- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1435-1436

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Joonia ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1435

Joosef—Jordaens

1436

sukunsakin sittemmin muutti ja missä hänen
pojistansa Efraimista ja Manassesta kasvoi kaksi
näitten nimistä Israelin heimoa. Raamatun
kertomukset J:sta sisältävät paljon mytologisia
aineksia. Kertomuksella J:n kohtauksesta Potifarin
vaimon kanssa, minkä perustalla hänet esitetään
siveän nuorukaisen esikuvaksi, on jonkinmoinen
vastine „papyrus d’Orbiney"ssa. — 2. Jeesuksen
äidin, Marian puoliso, kirvesmies Nasaretista,
jonka muistopäivä on maalisk. 19 p.
room.-katolisessa kirkossa ja jouluk. 26 p. kreikkalaisessa
kirkossa. — 3. Arimatiasta oleva mies, joka
omaan hautaansa hautautti Jeesuksen ruumiin
(Matt. 27^ seur.). — 4. J. B a r s a b a s 1. Justus,
joka oli ehdolla apostoliksi Juudas Iskariotin si-

jaan (Ap. t. lo

E. T-t.

Joosef (saks. Joseph) room.-saks. keisareita.
— 1. J. I (1678-1711), hallitsi 1705-11, keisari
Leopold I:n vanhin poika. Kruunattiin 1687
LTnkarin ja 1690 Saksan kuninkaaksi. J. jatkoi
Espanjan perintösotaa ja taisteli unkarilaisia
vastaan, jotka olivat nousseet kapinaan sen
johdosta, että valtiosääntöä oli 1687 muutettu. V.
1707 julistettiin hän ja hänen sukunsa
menettäneeksi Unkarin kruunun. Kaarle XII pakotti
hänet 1707 antamaan uskonvapauden gleesian
sorretuille protestanteille. Aikeestaan liittää Baieri
Itävaltaan hänen täytyi luopua. J. työskenteli
tarmokkaasti saadaksensa aikaan järjestyksen
sekä perintömaittensa että Saksan valtakunnan
hallinnossa, mutta hänen ponnistuksistaan oli
vähäisiä tuloksia. Hänen kuolemansa muodosti
käännekohdan Espanjan perintösodassa. Kun nim.
häneltä jäi vain tyttäriä, peri hänen maansa
hänen veljensä, Espanjan kruunun vaatija Kaarle
(VI), jota muut vallat eivät enää tämän jälkeen
halunneet kannattaa Ludvik XIV :tä ja Filip V :tä
vastaan. [Herchenhahn, „Geschichte der
Regierung Kaiser J:s I".] E. M-a.

2. J. II (1741-90), Saksan keisari, Frans I:n
ja Maria Teresian poika, valittiin 1764
Rooman kuninkaaksi ja seur.
v., isänsä kuoltua,
keisariksi. Samalla hän tuli
äitinsä
hallitsijakumppa-niksi Itävallan
perintö-maissa, mutta hänen
vaikutuksensa ulottui vain
sota-asioihin,
oikeuslaitokseen, josta hän sai
poistetuksi kidutuksen, sekä
ul-komaanpolitiikkaan, jossa
hän sai aikaan sen, että
Itävalta otti osaa Puolan

–– ensimaiseen jakoon sekä

Baierin perintösodan
puhkeamisen, hän kun
tahtoi saada tämän maan
Itävallalle. Maria
Teresian kuoltua 1780 J. sai
Itävallan perintömaat
hal-littavikseen, ja nyt hän alkoi panna toimeen
uudistuksia valistusfilosofian oppien mukaan,
ottamatta huomioon historiallista kehitystä.
Kirkkoon nähden hän tahtoi vähentää papiston ja
paavin vaikutusta ja saattaa sen valtion
alaiseksi. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi hän
antoi useita julistuksia 1781; munkkikuntia
lakkautettiin ja valtiolle otettiin luostarien omai-

Joosef II.

suus, jota käytettiin oppi- ja
armeliaisuuslaitos-ten perustamiseen. Hän antoi myöskin kirkon
sisäisiä oloja ja jumalanpalvelusta koskevia
määräyksiä ja julkaisi suvaitsevaisuussäännön, jossa
luterilaisille, kalvinilaisille ja
kreikkalaiskato-lilaisille annettiin uskonvapaus. Ehkäistäkseen
keisarin reformiharrastuksia paavi Pius VI tuli
Wieniin 1782, mutta ei saanut mitään aikaan.
Keisarin into laimeni kuitenkin jonkun verran sen
jälkeen kuin hän 1783 kävi Roomassa.
Yhteiskunnallisella alalla J. niinikään pani muutoksia
toimeen; maaorjuus hävitettiin Böömissä, Määrissä,
Galitsiassa ja Unkarissa; hän paransi verclaitosta
säätäen kaikista maantuloista veroa
suoritettavaksi; uusi siviili- ja rikoslaki ilmestyi hänen
toimestaan. J. koetti niinikään sulattaa yhteen ne
monet kansat, joita hän hallitsi; saksa tehtiin
viralliseksi kieleksi kaikissa hänen hallitsemissaan
maissa; kaikki eri maiden erikoisoikeudet
poistettiin ja hallintolaitos tehtiin yhdenmukaiseksi.
Ulkopolitiikassaan J. liittyi Katariina II :een
Turkkia vastaan taistelemaan 1787, hän kun uneksi
entisen Itä-Rooman keisarikunnan
henkiinherättämistä. Mutta tyytymättömyys hänen äkkinäisten
uudistustensa johdosta oli yleinen;
turkkilaisso-dan aikana puhkesi levottomuuksia Belgiassa ja
Unkarissa, ja hänen täytyi jo itse ruveta muutoksia
peruuttamaan; niinpä Unkarissa palautettiin olot
melkein kokonaan entiselleen 1790. Masentuneena
onnistumattomista yrityksistään, joilla hän oli
tarkoittanut hallitsemiensa kansojen parasta, hän
kuoli 1790. Hautakirjoituksekseen hän määräsi:
„Tässä lepää Josef II, joka oli onneton kaikissa
toimissaan." [Wolf und v. Zwiedinek, „Österreich
unter Maria Theresia, J. II und Leopold II";
Ar-neth, „Maria Theresia und J. Ihre Korrespondenz
samt Briefen Josephs an seinen Bruder Leopold";
..J. II und Leopold von Toskana. Ihr
Briefwechsel"; „J. II und Katharina von Russland. Ihr
Briefwechsel"; Maria Antoinette, ,,J. II,
Leopold II. Ihr Briefwechsel"; Lustkandl, „Die
Josephinisehen Ideen und ihre Erfolge".]

K. O. L.

Joosef, Napoli’n, sittemmin Espanjan kuningas,
ks. Bonaparte 3.

Joosef I Emanuel (port. José Manuel)
(1715-77), Portugalin kuningas, hallitsi v:sta
1750; tämän heikon ja irstailevan kuninkaan
hallitus saavutti erikoisen merkityksen sen
johdosta, että hän uskoi hallitusvallan tarmokkaalle
ja edistystä harrastavalle Pombalin
markiisille (ks. t.); 3 p. syysk. 1758 tehtiin J:ia
vastaan murhayritys, joka antoi aiheen jesuiittain
karkoittamiseen 1759; J:n aikana sattui
myöskin Lissabonin maanjäristys 1755. J. F.

Jooseppi ks. J oosef.

Jordaens [jordäns], Jacob (1593-1678),
alankoni. taidemaalari. Aluksi hän opiskeli Adam
van Noortin, Rubensin opettajan, ja v.sta 1620
Rubensin itsensä johdolla. Mentyään aikaisin
naimisiin jäivät häneltä ulkomaiset opintomatkat,
varsinkin siihen aikaan melkein välttämätön
Italian matka tekemättä, ja mikäli hänen
taiteessaan on italialaisuutta aiheissa tai käsittelyssä
huomattavissa, se lie varsinkin Rubensin
vaikutuksen ansiota. Muuten J. on itsenäisimpiä ja
omintakeisimpia alankom. maalaajia, jonka
taiteessa aito kansallinen käsitys ja rohkea, leveä
huumori pääsevät täysiin oikeuksiinsa. Ailiei-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0772.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free