- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1411-1412

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johansen ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1411

John—Johnson

1412

John Bull.

..Lord Strutf’ina ja Alankomaat „Nie Frog"ina.
Karrikatyyreissa J. B. kuvataan lvkyenlännäksi,
merimiespukuiseksi mieheksi
valmiina nyrkkeilemään, tahi myös
tanakaksi, likavakkoksi vankaksi
kerraksi, jolla on poskiparta,
punaiset liivit, kaulusvarsisaappaat
jalassa ja usein tanakka keppi
kädessä. Englantilaisilla itsellään
J. B. on kansallishyveiden
perikuvana.

John [jon], Eugenie
(1825-87), salanimellä E. M a r 1 i 11
tunnettu saks. naiskirjailija.

Schwarzburg-Sondershausenin
hallitseva ruhtinatar kiintyi
nuoren E. J:n musikaalisiin
lahjoihin ja kauniiseen ääneen sekä
otti hänet 17-vuotiaana
ottotyt-tärekseen. Äkkiä ilmaantunut
korvatauti pakotti J:n lopettamaan Wienissä
aloittamansa opinnot oopperaa varten, ja
hänestä tuli nyt ruhtinattaren esilukija. Hovissa
ja laajoilla matkoilla ruktinattaren seurassa
hän sai ne vaikutelmat ja sen ihmistuntemuksen,
jota kän sittemmin käytti kyväkseen
romaaneissaan. Tunnetuimmat näistä ovat ..Die zwölf
Apostel" (1865), „Goldelse" (1866), „Blaubart" (1866),
„Das Gekeimuis der alten Mamsell"(1867),
„Reicks-gräfin Gisela" (1869), ..Das Heidenprinzessclien"
(1871), „Im Hause des Kommerzienratks" (1877),
„Die Frau mit den Karfunkelsteinen" (1S85, 2
nid.). Hänen keskeneräisen romaaninsa „Das
Eu-lenkaus" päätti W. Heimburg (1888). J :n
romaanit ovat tendenssiltään suunnatut
yhteiskunnallisia ennakkoluuloja vastaan, niissä on kuvauksen
vilkkautta, mutta usein niistä puuttuu sisäinen
totuus, ja monet tuntuvat meidän aikanamme jo
vanhentuneilta. J. H-l.

John [dzon], Griffith (s. 1831), engl.
lähetyssaarnaaja, tunnetuimpia lähetyksen
tienraivaajia Kiinassa, jonne saapui 1855. V:sta 1861
vaikutti Hankaussa, toimien keskisen Kiinan,
Ilupen, Hunanin y. m. maakuntain avaamiseksi
kristinuskolle enemmän kuin kukaan muu.
Taitavana kiinan kielen tuntijana kirjoittanut
lukuisia kirjoja kiinaksi, toimien myös Raamatun
kääntäjänä. Kokemuksiaan läketvstyössä kertonut m.
m. kirjassa ,,A voice f rom China" (1907). [ R. W.
Thompson, „Griffith John, the storv of fifty years
in China" (1906).] ’ U.’ P.

John Halifax Gentleman ks. M u 1 o c k.

Johnsen [jän-], Henrik Filip (1717-79),
ruots. säveltäjä, engl. syntyperää; tuli Ruotsiin
1743 Aadolf Fredrikin hoviorkesterin soittajaksi.
Toimi sitten myös urkurina, urku- ja
teorianopet-tajana, orkesterinjohtajana ja
musiikkikirjaili-jaua. Sävelsi 2 sinfoniaa, näyttämömusiikkia
y. m. I. K.

Johnsen [jon-], Oskar Albert (s. 1876),
norj. historiantutkija ja koulumies; julkaissut
m. m. „De norske stænder 1537-1661" (1906),
„Hannibal Sehesteds statholderskap" (1909).

J. F.

Johnson [dzonsan], Andrew (1808-75),
Yhdysvaltain 14;s presidentti; pantiin 10-vuotiaana
räätälinoppiin, jossa toimessa ollessaan hän
opetteli omin päin lukemaan. Toimi Greenvillessä
(Tennessee’ssä) 1828-30 aldermanina ja 1831-33

kaupungin niayorina; oli tämän jälkeen 1835-37
ja 1S38-41 Tennessee’n lakiasäätävän kokouksen
ja 1841-43 sen senaatin jäsenenä. Vv. 1843-5^ hän
oli kongressin jäsenenä, valittiin 1853 Tennessee’n
kuvernööriksi, valittiin uudestaan 1855 ja
lähetettiin 1857 unionisenaattiin. J. oli tähän asti
ollut innokas demokraatti; mutta kun
etelävaltiot, Lincolnin tultua valituksi presidentiksi(1860),
rupesivat eroamaan unionista, rikkoi hän kokonaan
välit puolueensa kanssa. Presidentti Lincoln
nimitti känet 1862 brigadikenraaliksi ja Tennessee’n
sotilaskuvernööriksi. V. 1864 J. valittiin
Ykdys-valtain varapresidentiksi. Sitten kun Lincoln oli
murliattu, ryhtyi J. asetuksenmukaisesti
(huh-tik. 1S65) hoitamaan presidentinvirkaa. Helmik.
1866 hän riitautui kongressin enemmistön kanssa,
siksi että kän vankana demokraattina piti lujasti
kiinni valtioiden itsenäisyydestä ja vapaasta
oikeudesta liittyä takaisin unioniin. Siksi kän
,,ve-to"llaan epäsi lain, joka koski etelävaltioiden
„jälleen ottamista unioniin", sekä myöhemmin ne
kaksi valtiosäännön muutosta, joista toinen koski
kieltoa pitää orjia ja toinen neekerien
yhteiskunnallista ja valtiollista tasa-arvoisuutta.
Vähitellen muodostui taistelu niin katkeraksi, että
hänet helmik. 1868 asetettiin syytteeseen
pe-rustuslainrikoksesta; vapautettiin kuitenkin
toukok. 26 p. [Moore, „Speeches of Andrew J."]

E. JI-a.

Johnson [dzonsan], Samuel (1709-84), engl.
runoilija, essayisti ja sanakirjantekijä, opiskeli
Oxfordissa, mutta rupesi köyhyyden pakottamana
ennen tutkintojensa suorittamista
koulunopetta-jaksi. Pian hän kuitenkin alkoi elättää itseään
kirjallisella työllä, aluksi käännöksillä. V. 1737
hän erään perustamansa kasvatuslaitoksen
oppilaan. myöhemmin kuuluisan näyttelijän
Garric-kin seurassa lähti Lontooseen pannakseen
näyttämölle „Irene" nimisen tragediansa. Yritys
epäonnistui. Tällöin J. rupesi „Gentleman’s magazine"
lehteä varten muistista kirjoittamaan
parla-menttipuheita (niitä oli siihen aikaan kielletty
suorastaan sanasta sanaan julkaisemasta). Tähän
aikaan J. myös kirjoitti useita runoja, kuten
satiirin „London" (1738), joka on Juvenaliksen
3;nnen satiirin jäljitelmä; nämä runot saattoivat
hänet laajoissa piireissä tunnetuksi. V. 1755 J.
julkaisi hyvän engl. sanakirjan „Dictionary of
the english language". V. 1762 hallituksen
määräämä 300 punnan suuruinen vuotuinen eläke
vapautti hänet leipäliuolista. J ;n
Shakespeare-pai-nos ilmestyi 1765; siinä on varsinkin esipuhe
huomattava, nänen Shakespearen draamoista
antamansa kuvaus tosin ilmaisee silloin vallalla
ollutta ranskalaista vaikutusta, mutta kuitenkin
hän toisissa paikoin rohkeasti syrjäyttää jäykät
pseudoklassillisen tragedian säännöt pitäen
Shakespearea „luonnon" runoilijana, jopa puolustaen
traagillisuuden ja koomillisuuden sekoittamista.
Tuloksena hänen Skotlannilla ja
Hebridein-saa-rilla käynnistään (1773) oli teos ..Journey to the
Western Isles of Scotland" (1775), jossa vastusti
Macphersonin (ks. t.) „Ossianin" aitoperäisyvttä.
Vielä 70-vuotiaana J. kirjoitti arvokkaan
elämäkerrallisen teoksensa „The lives of the most
eminent english poets". J;n runot ovat virheettömiä
ja sujuvia, mutta kylmiä, hänen
murhenäytelmänsä „Irene" pelkkä järjen tuote; hänen
polii-tillisopettava romaaninsa „History of Rasselas,.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0760.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free