Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jousiluku ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1453
Jousiluku—Jousimies
1454
keksinnön, joka sitten on levinnyt Aasiaan,
Eurooppaan ja Polijois-Afrikkaan. — Käsijousella
ammuttaessa käytetään, riippuen siitä tavasta,
miten jänteeseen tartutaan, sormien tai ranteen
suojaa.
Varsi- 1. jalkajousi on saanut nimensä
siitä käsivarren tapaisesta poikkipuusta, j
a-lasta 1. varresta, jolla kaari on varustettu.
Varsipuoli lienee itsenäisesti tullut keksityksi
niin eurooppalaisessa kuin itä-aasialaisessakin
kulttuuripiirissä — edellisessä 1000-luvulla. Se
saavuttaa käsijousesta voiton vasta 1300-luvulla,
kuuluu aina 1500-luvun puoliväliin etevimpiin
sota-aseisiin (sillä ammutaan m. m. kivi- ja
lyijy-kuulia) ja pysyy käytännössä metsästysaseena
Länsi-Euroopassa 1600-luvulla ja meillä
1800-luvun alulle. Kaari oli keski-ajalla usein
sarvesta, mutta myöhemmin — ainakin Suomessa —
ulkopuolelta meltoraudasta ja sisäpuolelta
teräksestä. Suomalaisen jousen varsi silattiin
peuran-tai kirvenluisilla levyillä, jotka koristettiin
leikkauksilla. Jänne tehtiin joko eläinten suonista,
nahasta tai liinasta. Viritykseen-veto oli voimia
kysyvä ja suoritettiin sentähden selkälihasten
avulla: mies pisti vasemman jalkateränsä
varren päässä olevaan, maahan laskettuun
jalkarautaan, kumartui eteenpäin, asetti
vekaran, joka oli nahkahihnojen välityksellä
yhdistetty erityiseen leveään suolivyöhön, koukuistaan
jänteen ympäri ja oikaisemalla itsensä suoraksi
veti jänteen liipasimen varassa olevan
luisen rahkeen pykälään. Nuoli asetettiin
varren ulkopäässä olevaan uraan 1. juoneen
ja laukaiseminen suoritettiin liipasimen avulla.
Ammuttiin aina kädellä, tukematta vartta olkaa
vasten, koska jousi laukaistessa kovasti
„potkaisi". Nuolet kannettiin viinessä, joka
riippui seljässä, ja siitä ne tarvittaessa yli olan
temmattiin. Viini tehtiin puupohjainen, milloin
verkko- milloin nahkaseinäinen. Ampujaa
seurasi aina poikanen, kolkkamies, jonka oli
tarkattava, minne nuoli putosi ja käytävä se
IW®S> iSr:
Jousimies.
1
Kuva 1.
Kuva 2.
Kuva 3. Kuva 4. Kuva 5.
Viini.
Vekara.
ampujalle tuomassa. Suomalaisen jalkajousen
nuolet olivat kahta laatua: nuppupäisiä
vasani i a, millä paraastaan ammuttiin oravia, näätiä
ja kärppiä, joitten nahkaa tahdottiin suojella
rikkaantumiselta, ja suipoilla luu- ja
metalli-kärjillä varustettuja, joilla lävistettiin suurempia
otuksia. Molemmat nuolilajit tavataan vielä
nykyään monilla luonnonkansoilla. Kolmantena,
laajalle levinneenä nuolilajina mainittakoot
moni-kärkiset lintu- ja kalanuolet. U. T. S.
2. Konet. Kimmoava, enimmäkseen karaistua
terästä oleva kone-elin, jota käytetään
lieventämään iskujen vaikutusta (rautatievaunujen
puskurit, myöskin vaunujen kannatin-j:et, avatun
kannen tahi venttiilin sulkemiseen
(venttiili-höyrykoneet, polttomoottorit, pumput y. m.),
voiman mittaamiseen (jousidynamometrit,
jousi-vaaka y. m.), jatkuvan liikkeen
aikaansaamiseen (kellot),
äkkinäisen liikkeen
aikaansaamiseen (jousipyssy)
y. m. J:n muoto on
hyvin erilainen katsoen
siihen tarkoitukseen,
johon sitä käytetään.
Kuvassa 1 esitetään
litteä jousi (j. tulee
vahvemmaksi, jos
käytetään useita litteäjna
päälletysten; ks. J o
u-sivasara; vaunuissa
käytetään kaarevaa,
päistä suippenevaa muotoa, kuv. 2), kuvassa 3
kierrejousi, kuvassa 4 silinterimäinen ruuvijousi,
kuvassa 5 kartiomainen ruuvijousi
suorakaiteen-muotoisine leikkauspintoineen. Enimmäkseen j.
pingoitetaan paikoilleen pantaessa, joten sen
vaikutus tulee suuremmaksi. E. S-a.
3. Mus. ks. Käyrä.
4. Verolukuna ks. Jousiluku.
Jousiluku, vanha veroluku, jossa jousella
tarkoitettiin jokaista talonpojan talossa olevaa
täysikasvuista mieshenkilöä, „joka jaksoi jousta
jännittää". Eräässä veroselityksessä uuden ajan
alulta sanotaan jousella tarkoitettavan jokaista
15 vuotta täyttänyttä mieshenkilöä, joka kykeni
tekemään päivätöitä linnaan. J:n mukaan
maksettiin sekä henkilökohtaisia että maaveroja.
Siten esim. Pohjanmaalla maksettiin metsästyksestä
jousiluvun mukaan samanlaista metsästysveroa
kuin muutamissa muissa osissa maata
maksettiin savuttain; se tunnettiin myöskin nimellä
„kiltit". Hämäläiset maksoivat jo 1200-luvulla
piispankymmenyksinä neljä oravannahkaa
jokaiselta jouselta. Maakirjaveroa suoritettiin
jousiluvun mukaan hämäläisessä osassa Mikkelin
lääniä, Vaasan läänin itäosassa sekä Rautalammin
pitäjässä Kuopion lääniä. (Bonsdorff, „Finlands
kamerallagfarenhet"). K. H-a.
Jousimiehet vastasivat keskiajalla, jolloin ei
vielä tunnettu tuliaseita, nykyajan
tarkk’ampu-jia. J. ampuivat niin tarkkaan, että he harvoin
kahdensadankaan askeleen välimatkalta
ampuivat harhaan. Minuutissa ehdittiin usein ampua
12 nuolta. Erikoisen kuuluisia olivat
skotlantilaiset jousimiehet. Vielä 1627 oli Englannissa
jousimiesjoukko. M. v. II.
Jousimies. 1. Eläinradan 9:s merkki j. —
2. Tähtikuvio eteläisellä taivaanpallopuoliskolla,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
