- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1409-1410

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johansen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1409

i samfund og i rene linier" (1903),
„Arvelig-liedslærens elementer" (1905). J. A. W.

Johansen, Viggo (s. 1851), tansk.
taidemaalari, opiskeli ensin Kööpenhaminan
taideakatemiassa 7 v. saamatta päästötodistusta;
hänen varsinaisia oppi-isiään näyttävät olleen
etupäässä vanhat hollant. mestarit. V:sta 1882 hän
oleskeli paljon ulkomailla, ja siellä hänestä
vähitellen kehittyi se monipuolinen ja varsinkin
vä-rinkäsittelyssään etevä taiteilija, jolla Tanskassa
ei ole vertaistaan. Etupäässä hän on maalannut
laatukuvia, ensin kalastajien keskuudesta:
„Ateria", „Naapurieukko vieraisilla", „Äiti ja poika",
„Kaksi vanhusta", Nuori tyttö keittiössä", sitten
— mentyään 1880 naimisiin — omasta kodistaan:
„Nuori äiti", „Vaimoni ja tyttäreni", „Kohtaus
makuuhuoneessa", „Lapsia pestään",
„Päivänpaistetta ruokasalissa" sekä lampunvalotutkielmat
„Iltajuttelua" ja „Iltaseura kodissani".
Varsinkin näiden sisuskuvien, niiden erilaisten
väri-ja valovaikutelmien kuvaajana J. on
mestarillinen: valon eri vivahteita, läpikuultavia varjoja,
henkilöitten hipiää ja heidän pukujaan hän
maalaa verrattomalla elävyydellä. Mutta myöskin
maisemissaan hän on luonnontunteen
herkkyydessä ja tekotavan taituruudessa täysin
nykyaikainen kyky, niinpä eläinmaalaajanakin. Ja
muotokuvan alalla hän on niinikään luonut monta
etevästi suoritettua ja luonteenomaista teosta.
Hänen taiteensa onkin jo hyvin edustettuna sekä
Kööpenhaminan että useiden muidenkin Euroopan
suurkaupunkien kokoelmissa. F. L.

Johansson [ju-], Gustaf (s. 1844), Suomen
arkkipiispa, syntynyt 10 p. tammik. 1844
Ylivieskassa, kasvoi
heränneisyyden vaikutuksen
alaisena, yliopp. 1861, fil.
kand. 1868, harjoitti
1868-70 teologisia
opintoja Saksassa, etupäässä
Tübingenissä, jossa hän
kuunteli J. T. Beckiä
(ks. t.), vihittiin papiksi
1871, jonka jälkeen
palveli pappina erinäisissä
seurakunnissa kolmen
vuoden aikana.
Suoritettuaan teol.
kandidaattitutkinnon 1874 ja
lisensiaattitutkinnon 1875 J.
viimemainittuna vuonna
nimitettiin dogmatiikan
ja etiikan dosentiksi ja
määrättiin hoitamaan professorinvirkaa näissä
aineissa, saaden tämän viran vakinaisesti 1877.
J:lla, joka edusti J. T. Beckin
raamatullis-teo-logista suuntaa luennoiden pääasiallisesti
suomeksi, oli voimakkaalla uskonnollisella
persoonallisuudellaan ja syvällisen vakavalla
elämänkatsomuksellaan suuri vaikutus oppilaisiinsa.
Oltuaan jo 1884 ehdolla Porvoon hiippakunnan
piispanvirkaan J. tuli 1885 piispaksi Kuopioon.
V. 1896 J. valittiin Savonlinnan hiippakunnan
ensimäiseksi piispaksi ja 1899 arkkipiispaksi. J.
toimi vv :n 1886 ja 1893 kirkolliskokousten
varapuheenjohtajana sekä puheenjohtajana kaikissa
seuraavissa kirkolliskokouksissa. Ensinmainitussa
kirkolliskokouksessa J. valittiin jäseneksi
raamatunkäännös-, katekismus- ja kirkkolakikomiteaan.
45. III. Painettu "/s 11.

1410

J :n toiminta kirkon hallitusmiehenä on painanut
syviä jälkiä kirkolliseen elämäämme. Uusi
katekismus (hyväks. 1893) on varsinaisesti J:n työtä,
ja ehtoollispakon poistaminen (1910) hänen
pon-nistustensa tulos. — J:lla on ollut tuntuva
vaikutus valtiolliseen elämäämme. Hän oli
pappis-säädyn varapuhemiehenä 1885-94 sekä
puhemiehenä v:sta 1897 alkaen kuuluen kaikilla näillä
valtiopäivillä puhemiesneuvostoon sekä 1885, 1891
ja 1894 lakivaliokuntaan. J. oli jäsenenä
säätyjen lähetystössä, joka 1890 pyysi
ministeri-valtiosihteerin toimenpidettä silloin lakkautetun
Rikoslain esittämiseksi säädyille, ja kutsuttiin
1905 jäseneksi n. s. Tagantsevin komiteaan sekä
sittemmin siihen venäläissuomalaiseen
valiokuntaan, joka 1909 asetettiin pohtimaan Suomen
asemaa n. s. valtakunnan lainsäädäntöön nähden.
Itsenäisenä vakaumuksen miehenä J. on
avonaisesti ja pelkäämättä monessa tilaisuudessa
arvostellut ajan kysymyksiä vastoin yleistä
katsantokantaa. — J. on tehnyt laajoja matkoja,
käyden m. m. usean kerran Palestiinassa.

J:n julkaisuista mainittakoon: „Panteismens
inflytande på de dogmatiska grundbegreppen i
R. Rothes spekulativa teologi" (1875); „Det
kristliga samvetsbegreppet och dess historik"
(1876); „Mietteitä luterilaisen kirkon asemasta"
(1890); „Kirkollisia kysymyksiä" (1894; myös
ruotsiksi 1895); „Pelastusarmeija" (ruotsiksi
1889; suomeksi 1890); „Laestadiolaisuus" (1892);
„Pyhä uskomme" (1896; myös ruotsiksi);
„Saarnoja" I-III (1895-98). Ar. H.

Johansson [ju-], J o h a n (1792-1860),
sanomalehtimies, Ruotsin valtiollisen sanomalehdistön
perustajia; toimitti 1820-36 „Argus" lehteä, joka
oli 1820-luvulla Ruotsin huomattavin valtiollinen
sanomalehti ja nousemassa olevan oppositsionin
pää-äänenkannattaja; Arguksen lakattua J„ joka
oli monitietoinen vaikka hiukan rikkiviisas ja
omituinen mies, kirjoitteli muihin lehtiin ja
julkaisi lentokirjasia varsinkin taloudelliselta alalta
vastustaen niissä vapaakaupan aatteita. J. F.

Johansson, Lars ks. Lucidor.

Johdake, mus., lausekkeen alkuun liittyvä
johdattava säe tahi säeryhmä. Se tavataan etenkin
laulusävellysten säestyksessä, valmistamassa
laulun alkuun tarvittavaa tunnelmaa ja antamassa
laulajalle ääntä. Milloin j:tta ei ole itse
sävellyksessä, silloin laulua esitettäessä useimmiten
säestäjä sen tekaisee, soittamalla muutaman
sointu-kuvion ennen laulun alkamista. I. K.

Johdakevaha, vahaväliseinästä eli
keino-kakusta leikattu, noin 2-3 cm levyinen tai muulla
tavoin tehty ohut vahalevy, joka kiinnitetään
mehiläispesän kehän ylälistan keskelle kehän
suuntaan, jotta mehiläiset alkaisivat rakentaa
kakkunsa niistä säännöllisesti kehän sisälle,
hoitajan tahdon mukaan. A. M.

Johdannainen, johdettu sana. ks.
Johtopääte.

Johdantotiede, raamatullinen, ks.
Isago-g i i k k a.

Johdatus ks. Introduktsioni.

John [dzon], Juhana nimen engl. muoto; siitä
J. Bull, leikkisästi = englantilainen. Nimityksen
keksi engl. kirjailija J. Arbuthnot, joka
whig-puoluetta vastaan tähdätyssä satiirissaan „The
history of John Bull" (1712) esitti Englannin
J. B:na, Ranskan „Louis Baboon"ina, Espanjan

Johansen—John

G. Johansson.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0759.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free