- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1445-1446

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jotuni ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1445

Jotuni—Jouhikantele

1446

Jotuni, Maria (s. 1880), suom. kirjailijatar,
alkuperäiseltä nimeltään H a g g r é n, yliopp.
1900, julkaissut novellikokoelmat „Suhteita"
(1905), „Rakkautta" (1907), kertomuksen
„Arki-elämää"(1909) ja näytelmän „Vanha koti" (1910).
J:n naturalistiset kuvaukset osoittavat erittäin
terävää havaintokykyä. Naimisissa tohtori V.
Tarkiaisen kanssa.

Jotunilaiset muodostumat (nimitys
muinais-skand. jättiläisen nimestä jotun),
prote-rozooiseen sarjaan kuuluva vuoriperän osasto,
johon kuuluu miltei yksinomaan hiekkakiviä ja
konglomeraatteja* sekä diabaaseja ja jonka
pääalueet ovat Taalainmaassa Ruotsissa,
Kokemäenjoen alajuoksun seuduilla Suomessa sekä
Äänis-järven länsipuolella Aunuksessa. Pienempiä
esiintymiä on Isollajoella Etelä-Pohjanmaalla ja
Gef-len tienoilla Ruotsissa, ja lisäksi tähän kuuluva
hiekkakivi on erittäin yleistä irtonaisina
lohkareina koko Lounais-Suomessa sekä Laatokan
saarilla ja rannoilla. Valamo ja Mantsin-saari
ovat muodostuneet samanikäisistä diabaaseista,
joita sitäpaitsi on kapeina juonina eri seuduilla
Suomessa ja Ruotsissa. Laajimmilla jotunilaisilla
alueilla tätä vuorilajia on suurina massoina,
kuten Satakunnan oliviinidiabaasia ja Aunuksen
diabaaseja. Nämä ovat kaikki intrusiivisia, kun
taas Ruotsissa tavataan myös jotunilaisia
maanpinnalle purkautuneita emäksisiä vuorilajeja.
Jo-tunilainen hiekkakivi on noilla eri alueilla hyvin
yhdenlaista, enimmäkseen punaisen väristä ja
usein maasälvänpitoista (arkoosia). Kaikesta
päättäen ovat nämä muodostumat muinoin olleet
levinneinä suurimpaan osaan Fennoskandiaa,
vaikka niistä nykyaikaan saakka on säilynyt vain
hajanaisia jäännöksiä. Niiden kerrokset ovat
kaikkialla miltei alkuperäisessä vaakasuorassa
asennossaan, vrt. Fennoskandia. P. E.

J otuninen ks. Jotunilaiset
muodostumat.

Jotunit (mskand. jotun = jättiläinen),
Perä-pohjassa harvinainen nimitys taruperäiselle
jät-tiläis-kansalle eli jatuleille (ks. t.).
Skandinaa-viassa jotun esiintyy myös paikannimissä, esim.
Jotunfjeldene, Jotunheimen. A. Es.

Joubert [zubä’r], Barthélemy
Catherine (1769-99), ransk. kenraali, meni
sotapalvelukseen 1791 ja yleni nopeasti; kunnostautui
Italian sotaretkellä 1796-97, varsinkin Mondovi’n,
Lodi’n ja Rivoli’n tappeluissa, saavuttaen
Bonaparten luottamuksen; divisioonakenraaliksi
ylennettynä teki Bonaparten tunkeutuessa Itävaltaan
(1797) onnistuneen sivukyökkäyksen Tiroliin;
sai 1798 päällikkyyden Italiassa, pakotti
Sardinian rauhaan ja sen kuninkaan luopumaan
kruunustaan; kaatui elok. 1799 Novi’n tappelussa.
[Chevrier, „Le général J."]

Joubert [zubä’r], Pieter Jacobus
(1831-1900), buurikenraali, muutti nuorena Kap-maasta
Transvaaliin, jossa 1860 valittiin
kansanneuvos-toon ja 1870 nimitettiin yliprokuraattoriksi;
saavutti mainetta sodassa Englantia vastaan 1880-81;
voitti englantilaiset m. m. Majuba Hillin luona
27 p. helmik. 1881; valittiin 1893 Transvaalin
tasavallan varapresidentiksi, voitti Jamesonin
retkikunnan Krügersdorpin luona 1896. Kun sen
jälkeen peljättiin Englannin alkavan sodan, johti
hän varustuksia sen varalle, ja kun sota alkoi
1899, sai J. Transvaalin ja Oranjen tasavallan

joukkojen ylipäällikkyyden, mutta ei osannut
käyttää hyväkseen buurien alussa saavuttamia
voittoja; kuoli sodan kestäessä, ks. Buurisota.

K. O. L.

J ouffroy [zufrua’J, Théodore Simon
(1796-1842), ransk. filosofinen kirjailija, opetti
filosofiaa École normalessa ja Collège de
Fran-cessa. Oli Cousin’in oppilas ja yhtyi pääasiassa
hänen aatteihinsa, kuitenkin noudattaen omaa
suuntaa siinä kohden, että aina tahtoi perustaa
filosofisen maailmankatsantonsa ensi sijassa
sielutieteeseen eli itsetajunnan tosiasiain tutkimiseen.
Kirjoitti „Mélanges philosophiques" (1833) ja
„Nouveaux mél. philos." (1842), „Cours de droit
naturel" (3 os., 1834-42) y. m. Käänsi ranskaksi
skottilaisten filosofein Th. Reidin ja Dugald
Stewartin teoksia. Kuuluisia ovat Ranskassa eräs
esitys („Nouv. mél. philos." teoksessa), missä J.
kuvailee, miten hänen siihenastisen
dogmaattisesti uskonnollisen maailmankatsomuksensa
onttous hänelle selvisi, sekä hänen julkaisemansa
kirjoitus „Comment les dogmes finissent"
(,,Globe"-aikakauskirjassa). A. Gr.

Jouhet, hevosen harjan ja hännän pitkät,
lujat karvat; kauppatavarana etenkin Venäjällä
ja Unkarissa. Niitä käytetään kudoksien ja
viulun kielien valmistukseen, myös pensseleiksi,
kä-herrettyinä patjojen täytteeksi y. m. Tuonti
Suomeen (1909) 28,986 kg (86,958 mk), vienti 15,129
kg (48,413 mk). K. M. L.

Jouhihäntä ks. Jouhisorsa.

Jouhikangas valmistetaan hevosen harja- tai
häntäkarvoista, jotka ennen kutomista pestään
lämpimällä saippuavedellä, vieläpä usein
värjä-täänkin. Sihtikankaat ovat yksinomaan jouhista
valmistetut. Palttinasidoksista jouhikangasta
sanotaan yksinkertaiseksi ja toimikassidoksista
kaksinkertaiseksi sihdiksi. Kutomakoneilla
valmistettaviin jouhikankaisiin tarvitaan pitkät
loimet ja tällöin käytetään loimeksi puuvilla- tai
pellavalankaa ja kuteiksi jouhia.
Jouhikaugas-tuoleissa kudotaan tavallisesti kaksi kangasta
rinnakkain, jolloin jouhet vedetään yksittäin
kuteiksi kankaiden keskiväliltä kahden puolen.
Näitä jouhikankaita käytetään pukuneulomoissa
ja satulasepän töissä. E. J. S.

Jouhikantele, kielisoitin, jonka kumulaatikko
on n. 50-80 cm:n pituinen. Sitä on useita eri
tyyppejä, jotka kaikki eroavat tavallisesta
kanteleesta siinä, että ne ovat käyrällä soitettavia
ja toisessa päässään varustetut reiällä, niin että
soittaja samalla voi pitää kiinni soittimesta ja
kielten alta käsin sormien yläpinnalla tai
kynsillään jakaa kielet. Kone pidetään soitettaessa
polvilla. Yksinkertaisimmissa j:ssa on vain kaksi
kieltä ja soikea, kapea aukko sivussa. Tässä
soittimessa on vain toista kieltä voitu käyttää
sävelmien muodostamiseen; toiseen kieleen eivät
sormet ylettyneet, vaan se soi polvella aina
samana sävelenä. Soittimen kehittyessä kielten luku
on lisätty kolmeksi tai neljäksi ja vasemman

Jouhikantele.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri May 10 12:34:24 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0777.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free