Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johanneksen leipäpuu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1401
Johanneksen leipäpuu—Johannes
1402
pilarien sijalla on ohuet rautaiset pylväät ja
tekemällä istumapenkit kuoriakin kiertäviksi on
täten istumasijoja varattu mukavasti 2,300-2,500
hengelle (niistä 1,000 lehtereillä), mutta lienee
suurina juhlina ja konserttitilaisuuksissa tilaa
aina 3,000-5,000:lie saakka. Lehterit mukavat ja
matalalla, mutta vasituisten soitto- ja
kuorolehte-rien puute on tuntuva. — Sisäkatto puusta
näkyvillä kattotuoleilla, ulkomaiset ikkunapuitteet
raudasta. — Tyyli goottilainen näkyvine
tiili-pintoineen, tornikeotkin 3 m korkeisiin
pronssisiin ristikukkiin saakka tiilestä. — Koristeet
sementistä. — Tornit 74,2 m kork, maasta (95 m
merestä). — Kirkko lämmitetään 4 kalorifeerillä.
Alkuperäinen 600,000 mk:n suuruinen
kustannusarvio osoittautui piankin riittämättömäksi ja
se nousi vähitellen 800,000, sittemmin 1,000,000
mk:aan päättyen lopulta, ympäristön
tasoitus-ja järjestämistyöt mukaan luettuina 1,224,861
mk: aan 61 p:iin. [„Teknikern", 1892, n:ot
48 & 49.] U:o N.
Johanneksen leipäpuu (Ceratonia siliqua),
Cæsalpiniacece-heimoon kuuluva 6-10 m korkea
puu itäisissä Väli-
meren-maissa,
usein viljelty
Ete-lä-Euroopassa ja
Pohj .-Afrikassa.
Lehdet
pariosai-set, pienet,
terät-tömät kukat
tertuissa, hedelmät
25 cm:in pituisia
nahkeakuorisia
palkoja, joissa
siemenet
poikittain. Kypsät
palot sisältävät yli
60 %
ruokosokeria paitsi
voihap-poa, josta niiden
omituinen haju
johtuu. Niitä syötetään hevosille, sioille y. m.
kotieläimille, käytetään myös ihmisten ruokana,
siirapin valmistukseen ja kahvin sijakkeena.
Tämän kasvin paloista oli arvattavasti se „rapa"
valmistettu, „jota siat söivät" ja jolla
tuhlaajapoika pyysi vatsaansa täyttää. Siemeniä
käyttivät jalokivikauppiaat muinoin punnuksina
(palon kreik. nimestä kera’tion on karaatti
johtunut). Puun nimi johtuu siitä, että perintätiedon
mukaan Johannes Kastaja käytti sen palkoja
ravintonaan erämaassa. J. A. W.
Johannes. 1. J. Kastaja, juutalaisen papin
Sakariaan poika, esiintyi n. 30 j. Kr. Juudean
erämaassa Messiaan tienraivaajana, vaatien
ihmisiä parantamaan elämäänsä ja kastaen heitä
Jordanissa, siten kuvannollisesti viitaten heidän
puhdistumiseensa synnin tahrasta; mestattiin
Herodes Antipaan käskystä. Kesäkuun 24 p.
vietetään Juhannuspäivää hänen muistoksensa.
2. J. Apostoli, galilealaisen kalastajan
Se-bedeuksen ja hänen vaimonsa Salomen poika, oli
veljensä Jaakobin (ks. t.) ja Pietarin kanssa
Jeesuksen uskotuimpia oppilaita ja sittemmin
Jerusalemin emäseurakunnan vaikuttavimpia jäseniä.
Kirkollisen perintätiedon mukaan hän Jeesuksen
äidin kuoltua, jonka hän oli ottanut luokseen,
ja Jerusalemin hävityksen jälkeen asui Ephesok-
Johanneksen leipäpuu, a
hedekukka, 6 emikukka, e hedelmä.
sessa, josta keisari Domitianuksen hallitessa
joksikin ajaksi karkoitettiin Patmos-saarelle (94
tahi 95), ja kuoli iäkkäänä Ephesoksessa jälkeen
v:n 100. Häneltä on U:ssa T:ssa, paitsi
evankeliumia, kolme kirjettä sekä Ilmestyskirja,
jossa hän esittää Patmoksessa näkemänsä näyt.
Edv. St.
Johannes, 22 paavin nimi (viimeistä heistä
sanotaan J. XXIII :ksi, koska kahdeskymmenes
järjestyksessä väärin nimitti itseään J. XXI:ksi).
J. I, Pyhä, paavina 523-26. Kun
Justinianus I oli julkaissut ediktin Italian
areiolai-sia vastaan, lähetti Italian areiolaismielinen
hal-litsij a, itägoottien kuningas Teodorik J. I:n
Konstantinopoliin, jotta tuo edikti, jos
mahdollista, saataisiin peruutetuksi; kun J. I
matkaltaan palasi tyhjin toimin, heitti Teodorik
hänet vankeuteen, jossa hän kuoli. — J. II,
paavina 532-35. — J. III, paavina 560-73. —
J. IV, 640-42, harrasti luostarilaitosta ja
kaunisti Rooman kirkkorakennuksia; sai kirotuksi
monoteletismin (ks. t.) Rooman synodissa 641. —
J. V, paavina 685-86. — J. VI, paavina 701-05.
— J. VII, paavina 705-07. — J. VIII, paavina
872-82, koetti kohottaa paavinvallan maallista
valtaa korkeammaksi. Tämän tarkoitusperän
saavuttaakseen hän m. m. koetti pyrkiä siihen, että
tunnustettaisiin Saksan keisarinkruunun olevan
paavin lahjoitettavissa. Hän kruunasi keisareiksi
Kaarlo Kaljupään (876) ja Kaarlo Paksun (880)
sekä ryhtyi diplomaattisiin neuvotteluihin
erinäisten ruhtinasten kanssa koettaen siten saada
kannatusta politiikalleen, mutta ylipäänsä
verrattain huonolla menestyksellä. Saraseeneille
hänen piti maksaa veroa. Hän koetti turhaan saada
bulgaareja liittymään kirkkoonsa, mutta suosi
kuitenkin heidän keskuudessaan tehtyä
lähetystyötä määräten Metodiuksen heidän
patriarkak-seen. Hän kuoli salamurhaajan käden kautta.
— J. IX, paavina 898-900, ent.
benediktiini-munkki; piti kaksi synodia (Roomassa ja
Ravennassa). — J. X, paavina 914-28, mahtavan ja
vaikutusvaltaisen roomalaisen naisen Teodora
vanhemman suosikki, sivistynyt ja lahjakas mies. Hän
kruunasi Berengarius Friaulilaisen keisariksi
(915) ja yhdisti kaikki Rooman sotavoimat
sara-seeneja vastaan johtaen itse heitä vastaan tehtyä
sotaretkeä, jolloin Gariglianou linna valloitettiin.
Hänen aikanaan paavinhovi oli Rooman
siveettömän elämän pahimpia pesiä. Teodoran kuoltua
J. X koetti tehdä itsensä riippumattomaksi
Teodoran johtamasta toscanalaisesta
aatelispuo-lueesta, mutta Teodoran tytär Marozia vangitsi
hänet, ja vankeudessa hän kuolikin. — J. XI,
paavina 931-33, yllämainitun Marozian ja paavi
Sergius III:n poika, paaviksi tullessaan
20-vuo-tias, oli koko paaviutensa ajan äitinsä
johdettavana, kunnes hänen velipuolensa Alberich hänet
kukisti; kuoli 936 vankeudessa. — J. XII,
paavina 955-63, yllämainitun Alberichin poika,
ennen nimeltään Ottaviano ja luultavasti
ensimäinen, joka paaviksi tultuaan on muuttanut nimensä.
Hänen aikanaan Lateranista tuli täydellinen
porttola. Hän koetti noudattaa J. VIII:n politiikkaa,
mutta Berengarius II vastusti häntä,
jonkatäh-den paavi kutsui avukseen Saksan kuninkaan
Otto I:n kruunaten hänet 962 keisariksi. Otto
vahvisti ja laajensi n. s. Pippinin lahjoituksen
(ks. t.), mutta pian paavin ja keisarin välit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
