Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jugra ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1465
Jugra—Juhana
1468
tui vangiksi Nikopolin tappelussa, mutta
lunastettiin vapaaksi 9 kuukauden kuluttua. Isänsä
kuoltua tuli hänestä 1404 Burgundin herttua ja
vuoden kuluttua hän sai äitinsä perintönä
Flanderin. Ranskan kuninkaan, heikkomielisen Kaarle
VI:n viimeisinä hallitusvuosina J. taisteli
lakkaamatta Orleansin herttuan Ludvikin kanssa
vallasta. V. 1407 hän salaa murhautti
viimemainitun, mutta herttua-vainajan puolue säilyi
Ar-magnacin kreivin johdolla ja ryhmittyi vähitellen
nuoren dauphinin (sittemmin Kaarle VII)
ympärille. Useita vuosia jatkui sisäistä sotaa näiden
kahden puolueen kesken. Englantilaiset
käyttivät tilaisuutta hyväkseen ja hyökkäsivät 1415
Banskaan. Sitten kun Armagnacin puolue oli
tullut voitetuksiAzincourt’in luona, rupesi J.,
niinkuin kerran aikaisemminkin, petolliseen
yhteyteen englantilaisten kanssa ja valtasi 1418
Pariisin. Pian hän kuitenkin koetti saada aikaan
sovintoa vastustajiensa kanssa, mutta yhdyttyään
1419 dauphinin kanssa Montereau’n sillalla hän
sai surmansa tämän seuralaisilta. E. M-a.
Juhana Sokea (1296-1346), Böömin
kuningas, keisari Henrik VII:n Luksemburgilaisen
poika, sai 1310 naimisliiton kautta Böömin
kruunun. J. oli yritteliäs ja seikkailunhaluinen
ruhtinas, jonka toimeliaisuutta ei ehkäissyt sekään,
että hän 1339 tuli sokeaksi. Isänsä kuoltua hän
ajoittain kannatti Ludvik Baierilaista
Habsbur-gin sukua vastaan ja vaikutti tuntuvasti
Ludvikin saavuttamaan Mühldorfin voittoon 1322;
riitaantui sittemmin Ludvikin kanssa ja sai aikaan,
että hänen poikansa Kaarle valittiin (1346)
Ludvikin vastakuninkaaksi; hankki Böömille
takaisin Yli-Lausitzin ja yhdisti siilien Sleesian
1327-29; auttoi saks. ritarikuntaa Puolaa vastaan;
mentyään 1334 naimisiin Bourbon’in Beatrixin
kanssa oli läheisissä suhteissa Ranskaan, jota
lähti auttamaan sodassa Englantia vastaan;
kaatui Crecyn tappelussa 1346. J. F.
Juhana Maaton (engl. John Lackland)
(1167-1216), Englannin kuningas (1199-1216).
Hiin teki veljensä Rikardin (Leijonamielen) kanssa
kapinan isäänsä Henrik II :ta vastaan vähää ennen
tämän kuolemaa ja Rikardin ollessa ristiretkellä
hän rupesi juonittelemaan häntä vastaan ja teki
Ranskan Filip Augustin kanssa liiton Rikardin
kukistamiseksi; kotiin palattuaan tämä
kuitenkin antoi hänelle anteeksi ja nimitti hänet
seuraajakseen syrjäyttäen J:n vanhemman veljen
Gottfrid-vainajan pojan Arthurin oikeudet. J.
oli epäilemättä kelvottomin kaikista Englannin
kuninkaista, esiintyi raa’asti ja tyrannillisesti
eikä kunnioittanut Jumalaa eikä ihmisiä. Hän
joutui heti sotaan Filip Augustin kanssa, joka
kuitenkin 1200 tunnusti hänet kuninkaaksi.
Mutta kun J. ei saapunut Filip Augustin
lääni-oikeuteen vastaamaan Poitou’n aatelismiesten
syytöksiin, julistutti Filip August hänet
menettäneeksi ranskalaiset läänityksensä. Yhdessä
Arthurin kanssa Filip August hyökkäsi tämän jälkeen
Normandiaan, mutta J. sai Arthurin valtaansa
ja luultavasti mestautti hänet 1203; Filip
sitävastoin valtasi Normandian, Mainen, Anjou’n ja
Tourainen sekä osan Poitou’ta, niin että J:lle
jäi ransk. läänityksistään ainoastaan Aqvitania.
Paavin kanssa J. joutui riitaan Canterburyn
arkki piispanviran asettamisesta. J. ei
hyväksynyt Innocentius III:n virkaan vahvistamaa Step-
hen Langtonia, minkä johdosta Innocentius
julisti 1208 hänen maansa interdiktiin ja vuoden
kuluttua J. itse julistettiin pannaan. Kun J.
ei heti alistunut, vaan lisäksi vielä anasti kirkon
omaisuuttakin, niin Innocentius julisti J:n
erotetuksi ja tarjosi hänen kruununsa Filip
Augustille. Kun tämä ryhtyi valmistamaan sotaa,
nöyrtyi J., julisti Englannin ja Irlannin paavin
omiksi tunnustaen hänet lääniherrakseen ja
luvaten suorittaa hänelle vuotuista veroa (1213).
Kohta tämän jälkeen J. joutui taisteluun omien
alamaistensa kanssa, joita hän oli rasittanut
veroilla ja mielivaltaisella hallituksella. Kun hän
näet, tehtyänsä sotaretken Ranskan kuningasta
vastaan (1214), vaati ylimääräistä kilpiveroa
(scutagia) paroneilta, tekivät nämä suuren liiton
häntä vastaan ja pakottivat hänet
allekirjoittamaan kesäk. 15 p. 1215 suuren vap.iuskirjan
(Magna Charta Libertatum ks. Englanti,
historia). Mutta J. oli allekirjoittanut sen
ainoastaan pelosta. Saatuaan paavin
vapauttamaan itsensä valastaan hän ryhtyi sotaan
paroneja vastaan ja kävi sitä sellaisella
menestyksellä, että paronit olivat pakotetut pyytämään
apua Filip Augustilta ja tarjoamaan hänen
vanhimmalle pojalleen Ludvikille Englannin
kruunua. Tämä jo nousikin maihin Englannissa
toukok. 1216, mutta ennen ratkaisevaa ottelua J.
kuoli. Lisänimensä „maaton" hän sai isältänsä,
koska hän ei, niinkuin hänen vanhemmat
veljensä, ollut saanut tältä suuria läänityksiä. J:n
tytär Isabella oli naimisissa keisari Fredrik II:n
kanssa. [Norgate, „John Lackland".] E. M-a.
Juhana (saks. Johann), Itävallan
arkkiherttuoita. 1. J. (Johann Baptist
Joseph Fabian Sebastian) (1782-1859),
Frans II :n veli, taisteli jo 18-vuotiaana Baierissa
Moreau’n johtamia ranskalaisia vastaan.
Ampfin-gin luona J. jouluk 1 p. 1800 sai heistä
pyrron-voiton, jolta hänen kärsimänsä Hohenlindenin
tappio kaksi päivää myöhemmin riisti kaiken
merkityksen. Kolmannen, Ranskaa vastaan suunnatun
liittokunnan muodostuttua J. määrättiin
joukkoineen puolustamaan Tyrolia, josta hänen kuitenkin,
v. Mackin armeian Loimissa lokak. 17 p. 1805
heitettyä aseensa, täytyi poistua. Häneen
uskollisuuden ja luottamuksen sitein kiintyneitä
tyrolilaisia J., jonka kanssa rahvaan johtomiehet
olivat vuorovaikutuksessa, kiihotti ja rohkaisi
va-paudentaisteluun. Saatuaan johtoonsa eteläisen
armeian J. huhtik. 1809 Venetsiassa
menestyksellisesti taisteli Eugen Beauliarnais’ta vastaan
(Por-denonen, Sacilen ja Caldieron voitot huhtik. 15,
16, 29 ja 30 p.), kunnes ne tappiot, mitkä
Napoleon I ja Davoust Baierissa tuottivat
arkkiherttua Kaarlelle, pakottivat J:n peräytymään
Länsi-Unkariin. Siitä lähtien onni oli J:lle vastainen;
hänet lyötiin Ponte della Priulan luona
itäisessä Venetsiassa (toukok. 8 p.) ja sittemmin
Gyö-rin (Raabin) edustalla Unkarissa (kesäk. 14 p.),
ja kun hän vähiin sulaneine joukkoineen riensi
VVagramissa taistelevan arkkiherttua Kaarlen
avuksi, ennätti hän perille vasta kun taistelu jo
oli ratkaistu (heinäk. 6 p. 1809).
Napoleonin kukistuttua J. eleli kolme
vuosikymmentä loitolla valtioelämästä ja sotatoimista,
kunnes helmikuun vallankumouksen jälkeen
hänen nimensä, joskin lyhyeksi aikaa, piirtyy
Sak-san historian lehdille. Tuntien hänen saksalais-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>