Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Joulen-laki ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1449
Joulen-laki- Joulunäytännöt
1450
(Lord Kelvinin) kanssa yhdessä J. on tutkinut
lämpöilmiöitä, jotka seuraavat kaasun tilavuuden
vaihtelua silloin kun kaasu ei suorita ulkonaista
työtä. — Jokainen muutos teräksen tai raudan
magneettisessa tilassa kohottaa näitten aineitten
lämpötilaa siten, että kasvanut lämpömäärä,
kuten J :n kokeet osoittavat, on verrannollinen
syntyneen tai hävinneen magnetismin neliöön. J:n
huomattavimmat teokset ovat: „Discovery of the
laws of the evolution of heat by electricity" ja
„Discovery of the mechanical equivalent of heat".
U. S:n.
Joulen-laki [dzülen-]. Koska jokainen
sähkön-johtaja vastustaa sen läpi kulkevan sähkön
virtailua, virtaava sähkö siis suorittaa työtä.
Sähköenergiaa vastaa johdossa syntynyt lämpö. Tämän
suuruus on J o u 1 e n-1 a i n mukaan
verrannollinen johtovastukseen R, virran voimakkuuden I
neliöön sekä ajan pituuteen. Jos A" :11a merkitään
aikayksikössä syntynyttä lämpöä on t sekunnin
lämpömäärä L = KRPt. Mutta koska Ohmin-lain
E
(ks. t.) mukaan I (E = elektromotorinen voima)
on L = KEIt. Jos E lausutaan volteissa, I
ampe-reissä ja t on sekunteja, merkitsee tulo Elt
sähkövirran suorittamaa työtä lausuttuna jouleissa (ks.
Jouli ja Teho). Mutta 1 jouli vastaa 0,24
grammakaloria. Saadaan siis
L = 0,24 Elt = 0,24 RPt grammakaloria.
U. S:n.
Jouli, sähkötyön teknillinen yksikkö = 1 voit t
i-coulombi = 1 volttiamperi-sekunti.
J. vastaa 107 ergiä = kgm. U. S:n.
"■>81
Joulu (isl. joi, ruots. jul), Jeesuksen syntymän
muistojuhla. Mainitun skand. sanan Rudbeck
arvelee olevan hjul [= pyörä; vanhat skandinaavit
merkitsivät ajan ja auringon vuotuista
kiertokulkua renkaaseen kiertyneen käärmeen kuvalla,
joka riimusauvoissa oli talvipäivän (joulujuhlan)
merkkinä] sanan rinnakkaismuodon; myöhemmät
tutkijat yhdistävät sanan anglosaks. géol sanaan,
joka joskus merkitsee joulukuukautta; anglosaks.
geohol, géol merkitsee alkuperin „iloa", „pilaa"
ja on sukua lat. sanalle jocus = leikki. Joulujuhlat
alkavat j o u 1 u n a a t o 11 a, 24 p. jouluk., ja
loppuvat loppiaiseen, 6 p. tammik. Aikaisemmin oli
varsinaisia juhlapäiviä useampia (n. s. 3:s ja 4:s
joulupäivä poistettiin kunink. asetuksella 1772).
Jeesuksen varsinaista syntymäpäivää ei
tietenkään tunneta. Länsimaisessa kirkossa (n. 4:nnen
vuosis. keskivaiheilla) ruvettiin joulukuun 25 p.
viettämään Jeesuksen syntymäpäivänä; tähän
tapaan yhtyi itämainen kirkko 4:nnen vuosis.
lopulla. Tämän päivän valitsemisella on
perustuksenaan se ajatus, että päivänseisauksesta alkava
valonlisääntyminen kuvaa taivaallisen valon
koittoa. Lisäksi vielä tämä aika oli vanhastaan
juhla-aika; silloin juhlittiin luonnon virkoomista ja
uhrattiin niille jumalille, jotka edustivat luonnon
herääviä voimia. Tällaisia juhlia olivat juutalaisten
„temppelin vihkimisjuhla", kreikkalaisten
„khro-nia" roomalaisten „saturnalia" ja skandinaavien
„midvintersblot", „jölablot", joka ruotsalaisilla
oli auringon juhla; suomalaisilla joulujuhla oli
henkien, eritoten vainajain juhla. Muinaisten
suomalaisten joulu ei alkuaan ollut minään
määräpäivänä vietetty juhla, vaan jouluaika alkoi
Tuomaan päivästä ja kesti Nuutin päivään („Hyvä
Tuomas joulun tuopi, Hiiva-Nuutti poijes viepi").
Useat näiden juhlien tavoista ovat siirtyneet
kristillisen joulun viettoon. Niinpä jouluoljet
(nähtävästi yhteydessä sen hiljaisuuden kanssa,
jolla henkiä koetettiin saada viipymään
omaistensa parissa), joulukynttilät, joulukinkku
(joka on peräisin Frejalle pyhitetystä
joulukar-justa), joululeikit, joulupukki j. n. e. ovat
muistuttamassa vanhoista menoista. Vieläpä tapa
antaa joululahjoja on kristillistä joulua
vanhempi. Germaanilaisperäinen joulupuu (j o u 1
u-kuusi) esiintyy pohjoismaissa ylempien
säätyjen joulunvietossa jo 1700-luvun keskivaiheilla,
mutta kotiutuu täällä vasta 1800-luvun
alkupuolella. — Kirkko ryhtyi menestyksellä
vastustamaan vanhoja pakanallisia tapoja osaksi siten,
että vanhat menot saivat uuden sisällyksen (oljet
kuvasivat Vapahtajan syntymäseimeä), osaksi
siten, että kirkolliset menot tehtiin
loistavammiksi ja niihin liitettiin esityksiä Jeesuksen
syn-tymätapahtumista. Näin saivat alkunsa
joululaulut ja joulunäytelmät (ks.
Joulu-näytännöt ja m y s t e r i o-n ä y t e 1 m ä t).
Joulun viettoon liittyvien vallattomien menojen
ehkäisemiseksi julkaistiin useita kieltoja (esim.
1649 ja 1721). [H. F. Feilberg, „Jul" (1904), jossa
tekijä kannattaa sitä nykyaikaisten
uskonnon-historioitsijain mielipidettä, että joulu alkuaan
on kuulunut vainajain palvelukseen.] (L. H.)
Joulukinkku ks. Joulu.
Joulukuu, muinaisroomalaisten kalenterin
29-päiväinen kymmenes kuukausi (December), Julius
Caesarin v. 46 e. Kr. aikaansaaman
kalenteri-parannuksen jälkeen vuoden viimeinen kuukausi,
31 päivää. Päivän pituus on Helsingissä kuun
alussa 61/, ja lopussa 53/4 tuntia, Oulussa vast.
41/, ja 3*/2 tuntia. Joulukuun keskilämpö
vaihtelee — l°:sta Ahvenanmaalla —9°:seen
Kajaanissa. Sademäärä on noin 35 à 45 mm,
paikoitellen etelässä enemmän, pohjoisessa
vähemmän, tehden keskimäärin noin 6 à 8 %
vuotuisesta sademäärästä. Sade tulee suurimmaksi
osaksi lumen muodossa, ja pysyväinen lumipeite,
jonka syvyys on keskimäärin noin 10 à 25 cm,
ulottuu yli koko maan. Myrskyjä ja kovia tuulia
tulee joulukuun osalle noin 5 à 10 %
vuosimäärästä. H. R.
Joulukuun-miehet ks. Dekabristit.
Joulukuusi ks. Joulu.
Joulunäytännöt, erityinen laji keskiaikaisia
hengellisiä draamallisia esityksiä, jotka, samoin
kuin pääsiäisnäytännöt, kuitenkin näitä
myöhemmin, nimittäin 10:nnen vuosisadan vaiheilla,
kehittyivät kirkon juhla-jumalanpalveluksesta.
Tämä tapahtui siten, että papit osiansa
vastaavissa puvuissa esittivät vuorolauluja.
Joulupäivänä esim. täten esitettiin paimenten
rukoileminen, viattomien lasten päivänä (jouluk. 28 p.)
Betlehemin lasten murha j. n. e. Myöhemmin nämä
kirkolliset esitykset yhdistettiin yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi, joka on säilynyt useina, toisistaan
suuresti eroavina teksteinä. Sitäpaitsi
toimeenpantiin joulunaikaan n. s. profeetannäytäntöjä,
joissa niinikään liturgiseen tekstiin nojaamalla
esitettiin profeettoja, jotka ovat ennustaneet
Kristuksen syntymää. Joskus laajennettiin jonkun
yksityisen profeetan esittäminen erityiseksi
draamaksi. Näin syntyi yksi keskiajan
täydellismuo-toisimpia runoteoksia, Abélardin oppilaan Hila-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
