- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1443-1444

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Josefiina ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1443

Josia—Jotunheimen

1444

tinaksi Boysen (1898), saksaksi Clementz
(1900-01). K. T-t.

Josia, Juudan kuningas, Amonin poika ja
seuraaja, hallitsi n. 637-608 e. Kr. Hänen
hallituksensa kahdeksantenatoista vuotena (621 e. Kr.)
sattui tapaus, joka muodostaa käänteen Israelin
jumalanpalveluksen kehityksessä ja jolla V:n T:n
tutkimuksessa on perustava merkitys. Silloin näet
pappi Hilkia löysi Jerusalemin temppelistä
lakikirjan, jonka nojalla Josia pani toimeen
perinpohjaisen jumalanpalveluksen (kultuksen)
uudistuksen. Lukuisat uhrikukkulat hävitettiin,
niiden papit pantiin viralta ja koko
jumalanpalvelus keskitettiin Jerusalemin temppeliin, jcka
ensin oli puhdistettu pakanallisen
jumalanpalveluksen esineistä. Lopuksi vietettiin passah-juhla
uuden lakikirjan mukaisesti. Tämä lakikirja
sisältyy todistettavasti nykyiseen Deuteronomioniin
(5:nteen Moos, kirjaan), ja kun tämän kirjan
syntymisaika on voitu suunnilleen määrätä, on
siten saatu kiinteä lähtökohta koko
muinais-israelilaisen lain ja samalla välillisesti koko
pen-tateukin (s. o. viiden Moos, kirjan) iän
selvittämiseen. Hurskas Josia kuningas, joka
kultusrefor-millaan on tehnyt nimensä kuolemattomaksi, sai
Megiddon lähellä taistelussa faarao Nekoa
vastaan (608 e. Kr.) kuolinhaavan ja haudattiin
Jerusalemiin, vrt. 2 Kun. k. 21^-2330 ja 2 Aikak.
34-35. [A. F. Puukko, „Das Deuteronomium. I.
Sefer hattörä des Königs Josia", 1909).]

A. F. P-o.

Jösika, M iki 6 s [jösika miklös] (1794-1864),
vapaah., unk. kirjailija, vanhaa erdélyiläistä
magnaattisukua, jossa aikaisemman kansallisen
itsenäisyyden kunniakkaita muistoja uskollisesti
säilytettiin. Palveli 1811-18 keis. armeiassa
upseerina, kunnostautuen Italian ja Ranskan
retkillä (1815); vetäytyi senjälkeen maatilalleen,
antautuen kokonaan kirjallisiin ja
maataloudellisiin toimiin. V:sta 1832 alkaen hän otti osaa
valtiolliseenkin elämään, siirtyi 1840
Budapestiin, oli vapaussodan (1848-49) aikana
jyrkimmän suunnan miehiä ja pakeni (kuolemaan
tuomittuna) Vilägosin antautumisen jälkeen
ulkomaille, jonne jäi koko loppuiäkseen asumaan
(ensin Brysseliin, sitten Dresdeniin). — J. on
unk. romaanikirjallisuuden varsinainen perustaja
ja on tällä alalla luonut useita unk.
kansalliskirjallisuudessa pysyväisiä teoksia. J. on Walter
Scottin oppilas sekä aiheiden valintaan että
esitystapaan nähden („Unkarin Walter Scott"). Hän
sijoittaa mielellään kertomuksensa romanttiseen,
historian ja tarinoiden ylistämään Erdély^in
(Siebenbürgeniin), jonka mainehikkaiden
sankarien, uljassydämisten ja kuumaveristen naisten
ja kirjavasti vaihtelevan kansanelämän
kuvauksessa hän rikkaalla mielikuvituksella ja
kekseliäällä, värikkäällä ja sujuvalla kynällä osaa
kiinnittää lukijan mieltä ja lämmittää hänen
isänmaallista tunnettansa. Parhaimmissa teoksissaan
J. osoittaa suurta kykyä sielunelämän (vars.
naisluonteiden) sekä iuonnon kuvaamisessa.
Yleensä ovat arvokkaimmat J:n romaaneista
kirjoitetut ennen vapaussotaa. Sen jälkeisissä
huomaa selvästi liikatuotannon ja kiireellisyyden
jälkiä (kolmen vuosikymmenen kuluessa J. julkaisi
125 nidosta romaaneja ja novelleja) sekä
ranskalaisen sensatsioniromaanin vaikutusta. J:n
ensimäinen ja paras romaani on „Abafi" (1836); sitä

seuraavista ovat onnistuneimmat: „Zölyomi"
(1876), ,,Az utolsö Bäthory" („Viimeinen B." 1837),
„A cseliek Magyarorszägban" („Tsekkiläiset
Unkarissa", 1839), „Zrinyi a költö" („Z. runoilija",
1843) ja „Jösika Istvkn" (1847). V. 1859
ilmestyivät 18 niteessä saksaksi hänen v:een 1849
asti kirjoittamansa romaanit. Maanpaossaan J.
itsekin kirjoitti muutamia teoksia saksaksi.
[Laajin elämäkerta on Lujza Szaäkin kirjoittama,
1891.] Y. TV.

Josquin des Prés ks. D e p r é s.

Jost [-Ö-], Isak Markus (1793-1860),
juutalainen historioitsija, kirjoitti „Geschichte der
Israeliten" (1820-29), „Neuere Gesch. der I."
(1846-47), „Gesch. des Judentums und seiner
Sekten" (1857-59) y. m., käänsi Misnan saksaksi
(1832-34) ja perusti „Jahrbuch für die Gesch. der
Juden" (1860). K. T-t.

Jostedalsbræen [ju–brëan], Norjan ja
Euroopan mantereen suurin jäätikkö, Sogne-vuonosta
pohjoiseen. Sen suurin pituus on 97 km, leveys
10-12 km, pinta-ala haarakkeineen 1,252 km;
korkein kohta on 2,038 m yi. merenp. — Paljon
käytetty matkailijaseutu. E. E. K.

Josua (hepr. jaliösü’a = „Jahve on pelastus"),
kreik. Jësüs, Nunin poika, Efraimin heimoa,
Mooseksen luotettavimpia apumiehiä
korpivaelluksen aikana. Hän johti israelilaisia taistelussa
amalekilaisia vastaan (2 Moos. 1710 ja seur.)
ja sai seurata Moosesta Siinain vuorelle (2 Moos.
24^; 3217). Ollen niitä heimopäälliköitä, jotka
Mooses lähetti vakoilemaan Kanaanin maata
(4 Moos. 134 ja seur.), J. ynnä Kaaleb yksin
käyttäytyivät nuhteettomasti, ja niinpä nämä
olivat Egyptistä lähteneistä ainoat, jotka
pääsivät luvattuun maahan (4 Moos. 143g). J., jonka
Mooses ennen kuolemaansa määräsi
seuraajakseen (4 Moos. 2715 ja seur.), johti israelilaiset
Jordanin yli, valloitti Jerikon ja Ain, voitti
viisi etelä-kanaanilaista kuningasta Gibeonin
tienoilla sekä pohjois-kanaanilaisten kuningasten
liittoutuneet joukot Meromin vesien luona (Jos. 1-12)
ja jakoi valloitetun maan israelilaisten heimojen
kesken (Jos. 13-19). Velvoitettuaan S’kemissä
pitämässään kokouksessa kansaa pysymään
uskollisena Jahven liitolle, J. kuoli 110 vuoden
vanhana ja haudattiin perintötilalleen Efraimissa
(Jos. 24). — Josuan kirja käsittelee maan
valloitusta — aikaa, jolloin J. oli Israelin
johtajana, ja on siitä saanut nimensä. Josuaa ei
esitetä kirjan tekijäksi. Se on sommiteltu kokoon
samoista lähteistä kuin pentateukki (ks. t.) ja
lienee laadittu nykyiseen muotoonsa vähän
penta-teukkia myöhemmin, noin vuosien 430 ja 400
t aiheilla e. Kr. Ar. II.

Jotninen ks. Jotunilaiset
muodostumat.

Jotunf jeldene ks. Jotunheimen.

Jotunheimen 1. Jotunfjeldene (=
„jättiläisten koti" 1. tunturit) on Norjan ja
Pohjois-Euroopan mahtavin tunturiryhmä, sijaitsee
Gud-brandin-laaksosta länteen ja etelään. Sen
mahtavat, 9 ryhmään jakautuvat, jäätiköiden
peittämät tunturit suurenmoisine vuoristojärvineen
(Gjende, Bygdin, Tyin) houkuttelevat luokseen
lukuisia matkailijaparvia, joiden mukavuudeksi
turistiyhdistys v:sta 1871 on rakentanut useita
majapaikkoja, parannellut teitä y. m. — J:n
korkein huippu on Galdhøpiggen 2,468 m.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:24 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0776.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free