- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1415-1416

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Johnsson ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1115

Johtokudos—Johtosääntö

1-116

sirkkaisilla esijällen kaikki solut erilaistuvat
määrämuotoisiksi j :n osiksi: suljetutj:t.
Valmiissa j :ssä erotetaan 1) putkilo- 1. puuosa
ja 2) s i i v i 1 ä- 1. n i 1 a o s a ja näiden välissä
avonaisissa j:issä jälsi. Ensinmainitun
pääosana ovat putkilot. Nämä ovat pitkiä
putkia, jotka ovat syntyneet useista
päällekkäisistä soluista siten, että välillä olevat seinät
ovat hävinneet; niillä on paksunnosten
vahvistamat puutuneet seinät. Vesisolut, jotka eräillä
kasveilla korvaavat putkiloita, ovat kuolleita
kää-mimäisiä soluja, joiden seinät, samoinkuin
putki-loiden, ovat puutuneet ja eri tavoin paksuttuneet.
Putkilo-osan eläviä soluja ovat
puutylppy-ja puun jälsimäiset solut. Myös
siivilä-osan tärkeimmät elimet, siiviläputket, ovat
solusulautumia, joissa alkuperäisten
päällekkäisten solujen väliseinät, siivilälevyt, ovat
hienojen reikien läpäisemiä. Niiden seinät ovat
kettoainetta, tumat häviävät varhain. Siiviläosan
eläviä soluja ovat runsaasti alkulimaa sisältävät
siiviläputkien seurasolut, ohutseinäiset,
iso-tumaiset nilatylppv solut ja
suippusolun-muotoiset nilan jälsimäiset solut.
Putkilo- ja siiviläosien välissä oleva jälsi on
kokoonpantu elävistä soluista, jotka jakautuessaan
sisäänpäin tuottavat putkilo-, ulospäin siiviläosan
aineksia. J:ssä putkilo-osa yleensä on varren
keskustan, siiviläosa sen pinnan puolella, lehdissä
edellinen on ylä-, jälkimäinen alapinnan puolella. |
Usein ympäröi j:ttä tärkkelystä runsaasti
sisältävistä soluista tai niinisvistä muodostunut tuppi.
Lehtien ja varren j:t ovat välittömässä yhtey- |
dessä keskenään. Yksisirkkaisilla lehdestä
lähtevät jänteet aluksi lähenevät varren keskustaa
ja kääntyvät sitten ulospäin, joten ne
poikkileikkauksessa näyttävät olevan ilman järjestystä
varteen hajaantuneina. Kaksisirkkaisilla ja
pal-jassiemenisillä ne yleensä sitävastoin kulkevat
rinnakkain ja suorina joks. yhdensuuntaisesti
alaspäin, joten niiden poikkileikkauskuviot
tulevat sijaitsemaan kehässä, joka erottaa varren
muun solukon kahteen osaan, j.-kehän
sisäpuolella olevaan ytimeen ja sen ulkopuolella
olevaan ensi-ikäiseen kuoreen, joita
j : iden väliset ensi-ikäisetydinsäteet
yhdistävät toisiinsa. Juurissa ei ole varsinaisia
j:itä, vaan siivilä- ja putkilo-osat ovat
vierekkäin kehässä keski rangan ympärillä. J :ssä
putkiloissa tapahtuu latvaan päin suuntautuva
nestevirtaus, jotavastoin siiviläputkissa
virtauksella ei ole määrättyä suuntaa. Yleensä edelliset
kuljettavat vettä ja siihen liuenneita
epäorgaanisia suoloja, jälkimäiset orgaanisia liuoksia.
J :itä seuraavat elävät solut toimivat
ylimääräisen ravinnon säilyttäjinä. j. a. IF.

Johtokudos ks. Jolitosolukko.

Johtokunta, yhtiön, yhdistyksen, laitoksen
t. m. s. hallitus; hallinto, hallintokunta, vrt.
Kansakoulun johtokunta,
Toimitsija.

Johtokyky, aineen kyky johtaa sähköä ja
lämpöä (ks. Johtovastus).

Johtokäyrämenettely ks. K a s v u t a u 1 u t.

Johtoloisto, merkkituli tai -loisto, joka
yksinään valosektorilla tai toisen loiston kanssa
samassa suunnassa näkvvänä johtaa merenkulkijaa.

f. TF. l.

Johtolämpö, se lämpömäärä, jonka sähkö vir-

ratessaan jonkun johdon läpi johtovastuksen
tähden synnyttää (ks. Joulen laki).

Johtomotiivi ks. Johtoaihe.

Johtopuomi 1. ohjepuomi. Kun tahdotaan
irrallaan uivia tukkeja joessa ohjata kivien,
matalikkojen ja muiden esteiden ohi tahi joessa
olevaa teollisuuslaitetta, kalastusneuvoa, matalaa
rantapeltoa, -niittyä ja -puutarhaa suojella
valtoinaan kulkevilta puutavaroilta, asetetaan
näre-tahi rautalenkeillä toisiinsa kiinnitettyjä
tukkeja, joktopuomeja, antamaan puille sellainen
suunta, että puheenalaiset esteet ja laitteet
välttyvät. Suuremmissa joissa, joiden rannat ovat
matalat, täytyy kevätuiton aikana käyttää
suunnattoman pitkiä johtopuomeja; niinpä esim.
Iijoessa sen alkujuoksulla usein 32 km:n pituisia.
Jos joki on väärä ja johtopuomi on esim.
asetettava ohjaamaan puut voimakkaimmasta virrasta
johonkin sen sivuhaaraan, niin vaaditaan
erittäin kestäviä johtopuomeja, jotka usein tehdään
kaksin- jopa kolminkertaisiksikin ja varustetaan
hyvin lujilla rautalenkeillä. A. B. E-r.

Johtopääte, semmoinen epäitsenäinen kielenosa
(äänne tai äänneryhmä), jonka liittymisestä
sanan (kantasanan) tai sen vartalon
(kantavarta-lon) loppuun uusi sana t. sanavartalo
(johdannainen) voidaan katsoa muodostuneen
(johtuneen), esim. -inen, -tää sanoissa kalainen, päästää.

A. K.

Johtopäätös, log. = päätöslause (conclusio), s. o.
päätelmän (ks. t.) tulos eli se arvostelma, joka
päätelmän avulla johdetaan määrätyistä
perusteista, n. s. „premisseistä". A. Gr.

Johtosolukko, ravintoaineiden kuljetusta
varten erikoisiksi kehittyneet kasvin solukot. J:oon
luetaan (Haberlandt) johtotylppy (kuori-,
puu-ja ydintylppv, ydinsäteet, johtojänteiden
tylppv-tupet, tärkkelys- ja sokerisolutupet), johtojänteet
ja maitiaisputket. J. A. TF.

Johtosävel, mus., sävel, jonka melodinen
merkitys on siinä, että se välttämättömyyden
voimalla joko välittömästi tahi välillisesti vaatii
siirtymistä lähimpään naapurisäveleensä, joko
ylöspäin tahi alaspäin. Tavallisimmin sanotaan
j :ksi ainoastaan asteikon 7:ttä säveltä, joka
„johtaa" perussäveleen. Mutta tämän tärkeimmän
j:n ohella kuuluu sama nimitys täydellä syyllä
toisiinkin säveliin, milloin niitä j:n tavoin
käytetään. Näistä ovat huomattavimpia duurin 4:s
sekä mollin 3:s ja 6:s aste. Myös kaikki tila
päisesti muunnetut sävelet ovat j:iä. I. K.

Johtosääntö, asianomaisen henkilön tai
viranomaisen julkaisemat, jonkun alemman
viranomaisen tai yleisen toimihenkilön toimintaa koskevat
määräykset. Oikeus antaa johtosääntö] ii valtion
virka- ja palvelusmiehille on, koska se läheisesti
kuuluu hallintoon, Ruotsissa ja Suomessa
ammoisista ajoista kuulunut hallitsijalle. Niinpä
esim. v:n 1682 valtiopäiväin antamassa ja
kuninkaan hyväksymässä selityksessä nimenomaan
teroitetaan, „ettei kellään muulla kuin kunink.
majesteetilla tai sillä, jonka hän suvaitsee siihen
oikeuttaa ja määrätä", ole oikeutta antaa
virkamiehille sääntöjä („regier"). Vapauden ajalla
kuninkaan julkaisemat johtosäännöt olivat sitten
kyllä säätyjen suunnittelemat tai hyväksymät,
mutta 1772 v:n hallitusmuodon mukaan hallitsija
sai taas oikeuden joko itse julkaista
johtosääntöjä valtion virka- ja palvelusmiehille tai jättää

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0762.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free