Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johanneksen leipäpuu ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1403
Johannes
1404
rikkoutuivat, ja keisari pani paavin viralta (963).
Seur. v. tosin eräs uusi synodi julisti tämän
keisarin toimenpiteen mitättömäksi, mutta paavi
kuoli kohta, — kuten kerrotaan murhasi hänet
eräs mies, jonka vaimoa hän tahtoi vietellä. —
J. XIII, paavina 965-72. Rooman aatelispuolue
karkoitti hänet kerran, mutta Otto Suuri
palautti hänet valtaan. — J. XIV, paavina 983-84,
hänen vastapaavinsa Bonifacius VII karkotti
hänet; kuoli vankeudessa. — J. XV, paavina 985-96.
oli heikko paavi; toimitti ensimäisen
kanoni-satsionin (pvhäksijulistamisen). — J. XVI,
paavina 997-98, ennen nimeltään Philagathos.
Val-lananastaja Crescentius asetti hänet Otto III:n
valitseman Gregorius V:n vastapaaviksi, mutta
Otto III erotti hänet jälleen ja sulki luostariin.
— J. XVII, ennen nimeltään Sicco, paavina
1003, kuoli sam. v. — J. XVIII, ennen
nimeltään Phasanus, paavina 1003-09. — J. XIX,
ennen nimeltään Toscanello, paavina 1024-33; ollen
vielä maallikko hän lahjuksilla ja väkivallalla
hankki itselleen paavin viran. — J. XXI
(XX), paavina 1276-77, oppinut, mutta
heikko-luonteinen mies; koetti menestyksettä
innostuttaa Euroopan ruhtinaita lähtemään ristiretkelle.
— J. XXII, ennen nimeltään Jaques Duèse 1.
d’Euse, paavina 1316-34, toinen järjestyksessä
Avignonin paaveista. Ranskan kirkon
tyranni-seeraamana hän koetti sekaantua Saksan
kuningasten sisällisiin asioihin joutuen siten
riitaan Ludvik Baierilaisen kanssa. Paavi julisti
kuninkaan pannaan ja Saksan valtakunnan
in-terdiktiin. Ludvik puolestaan asetti
vastapaaviksi sittemmin pian kukistuneen Nikolai V:n.
J. XXII oli tavattoman ahne mies; 1316 hän
julkaisi lain, jonka mukaan kaikkien alempien
kirkollisten virkojen tulot (annaatit) ensi vuonna
menivät paavin kassaan. Hän julkaisi kaksi
viimeistä osaa (Klementiinit, Extravagantes
Johannis) teosta Corpus juris canonici. — J. XXIII,
ennen nimeltään Baldassarre Cossa, paavina
1410-15, kutsui keisari Sigismundin
vaatimuksesta kokoon Kostnitzin kirkolliskokouksen, joka
syytti häntä useista ja monenlaatuisista
rikoksista ja pani hänet viralta. Häntä pidettiin
sitten vangittuna, kunnes osti itsensä vapaaksi ja
paavi Martinus V:n armosta tuli Tusculumin
kardinaalipiispaksi.
K. ö.
Johannes, Itä-Rooman keisareita: 1. J. I T s
i-m iskes (n. 925-76), pääsi valtaistuimelle
kukistettuaan Nikephoros Phokaan 969; oli
hallitsijana lempeä ja oikeamielinen; taisteli
voitollisesti venäläisiä ja bulgaareja vastaan, valloitti
arabialaisilta takaisin koko Syyrian paitsi
Jerusalemia; hänen hallitessaan Itä-Rooman
valtakunta oli mahtavimmillaan; kuoli luultavasti
myrkytettynä.
2. J. II Komnenos (1088-1143), Aleksios
I:n Komnenoksen poika ja seuraaja v:sta 1118;
sai mielenjaloutensa tähden nimen
Kalo-Joannes (jalo J.); taisteli onnellisesti varsinkin
Ikonionin sulttaania ja petsenegejä vastaan,
auttoi kristittyjä Syyriassa; hallitsi valtakuntaansa
kunnollisesti ministeri Aksukhoksen avulla.
J. III Dukas Vatatses (1193-1254), tuli
1222 appensa Theodor I:n Laskariin jälkeen
Nikaian keisariksi, valloitti latinalaiselta
keisarikunnalta suurimman osan Makedoniaa ja Trakiaa
ja valmisti siten kreikkalaisen keisarikunnan
entiselleen palauttamista.
4. J. VI Kantakuzenos (k. 1383), tuli
1341 Andronikos III:n pojan Johannes V:n
Pa-laiologoksen holhoojaksi, pakotti tämän
pitkällisen taistelun jälkeen 1347 tunnustamaan itsensä
valtakunnan todelliseksi keisariksi; pian syntyi
molempain keisarien kesken uusi taistelu, joka
päättyi 1355, jolloin J. meni luostariin; kirjoitti
nimellä Khristodulos oman aikansa
historiaa käsittelevän tecksen (Migne, Patrologia
græca, 153 nid.) ynnä lukuisia
jumaluusopillisia kirjoituksia.
5. J. VIII Palaiologos (1390-1448),
Itä-Rooman viimeistä edellinen keisari, seurasi isäänsä
Manuel II:ta 1425; saadakseen länsimaista apua
turkkilaisia vastaan J. otti osaa Ferrara-Firenzen
kirkolliskokoukseen ja suostui siellä 1439
päätettyyn roomalaisen ja kreikkalaisen kirkon
yhdistämiseen, mikä hanke kuitenkin raukesi
kreikkalaisen kirkon vastustukseen. Hänen
kuollessaan turkkilaisten hallussa jo oli melkein koko
Itä-Rooman keisarikunta paitsi Konstantinopolia
ja Moreaa. J. F.
Johannes, neljän Suomen kat. piispan nimi.
J. I (k. 1291), piispana 1286-90, ensimäinen
kanonisen oikeuden mukaan valittu piispa; ennen
piispaksi tuloaan Sigtunan dominikaaniluostarin
priori ja jälkeen v:n 1290 Upsalan arkkipiispa.
— J. II Pietarinpoika (k. 1370), piispana
1368-70. Hän oli syntynyt Vesteråsissa ja
opiskellut Pariisissa, jossa 1366 valittiin yliopiston
rehtoriksi, jota tointa sitten hoiti lyhyen aikaa.
Hän oli jäntevä piispa. Siitä on todistuksena
sekin, että hän julisti pannaan niin
vaikutusvaltaisen henkilön kuin Viipurin linnan
korkea-sukuisen päällikön Sune Haakoninpojan, tämä
kun oli kuningas Albrektin käskystä anastanut
Ruotsin-Pyhtäällä olevan Taasian tilan, jonka
kuningas Maunu Eerikinpoika oli antanut
kirkolle korvaukseksi siitä, että hän 1351 oli
luovuttanut patronaattioikeuden Porvcon
seurakuntaan Paadisten luostarille Virossa. J. II hankki
kuningas Albrektilta (1369) ja paari Urbanus
V:Itä (1370) vahvistuksen kaikille sekä paavien
että maallisten valtain Turun piispalle ja hänen
kirkolleen antamille vapautuksille ja oikeuksille,
ja Upsalan arkkipiispa Birgeriltä, tämän
tarkastaessa Turun seurakuntaa 1369, Suomen piispa
sai vahvistuksen niille asetuksille ja
veronkanto-tavoille, jotka vanhoista ajoista olivat olleet
voimassa papiston saatavia kannettaessa. Eikä
piispa oikeuksiaan jättänyt käyttämättä. Savon,
nämeen ja Satakunnan asukkaita hän ankarissa
kirjeissä kehoittaa säännöllisesti maksamaan
papeille palkkaa. Turun tuomiokirkkoon hän
perusti kaksi uutta alttaria, pyhän Sigfridin
ja pyhän Katariinan. — J. III West f ai
(n. 1310-85), piispana 1374-85. Hän oli syntynyt
Turussa suvusta, joka kai alkujaan oli peräisin
Saksasta, mutta sittemmin Suomessa ja Ruotsissa
kotiutunut. Vv. 1359-68 mainitaan hänet Turussa
kaniikkina ja 1370 tuomiorovastina. Piispana hän
seurasi edeltäjänsä ja kaimansa J. II:n
Pietarin-pojan jälkiä pyrkien lisäämään kirkon ulkonaista
valtaa, sen saatavia ja arvoa. Hänkin hankki
paavilta vahvistuksen kaikille Suomen kirkon
aikaisemmille etuoikeuksille. Kun Uudenmaan
asukkaat kauan olivat riidelleet papiston kanssa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
