- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1465-1466

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jugra ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1465

Jugra—Juhana

1466

Vaigatsin saaren mantereesta. Pituus 47 km,
leveys 3-16 km, syvyys 30-100 m. Läntisessä suussa
on satamapaikka Habarovo. E. E. K.

Jugra (ven. < syrj.), kansannimi (joskus
aluenimenäkin), esiintyy hist. lähteissä 18:nnelle
vuosis. asti. Sanaa on tavallisesti, mutta luultav.
väärin, pidetty samana kuin kansannimeä ugra

(=bysanttil. kirjailijain ovyyqoi, slaav. pgrinu;
esiintyy vanhemmassa muodossa vielä
unkarilaisten nimessä). Yleensä on hyväksytty käsitys —
syrjäniläinen sanankäyttökin näyttää sitä
tukevan — että j. alkujaan on merkinnyt nyk.
ost-jaakkien ja vogulien esi-isiä. Ven. lähteissä sana
ei kuitenkaan esiinny näin laajassa
merkityksessä; niissä j. tarkoittaa vain
ostjaakki-voguli-heimon pohjoisinta osaa. Ven. lähteissä j.
mainitaan ensi kerran n. s. Nestorin kronikassa,
sekä sen kansojenluettelossa että vuoden 1096
kohdalle asetetussa kertomuksessa erään
novgo-rodilaisen kauppiaan v. 1092 petsor a-kansan luo
lähettämästä kaupparetkikunnasta. Kertomuksen
mukaan j. puhui venäläisille tuntematonta kieltä
ja asui „samojedin kanssa puoliyön maassa".
Sanamuoto näyttää osoittavan, että venäläisten
tapaama j. asui Euroopan puolella Uralia,
nähtävästi Petsoran latvavesien ympärillä.
(Ostjaakki-vogulien euroopanpuolisuudesta on muitakin
todisteita). Venäläisten retkikuntien ja ven.
asutuksen tunkeutuminen permiläismaihin aiheutti
kuitenkin jo varhain täällä muutoksia
asutus-oloihin, niin että jo v. 1364 venäläiset lähteet
esittävät j:n asuvaksi yksinomaan Siperian
puolella, pohjoisen Sosvan vesistössä ja ala-Obilla.
Silloinkin nimitys vielä tarkoittaa sekä
ostjaak-keja että voguleja. Myöhemmin j. lähteissä
kiintyy Sosvan seutuisten vogulien nimitykseksi, kun
ala-Obilla uudet nimitykset pääsevät käytäntöön.
Niinpä v. 1599 laaditun „Suuren kartan
selitys-kirjassa" sanotaan „kaupunkeja" Sygvalla ja
Sos-valla j :ksi (toisessa kohden asetetaan jugralaiset
kaupungit obdorskilaisten pohjoispuolelle,
näiden ja „siperialaisten" kaupunkien välille).
Myöhemmin j. nimi ei enää esiinnykkään —
paitsi milloin esitys perustuu aikaisempiin
tiedonantoihin —; sen tunkee syrjään „ostjaakki"
nimitys, jonka venäläiset omistivat kaikille
j.-hei-moisille, paitsi eteläisille voguleille, sen jälkeen
kuin he eteläistä tietä, pitkin Turaa tai Tavdaa
ja Tobolia olivat alkaneet tehdä retkiä
jugralais-maihin (aikaisempi tie oli kulkenut syrjänien
maan läpi pohjoiselle Sosvalle ja ala-Obille). J:n
oloista saamme lähteistä varsin vähäisiä ja
epäluotettavia tietoja. Tiedämme, että maassa oli
runsaasti saatavana turkiksia, jotka juuri
houkuttelivatkin sinne venäläisiä, olipa sinne
kulkeutunut hopeaakin, jota usein pakkoveroksi
maksettiin. Siellä oli „kaupunkeja", s. o.
puo-lustuslaitteisia asumapaikkoja, jollaisten jälkiä
vieläkin tavataan. Kaupungeissa oli „ruhtinaita",
muutamissa nähtävästi useampiakin.
Jonkinlaisen viittauksen asukasmäärään antaa eräs
kertomus vuodelta 1499, jolloin venäläiset
valloittivat Ljapinin ja 33 muuta kaupunkia vangiten
niissä 50 ruhtinasta ja 1,009 „parasta miestä".
J :n alistaminen venäläisten valtaan vaati pitkän
ajan. Tosin se mainitaan Novgorodin
verollisena jo 13:nnella vuosis., mutta mistään
alamaisuudesta ei silloin vielä ollut puhettakaan. Tältä
novgorodilaisajalta mainitaan lähteissä useita j:n

maahan tehtyjä verotusretkiä. Moskovan
noustua valtaan tehtiin näitä retkiä entistä
suuremmin joukoin. V. 1465 pari vankina Moskovaan
tuotua jugralaisruhtinasta, Kolpak ja Tetsik, sai,
veronmaksuun alistuttuaan, suuriruhtinaalta
vahvistuksen ruhtinaanarvolleen, ja v. 1484
pakotettiin useat edellisenä vuonna voitetut ruhtinaat,
m. m. „jugralainen suuri ruhtinas" Moldan
tulemaan Moskovaan alistumistaan osoittamaan ja
veronmaksuun sitoutumaan. Tämänkin jälkeen
alamaisuus vielä oli vain nimellistä. Vasta kun
Jennakin valloitukset olivat panneet alun
Siperian pysyvälle valtaukselle, alkoi ven. ylivalta
vakiintua j:nkin maassa, ja pysyväksi se tuli
etenkin Berezovin perustamisen (v. 1593) jälkeen.

J. nimi on meidän aikoihimme säilynyt myös
Venäjän keisarin arvonimessä („Velikij knjaz
jugorskij"), johon se liitettiin v:n 1500 paikoilla;
ensimäisenä sitä käytti Iivana Julma v. 1488
kirjeessään Unkarin kuninkaalle. J:n maa sai myös
oman vaakunan, joka nykyäänkin on sovitettuna
erääseen valtakunnan vaakunan sivukilpeen. Siinä
näkyy kaksi oikealta ja vasemmalta
taivaansinisistä pilvistä vastakkain ojentuvaa,
purppuraan puettua kättä, kummassakin punainen
keihäs, jotka keskenään muodostavat vinoristin.

K. F. K.

Jugria (Juharia, J uhri a), jugran maan
(kirjallisuudessa esiintyvä) nimitys.

Jugurtha
gü’-J (k. 104 e. Kr.), Numidian [-kuninkaan Mastanabalin, Masinissan pojan, avioton
poika. J. kasvatettiin isänsä kuoltua setänsä
kuningas Micipsan hovissa ja lähetettiin
roomalaisten leiriin Numantian edustalle oppimaan
sotataitoa. Saadakseen J :sta tukea valtakunnalleen
Micipsa adopteerasi J:n ja teki hänet
perillisek-seen yhdessä poikiensa Adherbalin ja Hiempsalin
kanssa. Micipsan kuoltua 118 J. kavalasti
surmautti Hiempsalin 117 ja pakotti Adherbalin
lähtemään Koomaan. Rikos jäi sittenkin
rankaisematta, sillä J. oli runsaalla lahjomisella
hankkinut itselleen paljon kannattajia Rooman senaatin
ja ylimystön keskuudesta. Sitä vastoin Numidia
senaatin välityksellä jaettiin J:n ja Adherbalin
kesken. Kuitenkin J. jälleen houkutteli
Adherbalin sotaan ja tappoi hänet valloitettuaan
Cir-tan 112. Nyt roomalaiset julistivat sodan 111,
mutta sotaa käytiin kauan laimeasti ja
onnettomasti etenkin J:n juonien ja lahjusten
johdosta. Vihdoin tuli ankara ja lahjomaton Q.
Cæ-cilius Metellus (Numidicus) konsuliksi ja
ylipäälliköksi 109 ja hänen jälkeensä 107 C.
Marius, joka vielä tarmokkaammin jatkoi
sodankäyntiä. Lopuksi Mariuksen alipäällikkö L.
Cornelius Sulla taivutti J:n apen, Mauretanian
kuninkaan Bocchuksen kavaltamaan J:n
roomalaisille 105. Mariuksen riemusaatossa 104 J.
kuljetettiin poikinensa kahlehdittuna ja heitettiin
sitten valtiovankilan maanalaiseen
holvikam-mioon (Tullianumiin) kuolemaan nälkään ja
viluun. J. oli kylläkin lahjakas, mutta
epäluotettava, viekas ja verenhimoinen ja osasi taitavasti
käyttää hyväkseen roomalaisten eripuraisuutta ja
ahneutta. [Sallustius, „Bellum Jugurthinum"
(myös suom.).] K. J. n.

Juhana ks. H o i j a n kreivi.

Juhana Peloton (1371-1419) Burgundin
herttua, Filip Rohkean poika, otti 1396 osaa
unkarilaisten taisteluun turkkilaisia vastaan; jou-

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0787.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free