- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1397-1398

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Joensuu ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

1397

Joensuu—Joensuun ruukki

1398

on Pielisjoki kapeinimasta paikastaan n. 168 m
leveä, mutta varsinaiseksi laivaväyläksi jää siitä
vain läntisen rannan puoli, itäpuoli on puomeilla
erotettu tukinuittoväyläksi. Satamaradan laiturin
välityksellä joen itärannalla on vesitie
yhteydessä rautatieverkon kanssa. — Tärkeimpiä
vientitavaroita ovat puu, pahvimassa, voi,
raakanahkat, turkikset ja parkki.
Tuontitavaroista huomattavimmat vilja, jauhot, kahvi,
väkijuomat, villat, kankaat ja rautateokset.
—-Joensuun l u t e r i l. seurakunnalla, joka alkuaan
kuului Liperin seurakunnan Kontiolahden
kappeliin, on v:sta 1851 oma saarnaajansa, mutta
alussa Liperin, sittemmin v:sta 1873
Kontiolahden khra on samalla ollut myöskin
kaupungin kirkkoherrana. Toukok. 1911 päätetty
ryhtyä toimiin kaupunkikunnan erottamiseksi
itsenäiseksi seurakunnaksi. Seurakunnan tulot
kirkollisvuonna 1/5 1910-1/5 11 31,972:20 mk., menot
25,204:87. Rahastoja 1/5 1911 126,455:19, velkoja
uudesta kirkkorakennuksesta 174,867:14 mk. —
Joensuun kreikkalaiseen seurakuntaan
kuuluvat kreik.-katol. uskontoa tunnustavat
asukkaat Joensuun kaupungista sekä Kontiolahden,
Kiihtelysvaaran, Rääkkylän, Kiteen,
Tohmajärven, Pälkjärven ja Kesälahden pitäjistä, yhteensä
n. 1,900 henkeä.

Historia. Pielisensuu on vanhimpia
asuttuja paikkoja Pohjois-Karjalassa ja ammoisista
ajoista on Pielisjokea käytetty kauppatienä
Laatokan ja Viipurin puolelta Pielisjärvelle ja sieltä
joko Vienan vesille tahi Pohjanmaan
rantakaupunkeihin. Uudenkaupungin rauhanteossa 1721 ja
Turun rauhanteossa 1743 sovitut rajat
katkaisivat tämän kauppatien, ja kun hallitus
ankaroilla määräyksillä suuntasi kauppaa länteenpäin
osoittaen Ruotsin puoleisen Karjalan ja Savon
kauppapaikaksi aluksi Haminan, ja kun sekin
oli menetetty, Loviisan kaupungin ja Pohjanmaan
rantakaupungit, joutui Pohjois-Karjala tukalaan
taloudelliseen asemaan. Siitä lähtien pysyi uuden
kaupungin tahi kauppalan perustamiskysymys
näille seuduille vireillä. Jo v:n 1743
valtiopäiville oli siitä tehty anomus ja sam. v.
Kymenkartanon maaherra K. J. Stjernstedt ehdotti
hallitukselle kauppalan perustamista Pielisen
suuhun. V. 1785 valmistettiin läänin maaherran
von Wrightin kehotuksesta kaupungin
asemaehdotuskin ja lähetettiin sam. v. Ruotsin
hallitukselle. Asia silloin raukesi, mutta 1700-luvun
lopulla valmistuneet maantiet
Sortavala-Joensuu-Kaavi-Kuopion ja Joensuu-Nurmeksen välillä,
useat näihin liittyvät maantiet sekä Pielisen
vesistön laivaliike keskittivät liikettä yhä enemmän
Pielisensuuhun ja kielloista huolimatta vilkastui
vanha kauppatie. „Koski-Jaakko” alkoi perata
Pielisjoen koskia ja hänen veljensä tuomari
Martti Stenius perkautti nykyisen kaupungin
edustalla olevat kosket sekä Kukkosen saaren
kaivannon lotjilla kuljettaviksi.
Pohjois-Karjalan markkinat siirrettiin 1799 Joensuuhun. V.
1786 perustettiin sinne ruunun paloviinapolttimo
ja kahta vuotta myöhemmin ruunun
jyvästömakasiini. Maakunnan puolustuksesta huolehtiva
Karjalan jääkärijoukko asetettiin ensi kerran
liikekannalle kolmivuotisen sodan aikana 1788-90
ja se piti rauhan jälkeen vuotuiset
kesäharjoi-tuksensa Joensuussa täällä olevalla Pajaniemen
ruununmaan lisäksi kyläkunnan yhteismaasta lohkaistulla
markkinapaikalla. Kaupungin
perustamiskirja annettiin 29 p. marrask. 1848, sama
päivämäärä on merkitty kaupungin vaakunaan, joka
sai vahvistuksensa 20 p. toukok. 1850. J:n
kanavan kaivaminen pantiin alkuun 1876, rautatie
Joensuuhun valmistui 1894, kahta vuotta
myöhemmin satamarata. Tapulioikeus myönnettiin
kaupungille 1861. — Historiallisena muistomerkkinä
1808-sodan ajoilta jäivät nykyisen rantapuiston
paikalle kosken partaalle seisomaan kapteeni K.
V. Malmin kaaren muotoon rakennuttamat
sota-vallit. Olli Tiainen otti Dolgoruki’n Karjalan
maaherraksi nimittämän O. v. Fürstenbergin
Niinivaaralla vangiksi. Kukkosen saaressa mainitaan
1589 olleen Kuhasalon luostarin (arvattavasti
Valamon luostarin haaraosasto). [T. Könönen,
„Joensuun kaupunki 1848-98".] J. L.

Joensuu. 1. (ruots. Aminne), vanha
herraskartano Halikon pitäjässä; oli jo keskiajalla ja
sitten kauan Hornien sukukartanona, kunnes
1780-luvulla siirtyi Armfelt-suvulle. — 2. ks.
Uusi Kaarlepyy.

Joensuun-Nurmeksen rata kulkee
Karjalan radan jatkona Pielisjoen länsi- ja
Pielisjärven itäpuolitse Nurmeksen kauppalaan.
Pituus 160,8 km, josta määrästä 104 km
(Joensuusta Lieksaan) oli valmiina v:n 1910 loppuessa.
Radalle on määrätty rakennettavaksi 9 asemaa
ja 7 pysäkkiä (valmiilla rata-osalla 6 asemaa,
5 pysäkkiä; 4 kaarisiltaa.) — Jo 1899
Rautatie-komitea asetti kysym.-olev. radan
rakennettavien ratojen joukkoon, mutta vasta 1906 se
määrättiin valtiopäiv. esityksestä rakennettavaksi,
13,640,000 mk:n kustannuksella. Tie- ja
vesirakennusten ylihallitus jätti 1907 maaliskuussa
lopullisen rakennussuunnitelman ja
kustannusarvion, joka nousi 18,760,000 mk:aan (116,521 mk
75 p. ratakilometriä kohti). Rata-osa Joensuusta
Lieksaan avattiin yleiselle liikenteelle 10 p. syysk.
1910. Matka Helsingistä Nurmekseen 784,8 km.
(vrt. Lieksan-Nurmeksen rata-osa.)

Joensuun ruukki (ruots. Äminnefors
b r u k) on Pohjan pitäjässä Pohjanlahden rannalla
pari km Skurun rautatieasemalta Karjanjoessa
olevan Äminnen kosken (putouskorkeus 3,6 m, 430
hevosvoim.) partaalla. Siihen kuuluu Äminnen
ja Estbölen säteri- sekä Lillforsin verotilat ynnä
edellämainittu koski. — Ensimäiset laitokset
tänne perusti 1876 A. Hård af Segerstad, joka
1874 oli saanut lupakirjan ohutlevyvalssilaitoksen
ja sahanterätehtaan rakentamiseen. Pari vuotta
senjälkeen ruukin otti haltuunsa osakeyhtiö, joka
jonkun ajan kuluttua joutui suoritustilaan.
Suomen valtio, joka lainalla oli yritystä auttanut,
osti ruukin pakkohuutokaupalla 1880, myyden sen
1882 parille liikemiehelle. Tehdas varustettiin
nyt kolmen tonnin Martin-uunilla (kolmas
Suomessa) ja kankirautavalssilaitoksella.
Toistamiseen ruukki joutui vararikkoon 1889; seur. v.
sen osti nykyinen omistaja F i s k a r i n o.-y.
V. 1902 rakennettiin pato koko putouksen yli,
1906 hankittiin uusi seitsemän tonnin
Siemens-Martin-uuni. Sam. v. rakennettiin kapearaiteinen
sähkörautatie Skurun asemalle. V. 1909 tehdas
varustettiin uudenaikaisella laboratorilla, seur. v.
voimakeskusasemalla. Tuotanto käsittää
kankirauta- ja levyvalssituotteita, arvo u. 800,000 mk.
Raaka-aineena käytetään ruots. takkirautaa, tai
Trollshofdan masuunissa ruots. malmeista sulatettua

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0753.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free