- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1433-1434

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Joonia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1433 Joonia-

laulujen syntyperää käsittelevä, suurta huomiota
herättänyt tutkimus, „Hvar eru Eddukvæcfin til
ortfin?" Tässä teoksessaan J. tarkastaa S. Buggen
teoriaa anglosaksilaisesta ja iiriläisestä
vaikutuksesta muinaispohjoismaiseen kirjallisuuteen
sekä B. M. Olsenin mielipidettä Edda-laulujen
islantilaisesta syntyperästä. J. myöntää vieraan
vaikutuksen mahdollisuuden, mutta arvelee sitä
vanhemmaksi ja etelästäpäin tulleeksi sekä
puolustaa Edda-laulujen suurimman osan
norjalais-peräisyyttä. Hänen kielitieteellisistä
tutkimuksistaan mainittakoon „Det norsk-islandske
skjal-desprog" (1901) ja „Islandsk sproglære" (1905).

R. S.

Joonia, joonialaisten maa. Kreik.
muinaistari-noissa J. joskus esiintyy Attikan, useammin
Pelo-ponnesoksen Akhaian entisenä nimenä;
historiallisella ajalla J:lla tarkoitettiin joonialaisten
siirtokuntien aluetta Vähän-Aasian rannikolla ja
sen lähellä olevilla saarilla, ks. Ion ja
Joonialaiset.

Joonialainen runomitta, kreik. runomitta,
jonka pääaineksena ovat n. s. joonialaiset,
kahdesta lyhyestä ja kahdesta pitkästä tai kahdesta
pitkästä ja kahdesta lyhyestä tavusta
muodostetut runojalat; peruskaavat: ^ ^— —
(ioni-cus a minore) ja — —\jkj(ionicus a majore).
Synkopeerauksen kautta syntyi hyvin vaihtelevia
toisintomuctoja. J:sta runomittaa käytettiin
etupäässä laulelmarunoudessa, varsinkin
joonialaisissa laulelmissa niink. Anakreonin lauluissa ja
niitä jäljentävissä runoelmissa (Anakreontika);
sitä tavataan myöskin tragediojen koorilauluissa.
Sen perusluonne oli hempeä, hekumallinen, ylen
tunteellinen.

Joonialainen sävellaji. 1. Muinaiskreik.
musiikissa = dominanttiin päättyvä duur;
nimitettiin myös iastiseksi tahi hypofryygialaiseksi. —
2. Kirkkosävellajina j. esiintyy vasta uuden ajan
alussa ja vastaa täydesti nykyistä duuria.
Sävelmäin melodisessa kulussa vain välttyy kaikki,
mikä muistuttaa dominanttinelisointua. I. K.

Joonialaiset (kreik. iönes, vanhempi muoto
iäones, alkuaan i ä v o n e s, vrt. Raamatun
Javan), kreik. heimo, joka historiallisena aikana
asui Euboiassa, useimmilla Kykladi-saarilla,
Vähän-Aasian länsirannikon keskiosassa ja sen
edustalla olevilla saarilla sekä näistä seuduista
lähteneissä siirtoloissa. Tarun mukaan j:sten
alkukoti oli Attikassa, jonka asukkaiden kielimurre
oli sukua joonialaisen murteen kanssa (ks.
Kreikan kieli ja kirjallisuus); Attikasta
oli j :sia muka siirtynyt Peloponnesoksen
pohjoisrannikolle (Aigialeiaan; ks. Ion ja Joonia).
Sieltä olivat doorilaisten ahdistamat
akhaialai-set (ks. t.) tunkeneet heidät pois, ja he olivat
siirtyneet ensin takaisin Attikaan ja sitten sieltä,
Ateenan kuningassuvun jäseniä johtajinansa,
saaristoon ja Vähään-Aasiaan. Historiallisia tietoja
tästä kansanliikkeestä ei ole; luultavaa on, että
se on tapahtunut vähitellen pitkien aikojen
kuluessa ja useista lähtöpaikoista. Useissa j:issa
yhteiskunnissa tavataan samat neljä heimokuntaa
kuin Attikassa: Geleontes, Aigikoreis, Argadeis,
Hopletes. Yhteistä oli j:silla vielä
Apaturia-juhla (ks. t.). — Merenkulkijoina ja sisämaan
kaupan välittäjinä Vähän-Aasian j:set
saavuttivat aikaiseen suuren hyvinvoinnin.
Henkisenkin viljelyksen alalla he kauan kulkivat edellä

-Joosef 1434

muita helleenejä; heidän keskuudessaanhan
kehittyivät sankarieepos, elegia ja iambos-runous;
he laskivat kreik. filosofian ja
historiankirjoituksen peruskivet; myöskin taiteen kehityksessä
heillä oli tärkeä sija. Yhdyssiteenä, tosin
heikkona, oli heillä 12 kaupungin liitto, jonka
keskuksena oli Mykalen niemellä oleva Poseidonin
pyhäkkö (Panionion). Kukoistavimmat kaupungit
olivat Miletos, Ephesos, Phokaia. 6:nnella vuosis.
e. Kr. Vähän-Aasian joonialaiset yhteiskunnat
joutuivat Lyydian ja sitten Persian vallan
alaisiksi; niiden hallitus uskottiin silloin
enimmäkseen kotimaisille mutta suurkuninkaan vallan
alaisille yksinvaltiaille. J:sten 6:nnen ja 5:nnen
vuosis. vaiheilla toimeenpanema kapina
kukistettiin ja rangaistiin ankarasti.
Kserkseen-aikai-sessa suuressa persialaissodassa he Mykalen
taistelun (479) jälkeen vapautuivat persialaisten
ikeestä ja yhtyivät Ateenan sotaliittoon, jossa
pysyivät n. v:een 412. Vapaus heille säilyi
kunnes heidät n. s. Antalkidaan rauhassa (387)
jälleen luovutettiin Persian valtaan. Sen jälkeen
heillä oli samat kohtalot kuin Vähällä-Aasialla
ylipäätään. Aineellisen hyvinvointinsa he
säilyttivät hyvin kauan, samoin sivistystään, johon
kuitenkin upeat ja veltot elintavat painoivat
leimansa.

Joonian-meri, osa itäistä Välimerta Kreikan,
Albanian, Etelä-Italian ja Sisilian välillä.
Ot-ranton-salmi (kreikkalaisten J.-meri) yhdistää
sen Adrian-mereen. J:n ja samalla koko
Välimeren suurin syvyys on 4,404 m. — J.
muodostaa lukuisia lahtia, joista suurimmat Korintin
ja Taranton. E. E. E.

Joonian-saaret on useiden Joonian-meren
itärannalla olevien saarien yhteisnimitys. 2,635 km3,
267,596 as. (1907). Suurimmat seitsemän saarta
ovat: Kerkyra 1. Korfu, Paxos, Leukas, Ithaka,
Kefallenia, Zakynthos ja Kythera. — J.-saaret
ovat jatkoa Arkadian kalkkivuoristolle (niiden
korkein huippu 1,620 m), itärannat lahtirikkaita,
metsättömiä. Ilmasto ihana; keskilämpö
Kerky-ralla -f-17,5°C; v:n sademäärä 1,579 mm.
Maanjäristyksiä on usein. Vuorissa runsaasti osaksi
käyttämättömiä rikkauksia: marmoria, kivihiiltä,
suolaa, rikkiä. Maanviljelystuotteita: korintteja,
viiniä, etelänhedelmiä viedään kaupan.
Merenkulku ja kalastus vilkasta. — Vanhimpana aikana
saaret olivat itsenäisiä pikku ruhtinaskuntia, jotka
muun Kreikan kera joutuivat Roomalle; 1147
Itä-Rooma, jolle saaret valtakunnan jaossa
olivat joutuneet, kadotti Korfun Sisilian
normanneille. V. 1401 Korfu ja vähitellen muutkin J:n
saaret joutuivat Venetsialle, 1797 Ranskalle, jolta
ne 1799 venäläiset ja turkkilaiset anastivat;
vv. 1800-07 saaret olivat itsenäisenä,
„Seitsemän liittoutuneen saaren
vapaavaltiona", joka 1807 luovutettiin Tilsitin rauhassa
Ranskalle. Englantilaisten miehitettyä saaret
1809 niistä muodostettiin 1815 Englannin
suojeluksen alainen liittovaltio; 1864 Englanti
luovutti ne Kreikalle, koska väestössä oli monasti
puhjennut näkyviin voimakas vihamielisyys
englantilaisten hallitustapaa vastaan. E. E. K.

Joonilainen järjestö 1. pylvästö ja j.
tyyli. ks. Pylväs ja Kreikkalainen
taide.

Joosef. 1. Jaakobin ja Raakelin poika, jonka
hänen veljensä möivät Egyptiin, minne hänen

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0771.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free