Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhana ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1465
Jugra—Juhana
1475
kanssa J. vietti häät 1585 ja tästä avioliitosta
syntyi 1589 Juhana herttua. [Girs, „Konung
Johan den III:s Chrönika"; Bomansson, „Hurtig
Johan och lians tid".] K. K:nen.
Juhana (Johann) Nepomuk Maria
Joseph, Saksin kuningas (1801-73), hallitsi
1854-73, oli aikansa oppineimpia ruhtinaita,
julkaisi, käyttäen salanimeä „Philaletkes", 1839-49
selityksillä varustetun „Divina Commedian"
käännöksen. Hänen hallituksensa alkuvuosina, v.
Beustin (ks. t.) ollessa pääministerinä,
Saksin ulkopolitiikka oli Itävaltaa kannattava
samalla kuin se tähtäsi Saksan keskivaltioiden
aseman lujittamiseen. Saksi siten
vieroittumis-taan vieroittui Preussista, jota vastaan se 1866
taisteli. Preussin voitto aiheutti käänteen J:n
saksanpolitiikassa; v. Beustin oli pakko erota,
Saksi liittyi Pohjois-Saksan liittoon ja avusti
tehokkaasti äskeistä vihollistaan
Ranskan-Sak-san sodassa. J:n hallituksen ansioksi on
luettava useita tärkeitä uudistuksia lainsäädännön
ja lainkäytön, koululaitoksen, teollisuuden ja
kaupan aloilla. Henkistäkin viljelystä J. edisti,
m. m. kehittäen Leipzigin yliopistoa. — J:n
kuoltua nousi valtaistuimelle hänen poikansa
A1-bert (ks. t.). [v. Falkenstein, ,,J., König von
Sachsen".] -Iskm-.
Juhana, Saksin vaaliruhtinaita, 1 ja 2
Wettin suvun Ernestin, 3-5 sen Albertin haaraa.
1. Juhana „Horjumaton" (Johann
der Beständige) (1468-1532),
vaaliruhtinaana 1525-32, toimi uupumatta Saksan
evankelisten ruhtinasten aseman lujittamiseksi, m. m.
solmien Hessenin maakreivin kanssa
Gotha-Tor-gaun liiton (1526), johon kohdakkoin useita
evankelisia ruhtinaita liittyi; juurrutti, 1526 vuoden
Speierin valtiopäivien päätökseen nojautuen,
seur. vuosina uskonpuhdistuksen
vaaliruhtinas-kuntaansa ja allekirjoitti sekä 1529 vuoden
Speierin valtiopäiväin päätöksestä aiheutuneen
vastalauseen että Augsburgin tunnustuksen. Vastusti
Ferdinandin valitsemista kuninkaaksi ja oli
osallisena Schmalkaldenin puolustusliiton
perustamisessa (1531), tullen Hessenin maakreivin Filipin
rinnalla sen johtajaksi. Vähää ennen
kuolemaansa J:n, kuten muidenkin Schmalkaldenin
liiton jäsenten, onnistui keisarin kanssa
vahvistaa uskonpuhdistuksen edistymiseen nähden
tärkeä Nürnbergin uskonrauha. [Ranke, „Deutsche
Geschichte im Zeitalter der Gegenreformation",
III; Winckelmann, „Der Sclimalkaldiscke Bund
und der Nürnb. Religionsfriede"; Becker,
„Kurfürst J. von Sachsen und seine Beziehungen zu
Luther".] — Hänen ankaran luterilaismielinen
poikansa
2. Juhana Fredrik „Jalomielinen"
(Johann Friedrich der
Grossmü-t i g e) (1503-54), vaaliruhtinaana 1532-47, jatkoi
häikäilemättömästi ja omavaltaisesti isänsä
politiikkaa, m. in. Hessenin Filip asetoverinaan 1542
karkoittaen Braunschweigin katolilaisen herttuan
hänen maistaan ja niihin levittäen
uskonpuhdistusta. Ruhtinasmahdin ja keisarivallan välisessä
taistelussa osoittautui piankin, ettei J. F:llä ollut
jolitajanasemansa edellyttämää tarmoa ja kykyä.
Schmalkaldenin liiton sotaretki Etelä-Saksaan
kesällä 1546 epäonnistui täydelleen, ensi sijassa
J. F:n epäröimisen ja tarmottomuuden takia.
Keisarin liittolaisen, Moritz herttuan hyökättyä Sak-
sin vaaliruhtinaskuntaan, J. F. riensi kotiin,
voitti Moritzin, valloittipa enimmän osan hänen
herttuakuntaansakin, mutta joutui Mühibergin
taistelussa (huhtik. 24 p. 1547) haavoitettuna
keisarin käsiin ja tuomittiin menettämään
henkensä. Kuolemantuomiota ei kuitenkaan
toimeenpantu, J. F:n Wittenbergissä toukok. 19 p.
luovutettua linnoitetut kaupunkinsa keisarille sekä
suurimman osan maataan ja vaaliruhtinaan arvon
Moritzille. Viisi vuotta oltuaan keisarin vankina,
jossa tilassa osoitti ylevää mielenlujuutta, J. F.
1552 Moritzin nostaman kapinan johdosta
vapautettiin ; vaaliruhtinaskuntansa hän kuitenkin oli
ainaiseksi menettänyt. [Mentz, „J. F. der
Gross-mütige"; Rogge, „J. F. Kurfürst von Sachsen";
Ranken yllämain. teos IV.]
3. Juhana Yrjö I (Johann Georg)
(1585-1656), Kristian I:n poika, vaaliruhtinaana
1611-56, noudatti politiikassaan edeltäjäinsä
Pfal-zia vastustavia, keisaria kannattavia periaatteita:
tuki äänellään arkkiherttua Ferdinandin
valitsemista keisariksi, kieltäytyi vastaanottamasta
tarjottua Böömin kruunua, liittyi 30-vuotisen sodan
puhjettua keisariin ja valtasi Ferdinandin
nimessä Lausitzin ja Sleesian. Ruotsin puututtua
sotaan J. Y. pyrki yhdistämään Saksan
protestantit Saksin johdon alaiseksi kolmanneksi
puolueeksi (Leipzigin konventti, 1631), mutta
joudutti vain, noudattaessaan jyrkkää
puolueettomuutta, Magdeburgin valloitusta ja saattoi
vaali-ruhtinaskuntansa Tillyn liöykkäykselle alttiiksi.
Keisarillisten ahdistamana hän silloin liittyi
Kustaa Aadolfiin, otti osaa Breitenfeldin
taisteluun ja valtasi Böömin. Lützenin ja varsinkin
Nördlingenin taistelu antoi J. Y:lle aihetta
uudelleen lähennellä keisaria; aika ajoin
keskeytyneet neuvottelut johtivat toukok. 30 p. 1635
Praa-gin rauhantekoon, jonka kautta J. Y. lopullisesti
erosi ruotsalaisista. Restitutsioniedikti
peruutettiin asiallisesti, joskin se muodollisesti jäi
voimaan, ja Saksille luovutettiin Ylä- ja Ala-Lausitz,
joiden omistuksen sittemmin Westfaalin rauha
vahvisti. Tämä alueenlisä ei kuitenkaan
saattanut korvata niitä suuria aineellisia vaurioita,
mitkä J. Y:n häilyvä politiikka aiheutti, samalla
kun se järkytti Saksin asemaa Saksan
protestanttisten valtioiden johtajana. — Vähää ennen
kuolemaansa J. Y. jakoi maansa neljälle
pojalleen, joten Weissenfelsin, Merseburgin ja Zeitzin
ruhtinaalliset haarat saivat alkunsa. [Ritter,
„Deutsche Geschichte im Zeitalter der
Gegenreformation und des dreissigj. Krieges", III;
Struck, „Johann Georg und Oxenstierna" ja
„Gustav Adolf und die Schwedische Satisfaktion"
(Histor. Vierteljalirschr. 1899).]
4. Juhana Yrjö II (1613-80), edellisen
poika, vaaliruhtinaana 1656-80, teki Dresdenistä
taiteiden tyyssijan, mutta saattoi tuhlaamisellaan
ja upeilevalla liovinpidollaan valtionvarat
hämmennyksiin. Suhteissaan ulkovaltoihin hän oli
horjuva, läliennellen milloin Ranskaa, milloin
keisaria. — Hänen poikansa
5. Juhana Yrjö III (1647-91),
vaaliruhtinaana 1680-91, loi pysyväisen sotavoiman ja
liittyi ulkopolitiikassaan empimättä keisariin,
jota hän tarmokkaasti avusti sodissa turkkilaisia
ja ranskalaisia vastaan. Taisteli itse
sankarillisesti Wienin edustalla 1683 ja sai 1691
johtoonsa valtakunnan armeian, mutta kuoli jo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
