- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1429-1430

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jommelli ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1429

sotaretken loppupuolella. Ven. kenraaliksi
korotettuna perusti Venäjän yliesikunta-akatemian
ja saavutti sotilaskirjailijana suuren maineen.
J. on useissa teoksissa, joita pidetään alallaan
klassillisina, selvittänyt Napoleonin
sodankäynnin perusteet. Hänen teoksistaan mainittakoon:
„Traité des grandes opérations militaires, ou
histoire critique des guerres de Frédéric II"
(1805-09; alkuperäinen nimi „Traité de grande
tactique"), „Histoire critique et militaire des
guerres de la révolution" (1819-24), „La vie
poli-tique et militaire de Napoléon" (1827), „Tableau
analytique des p’rincipales combinaisons de la
guerre" (1827, sittemmin nimenä „Précis de 1’art
de la guerre"). [Lecomte, „Le général J.";
Sainte-Beuve. „Le général J.", kokoelmassa „Nouveaux
lundis".] " J. F.

Jommelli
e’-J, Nicola (1714-74), it. [-oop-peransäveltäjä, napolilaiseu suunnan etevimpiä,
Duranten ja Padre Martini’n oppilas. Toimittuaan
konservatorin johtajana Venetsiassa 1747-49
ja kapellimestarina Eooman Pietarinkirkossa
1749-53, hän siirtyi hovikapellimestariksi
Stuttgartiin (1753-68). Siellä J. sai vaikutuksia saks.
musiikista; mutta hänen sen kautta jalostunut
tyylinsä ei tyydyttänyt yleisöä Italiassa, jonne
hän oli loppu-iäkseen palannut. Sävelsi myös
oratoreja y. m. kirkollisia teoksia. I. K.

Jomsborg, Pohjoismaiden tarinoissa kuuluisa
viikinkilinna Wollinin saarella Oderin suussa,
likellä suurta Julinin kauppapaikkaa. Sen
perusti kuningas Harald Blåtand n. 960 — tarinan
mukaan oli perustaja eräs tansk.
viikinkipäällikkö Palnatoke — valtansa turvaksi idässä, se
oli sotilaallisesti järjestetty, sen asukkaat,
jo m s viikingit, olivat ankarain säännösten
alaisina ja urhoollisuudestaan kuulut. Sen
myöhemmistä päälliköistä on Styrbjörn Väkevä (ks.t.)
tunnettu. Kuningas Maunu Hyvä hävitti sen
sotaretkellä 1043. — Jomsborgin perustamisesta
ja sen viikingeistä kertoo satumainen
Jörns-vlkingasaga, joka lienee (nykyisessä
muodossaan) 1200-luvun lopulta. K. G.

Jomsviikingit ks. Jomsborg.

Jona (hepr., = „kyyhkynen"), Amittain poika,
profeetta, joka eli 8:nnen vuosis. alkupuolella
Jerobeam II:n aikana (2 Kun. 1435). Jonan
kirjassa, joka luetaan V:n T:n „pienten
profeettain" joukkoon, kerrotaan profeetan
lähetyksestä Niniveen. Kertomuksen tarkoituksena on
osoittaa, että Jumalan armahtavaisuus ei rajoitu
Juudan kansaan, vaan käsittää kaikki ihmiset,
jopa eläinkunnankin. Se on tarkoitettu
vastalauseeksi juutalaisten ahdasmieliselle
kansalliskiihkolle ja on ylevän jumala-käsitteensä sekä
laajasydämisen ihmisrakkautensa kautta
juutalaisen kirjallisuuden kallisarvoisimpia helmiä,
puolustaen hyvin paikkansa profeetallisten
kirjain joukossa, vaikkakaan se ei ole eikä pyydä
olla J :n tai jonkun muun profeetan kirjoittama.
Jonan kirja on syntynyt verrattain myöhäisenä,
maanpaon jälkeisenä aikana, 5:llä tai 4:nnellä
vuosis. e. Kr. Paitsi asiallisia seikkoja todistaa
tämän myöskin kieli.

[Kommentaareista ks. Joel; näiden lisäksi
mainittakoon: Schmidt, „Jona. Eine
Untersuchung zur vergleichenden Religionsgeschichte"
(1907).] ’ Ar. E.

Jonas, Justus (1493-1555), Lutherin ystävä

1430

ja apulainen uskonpuhdistus- ja
raamatunkäännöstyössä, opiskeli ensin lakitiedettä, sitten
teologiaa Erfurtissa, siirtyi 1521 Wittenbergiin
professoriksi ja linnankirkon rovastiksi. Oli Lutherin
mukana Wormsissa ja hänen apulaisenaan
koulujen tarkastuksessa (1529), oli läsnä Marburgin
keskustelussa ja Augsburgin valtiopäivillä(1530).
Siirryttyään papiksi lialleen 1541 hänet
karkoi-tettiin sieltä 1546, tuli 1550 hovisaarnaajaksi
Koburgiin, 1552 papiksi Regensburgiin ja 1553
Eisfeldin superintendentiksi. J. käänsi useita
Lutheriu ja Melanchtonin kirjoituksia saksaksi
ja kirjoitti paitsi selityksiä Apostolien tekoihin
teoksen „Discussio pro conjugio sacerdotali"(1523).
Hänen kirjeenvaihtonsa on julkaissut Kawerau
(1884-85). (h. H.)

Jonatan (hepr., = „Jahve on antanut",
merkitykseltään = Theodor), israelilaisilla tavallinen
miehen nimi. Raamatussa esiintyvistä
tämännimisistä henkilöistä on tunnetuin kuningas Saulin
jaloluontoinen poika, Daavidin uskollinen ystävä
(1 Sam. 18-20), joka taisteli sankarillisesti
filis-tealaisia vastaan (1 Sam. 13 ja seur.) ja kaatui
isänsä ja veljiensä kanssa taistelussa Gilboan
vuorella (1 Sam. 31; 2 Sam. l17-27). Ar. E.

Jones [dzounz], Edward (1752-1824),
walesi-lainen bardi (ks. t.), Yrjö IV:n hovilaulaja.
Julkaisi brittiläisiä ja itämaalaisia sävelkokoelmia
sekä bardien ja druidien historian (1786). I. K.

Jones [dzounz], 1. I n i g o J. (1572-1651), engl.,
Jaakko I:n hoviarkkitehti, esp. sukuperää,
Englannissa ensimäisen puhtaan italialaisen
renesanssin edustaja („Englannin Palladio"),
suunnitteli Whitehallin suurenmoisen palatsin
(,,ban-kettisali" vain rakennettu), Covent gardenin
kirkon ja paikan, Oxfordin St. Jolin’s Collegen,
Pal-ladion „Rotondaa" jäljittelevän Chiswickin Villan,
y. m., mutta on lisäksi jättänyt jälkeensä
suunnattoman määrän alkuperäispiirustuksia. — 2.
Oven J. (1809-74), engl. paljon matkaillut
arkkitehti ja koristetaiteilija. „Väritön muoto on kuni
sieluton ruumis" oli J:n mielilause. „Alhambra"
ja „Ornamentiikan kielioppi" ovat J :n
ornamentiikkaa käsittelevistä julkaisuista tunnetuimmat:

U-o N.

Jones [dzounz], John Paul (1747-92), amer.
merisankari, muutti Skotlannista Ameriikkaan,
meni Pohjois-Ameriikan vapaussodan aljettua
1775 siirtokuntien palvelukseen ja häiritsi
menestyksellä Englannin rannikoita; rupesi 1788
Venäjän palvelukseen, mutta erosi Potemkinin
juonittelujen johdosta toimestaan jo 1789 ja
asettui Pariisiin, missä kuoli. J :n monivaiheista
elämää ovat romaaneissa käsitelleet Cooper („The
pilot"), A. Cunningham („Paul Jones") ja A.
Dumas („Le capitaine Paul"). J. F.

Jones [dzounz], Sir William (1746-94),
engl. orientalisti, joutui 1783 ylituomariksi
Ben-gaaliin, jossa hän antautui sanskriitin
tutkimiseen, perusti „Asiatic Society of Bengal" seuran
(1784), toimitti aikakauskirjaa „Asiatic
resear-clies", ja julkaisi käännöksiä arabian, persian,
turkin ja sanskriitin kielistä. Hyvin etevät ovat
hänen käännöksensä Kalidasan Sakuntalasta
(1789) ja Manun laeista (1794). Hänen kootut
teoksensa ilmestyivät Lontoossa 1799 (6 nid.) ja
1807 (uusi pain., 13 nid.). [Teignmouth,
„Me-moirs of the life of Sir W. J." (1804 ja 1838).]

K. T-t.

Jommelli—Jones

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0769.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free