Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhana ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1465
Jugra—Juhana
1474
kyllä huusikin suostumustansa, mutta toden
tullen ei lupauksesta paljonkaan apua ollut.
Kesäkuun puolivälissä antaa Eerik XIV määräyksen,
että sotajoukko on lähetettävä Suomeen herttuaa
vastaan. Kuukautta myöhemmin ryhdytään
piirittämään Turun linnaa ja lyhyen piirityksen
jälkeen J. antautui 12 p. elok. 1563. J. viedään
Ruotsiin, jossa hän tuomitaan kuolemaan, mutta
armahdetaan vankeuteen Gripsholman linnaan,
jossa oli 4 vuotta vankeudessa, kunnes 1567
laskettiin vapaaksi. Jo seur. v. tapahtuu Juhana
ja Kaarle herttuain kapina, 29 p. syysk. 1568
J. huudetaan kuninkaaksi.
J:n kruunu oli kalliisti ostettu, sillä hänen
täytyi suurilla etuoikeuksilla palkita ylimykset,
jotka olivat Eerik XIV:n kukistamisessa
tarmokkaasti toimineet. Niinpä ratsupalvelusta
lievennettiin ja perustus laskettiin perinnölliselle
aatelille 1569.
J. oli hallituksensa alussa vaikeassa asemassa.
Hän ei voinut jatkaa Eerik XIV:n
ulkopolitiikkaa s. o. olla sodassa Tanskan ja Puolan
kanssa sekä ylläpitää rauhaa Venäjän kanssa.
Siksipä solmittiin Tanskan ja Lyypekin kanssa
rauha Stettinissä 1570. Siinä määrätyt Elfsborgin
lunnaat tulivat Ruotsille raskaaksi maksaa, ja
n. s. hopeavero täytyi sen takia määrätä yli
valtakunnan 1571. Sota Puolau kanssa lakkasi
itsestään, olihan sen kuningas J:n lanko, mutta
Venäjää vastaan sota leimahti uuteen liekkiin.
J. on yhtä epäluuloinen ja arka vallastaan kuin
konsanaan Kustaa Vaasa. Hän on valmis ja
nopeakin tekemään suunnitelmia, mutta hänellä ei
ole kestävyyttä niitä toimeenpanemaan;
ainoastaan rahasaataviensa perimisessä hän on sangen
tiukka ja väsymätön. Mutta Kustaa Vaasan
poliittinen selvänäköisyys ja varovaisuus puuttuu
kokonaan J:lta. — J:n pyrkimyksenä oli
palauttaa ensimäisten vuosisatain kirkolliset olot ja
tältä pohjalta saada aikaan lähentymistä
protestanttisuuden ja katolisen kirkon välillä.
Lopulta hän oli valmis eräillä ehdoilla ja
rajoituksilla palauttamaan katolisen uskonnon
Ruotsiin (ks. Liturginen riita). Toiset
historioitsijat ovat väittäneet, että J:aa johti näissä
yrityksissä syvä uskonnollinen tunne, mutta
toiset asettavat siinä määrääväksi taloudelliset
näkökohdat. Varma onkin, ettei J. olisi suosinut
katolisuutta ilman poliittisia ja taloudellisia
etuja. Poliittiset laskelmat saattoivat hänet
kasvattamaan poikansa katoliseksi ja samanlaiset
vaikuttimet aiheuttivat muutenkin hänen
esiintymisensä. Katolisuus ei kuitenkaan saanut
vankempaa jalansijaa Ruotsissa ja Katariina
Jagel-lonican kuoltua J:n katolinen into jäähtyi. Sitä
ennen J. oli jo huomannut, ettei hän katolisilla
harrastuksillaan voinut helpottaa rahasaataviensa
perimistä Puolassa ja Napolissa.
J. III:n hallitus ei ole voinut tuottaa hänelle
jälkimaailman ihailua. Kun hän 1577 autoi
myrkyttämällä lopettaa veljensä Eerikin päivät, niin
liittyi häneen lähtemättömästi veljenmurhaajan
häpeä. Tämän jälkeen hän alkoi pelätä veljeänsä
Kaarle herttuaa ja pitkällinen riita alkoi
kuninkaallisista oikeuksista herttuakunnassa. Se
päättyi lopulla herttuan eduksi. Kun J. tahtoi
liturgiansa kautta juurruttaa jumalanpalvelukseen
katolisia menoja, niin syntyi vastustusta yli
maan.
47. III. Painettu »/g 11.
Ulkoisista asioista oli Liivin kysymys
huolestuttavin. Venäjän suuret sotalaumat samosivat
Liiviin ja varsinkin Tallinna sai kokea monta
tulikoetusta. Mutta sodan onni kääntyi
myötäiseksi, kun Puolakin lähetti joukkonsa Moskovaa
vastaan. Siihen aikaan Ruotsin soturit tekivät
voittoisia retkiä Pontus de la Gardien johdolla.
Näiden onnellisten sotaretkien johdosta Suomi
sai suuriruhtinaskunnan nimen 1581; J. teki
tämän suututtaakseen Moskovan suuriruhtinasta ja
tyydyttääkseen omaa turhamielisyyttään, mutta
tällä teolla on kuitenkin ollut huomattava
merkitys Suomen historiassa.
Vaikka onnellinen sodankäynti oli hetkeksi
verhonnut Ruotsin liput voiton laakereilla, niin
se kuitenkin ajan pitkään muuttui valtakunnalle
suureksi rasitukseksi. Siitä johtui raskas
verotaakka, yhä uusia ylimääräisiä veroja ja
sekasorto hallintoon; Suomessa varsinkin olivat
epäkohdat räikeät. Tuomarinvirat olivat
kelvotto-main lainlukijain käsissä. Olojen kurjuutta
todistaa sekin, että paljo suomalaisia siirtyi
Vermlannin metsiin, jossa heille vähäksi aikaa oli
luvattu verovapaus. Talonpojat valittivat kyllä
hätäänsä, mutta usein valittajat saivat kuolla
nälkään hallituksen vastausta odotellessaan.
Epäjärjestystä virkakoneistossa vallitsi koko
valtakunnassa. Sihteerihallituksessa oli
keskinkertaisia kykyjä, päätökset joutuivat hitaasti, mutta
niiden toimeenpanosta ei kukaan pitänyt huolta.
V. 1587 valitaan J:n poika Sigismund Puolan
kuninkaaksi, jota arvoa J. 1573 ja 1575 turhaan
oli tavoitellut. Mutta tästä johtui täydellinen
murros kuninkaan ja ruots. suuraatelin välillä.
Kun J. näet 1589 kohtasi Sigismundin
Tallinnassa, tahtoi hän viedä poikansa takaisin
Ruotsiin, mutta ruotsalaiset ja puolalaiset ylimykset
vastustivat koko tuumaa niin että se raukesi.
Seurauksena siitä oli, että J. alkoi kovasti
ahdistaa Tallinnassa olleita Ruotsin herroja. Tämä
ristiriita pakotti kuninkaan sopimaan Kaarle
herttuan kanssa. Epäsuosioon joutuneet
valtaneu-vokset vangittiin, erotettiin viroistaan ja
lääni-tykset otettiin heiltä pois. Tämän jälkeen kuningas
katsoi tarpeelliseksi vahvistaa
kruununperimys-säännön, jonka säädyt perintö-yhdistyksellä
uudistivat 1590 Juhanan ja Kaarlen perillisille,
määräten vielä, että naimattomilla
prinsessoillakin oli oikeus kruunuun.
J:n elämän ja hallituksen päätapahtumien
rinnalla ei voi jättää mainitsematta muutamaa
kuninkaan harrastusta. J. antoi arvoa taiteelle ja
erittäinkin rakennustaiteen alalla hän sai aikaan
sellaista, joka on Ruotsin parasta 16:nnella
vuosisadalla. Eritoten linnojen rakentamisessa on
kuninkaan ansio suuri. Tukholman linnassa tehtiin
perinpohjaisia muutoksia, Upsalan linna
rakennettiin Franciscus Pahrin suunnitelmain mukaan.
Svartsjötä, Kalmarin linnaa, Vadstenaa y. m.
linnoja uudistettiin, niinikään Suomessa Viipurissa,
Hämeen- ja Savonlinnassa toimitettiin
huomattavia korjaustöitä. Upsalan kirkkoa kaunisteltiin,
Riddarholmin kirkko rakennettiin uudestaan ja
Turun kirkkoon tehtiin uusi kuori j. n. e.
J. III kuoli Tukholmassa 17 p. marrask. 1592.
Hän oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimäisestä
avioliitosta Katariina Jagellonican
kanssa syntyivät Isabella, Sigismund (s. 1566) ja
Anna. Toisen puolisonsa Gunilla Bjelken
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
