditinktuuri, jota käytetään lääkkeenä, on
jodin spriiliuos. Se sisältää yhden osan jodia 10
alkoholi-osaa kohti.

Joditärkkelys, sininen aine, joka syntyy, kun
jodi yhtyy tärkkelykseen. Sen muodostumiseen
perustuu värireaktsioni, jonka avulla sekä
tärkkelyksen että jodin läsnäoloa voi näyttää.

Jodivalmisteet, valmisteet, joissa jodi on
tärkeimpänä ainesosana. Tärkeimmät näistä ovat
jodkaliumi ja jodnatriumi, jotka edistävät
muutamien solujen ja sairaloisten kudosaineitten
hajaantumista ja häviämistä sekä kasaantuneiden
nesteiden imeytymistä ruumiiseen.

Jodivety, HJ, on väritön kaasu, joka helposti
liukenee veteen ja on kloorivedyn kaltainen. Sen
vesiliuos on jodivetyhappo.

Jodivetyhappo ks. Jodivety.

Jodivihreä, ennen paljon käytetty
tervaväri-aine, jota valmistetaan rosaniliinista ja
metyli-jodidista.

Jodivioletti ks. Hofmannin violetti.

Jodkaliumi ks. K a 1 i u m j o d i d i.

Jodi, Friedrich (s. 1849), saks. filosofi,
aloitti yliopistollisen opettajauransa
syntymäkau-pungissaan Miinchenissä, oli 1885-96 filosofian
professorina Praagissa, sen jälkeen Wienissä.
Julkaissut „Die Kulturgeschichtschreibung"
(1878), „Geschichte der Ethik in der neueren
Philosophie" (2 os., 2 pain. alkanut ilmestyä 1906),
„Psychologie" (2 pain., 2 os., 1903), julkaisuja
L. A. Feuerbachista ja Humesta (ks. n.) y. m.
J. on ollut „eetillisen kulttuurin" (ks. t.) liikkeen
johtajia Itävallassa ja Saksassa. A. Gr.

Jodlata ks. Jodler.

Jodler
Ö-J, vius., omituinen 1-, 2- tahi [-3-ääni-nen laulutapa, joka on hyvin yleinen
alppiseutujen saksalaisilla asukkailla. Sävelmä kohoutuu
vähäväliä rohkein harppauksin rintaäänestä
falsettiin. Laulamista sanotaan jodlaamiseksi.
J:n melodinen kulku on pääasiassa soinnullinen,
liikkuen vuoroin perus- ja huippusointujen
sävelissä. Rytmi käy enimmiten ’/«-tahdissa. Sanojen
asemesta käytetään j: iin monenlaisia hoilahtavia
tavuyhtymiä. [J. Pommer: „Jodler und Juchezer"
(1889, 1893, 1906).] I. K.

Jodocus
dö’-J (Jobst 1. Jost) (n. [-1350-1411), Saksan kuningas, Määrin markkreivi,
Luxemburgin sukua, sai 1388 pantiksi
sukulaisiltaan Wenzel kuninkaalta Luxemburgin ja
Sigis-mundilta Brandenburgin; kapinoi kaksi kertaa
Wenzeliä vastaan ja pakotti hänen 1397
luovuttamaan Lausitzin; valittiin 1410 Sigismundin
vastakuninkaaksi.

Jodoformi (trijodmetaani, formylitrijodidi,
C1IJ3), keltainen, antiseptisesti vaikuttava jauhe;
saadaan lisäämällä vettä jodin ja kaliumhydraa-

tin sekoitusliuokseen, joka on saatu aikaan
alkoholilla. J. on raskasta ainetta, joka sisältää
96,7 % jodia. Se kiteytyy sitruunankeltaisiksi
suomuiksi. Koska j. haihtuu tavallisessa
lämmössä, leviää sen voimakas, omituisen ilkeä haju
nopeasti laajalle alalle, mikä seikka usein
vaikeuttaa sen käyttämistä lääketarkoituksiin.
Vaikka j. keksittiin jo 1822, pääsi se vasta
1870-luvulla kirurgian palvelukseen, jossa sitä
käytetään desinfisioimisaineena haavoissa y. m. Sen
antiseptinen kyky ei ole suuri, mutta se edistää
haavan paranemista pitämällä sitä kuivana ja
tuoreena. J. voi saada aikaan myrkytyksen.
Sekä j:n pahan hajun että myrkyllisyyden vuoksi
on koetettu korvata sitä toisilla valmisteilla,
enimmäkseen jodi- ja vismuttiyhdistyksillä, esim.
dermatolilla, kseroformilla, airolilla j. n. e.

Jodoli, tetrajodpyrroli, C4J4NH,
keltainen, kiinteä, hajuton aine, joka saadaan
pyr-rolista jodin vaikuttaessa siihen alkalisessa
liuoksessa. J. vaikuttaa antiseptisesti niinkuin
jodoformi ja käytetään tämän asemesta lääkkeenä.

Edv. Hj.

Jodotyriini, tyrojodiini, kilpirauhasesta
valmistettu, valkuaisaineeseen yhtynyt
jodinpitoi-nen aine, joka luultavasti on tämän rauhasen
n. s. sisällisen eritteen tehoisa osa.

Joduurit ks. Jodime tallit.

Joel (s. o. „Jahve on Jumala" t. „jonka Jumala
on Jahve"), Petuelin poika, V:n T:n „pieniä
profeettoja", järjestyksessä toinen. Joelin kirjan
aiheena on maata hävittävä heinäsirkkain vitsaus
ynnä kuivuus, joissa J. näkee Jahven
tuomiopäivän enteen. Hän sen johdosta kehoittaa
kansaa viettämään suurta katumusjuhlaa, ja niin
Jumala jälleen armahtaakin sitä (lj-2^).
Messiaanisen ajan koittaessa kaikki Juudan asukkaat
tulevat osallisiksi Jumalan hengen vuodatuksesta,
merkkien tapahtuessa taivaalla ja maan päällä
(228-32); sitä vastoin kaikki pakanakansat, jotka
ovat julmasti kohdelleet Israelia, kootaan
Josa-fatin laaksoon Jumalan tuomittaviksi ja
tuhottaviksi (3). — J:n kirja on kirjoitettu
maanpaon jälkeisenä aikana (vrt. 32.3. „. 17 j9.),
todennäköisesti Maleakia ja Esraa myöhemmin, 400
vaiheilla. Vanhemmat selittäjät sijoittivat sen
9:nteen vuosisataan Juudan kuninkaan Joaksen
alaikäisyyden aikaan. [Kommentaareja Joeliin
ynnä muihin pieniin profeettoihin ovat
julkaisseet m. m.: Steiner (4:s pain. 1886); Orelli
(3:s pain. 1908) ; Nowack (2:nen pain. 1904) ;
Marti (1904). Erikoistutkimuksia: Credner, „Der
Prophet Joel übersetzt u. erklärt" (1831) ; Merx,
„Die Prophetie Joels und ihre Ausleger" (1879).]

Ar. H.

Joensuu, kaupunki
Kuopion läänin itäosassa, 62°
40’ pohj. lev. ja 47° 35’ it.
pit. Greenw., sijaitsee
Pyhäselkään laskevan Pielisjoen
suussa sen oikealla 1.
länsirannalla. Pinta-ala
kaikkine tiluksineen n. 1,571,74
ha. Väkiluku oli 1910
kirkonkirjojen mukaan
4,785 henkeä (luter. 2,241
miesp., 2,394 naisp.;
kreik.-katol. 74 miesp., 76 naisp.),

henkikirjojen mukaan 1910 Joensuun vaakuna.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:27:13 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/3/0750.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free