- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1477-1478

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Juhana ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1477

Juhana—Juhannus

1478

sam. v. ruttoon. Häntä seurasi hänen poikansa
Juhana Yrjö IV (1668-94). -Iskm-.

Juhana nuorempi (1589-1618), Suomen
herttua 1590-1604, sittemmin Itä-Göötanmaan
herttua, Juhana III:n ja Gunilla Bielken poika,
julistettiin yksivuotiaana Suomen herttuaksi, sekä
Ahvenanmaan ja Bråborgin (Itä-Göötanmaalla)
kreiviksi. Näitä läänityksiä hän ei koskaan
tullut nauttineeksi, vaan sai sen sijaan
Itä-Göötan-maan herttuakunnakseen. J. luopui
vapaaehtoisesti oikeudestaan Ruotsin kruunuun, ensin
setänsä Kaarlen (1604) ja sitten serkkunsa Kustaa
Aadolfin hyväksi. J. R.

Juhana Parricida (lat., =
sukulaisenmur-haaja), Sv aah in herttua, keisari Kudolf I:n
Habsburgilaisen pojanpoika. Sitten kun hän oli
tullut täysikäiseksi, kieltäytyi hänen setänsä,
keisari Albrecht luovuttamasta hänelle hänen
perintö-tilojaan; tästä katkeroituneena hän liittoutui
muutamien tyytymättömien svaabilaisten
ritarien kanssa ja surmasi keisarin toukok. 1 p-.nä
1308 Reuss-virran rannalla, lähellä Windischiä;
julistettiin tämän johdosta valtiokiroukseen. J:n
myöhemmät kohtalot ovat tuntemattomat.

Juhana Kasimir (1589-1652), Reinin
pfalz-kreivi, Stegeborgin läänin herttua, Ruotsin
pfalz-zweibrückeniläisen hallitsijasuvun kanta-isä; peri
isältänsä 1604 Kleeburgin pienen
ruhtinaskunnan Ali-Elsassissa; meni 1615 naimisiin Ruotsin
Kaarle IX:n tyttären Katariinan kanssa; kun
hänen asemansa Saksassa kolmikymmenvuotisen
sodan aikana kävi vaaranalaiseksi, siirtyi hän 1622
Ruotsiin asettuen Stegeborgin linnaan, jonka sai
läänitykseksi. J. K. oli älykäs ja rehellinen mies.
Kustaa II Aadolf osoitti hänelle suurta
luottamusta uskoen hänelle useita tärkeitä toimia.
Niinpä hän kuninkaan poissa ollessa sai
tehtäväkseen valvoa sotalaitosta ja v:sta 1630 myöskin
valtiotalouden hoitoa; viimemainittua tointa hän
hoiti vielä kuninkaan kuolemankin jälkeen, mutta
luopui siitä 1633, kun hänellä ei ollut toiveita
saada sijaa holhoojahallituksessa. J. K., joka
edelleen asui Ruotsissa, ei tämän jälkeen hoitanut
mitään julkista tointa; hänen pääpyrintönänsä oli
hankkia suvulleen perintöoikeus Ruotsin
kruunuun ; neuvoskunnan vastustuksesta huolimatta
valittiinkin hänen vanhin poikansa Kaarle
Kustaa 1649 Ruotsin kruununperilliseksi. J. F.

Juhana Leideniläinen (Jan van Leiden),
oik. Jan Beuckelszoon t. Beuckels
(1509-36), räätäli, myöhemmin kauppias ja
ra-viutolanisäntä Leidenissä, jossa hän esiintyi
Rederijker-(retorikkojen) ammattikunnan
jäsenenä, tuli kasteenuudistajain vaeltajaprofeettana
Jan Matthyksen kanssa v:n 1534 alussa
Münste-riin ja kohosi Matthyksen jälkeen profeetaksi.
Tämä kaunis, kaunopuheinen ja intoileva mies
voitti heti kansan puolelleen, pani toimeen uuden
yhteiskunnallisen järjestyksen, vieläpä perusti
Sionin kuningaskunnan valmistaakseen siten
maaperää Kristuksen valtaistuimelle, julistautui
uuden Israelin apokalyptiseksi kuninkaaksi;
määräsi moniavioisuuden, eli itse ylellisimmin ja
hallitsi julman mielivaltaisesti. Hänen pyövelinsä
Knipperdolling oli alituisesti hänen seurassaan;
eräältä vaimoistaan hän itse löi pään poikki.
Münsterin piispa valloitti kaupungin (1535) ja
mestautti J. L:n. [Detrner, J. von Leiden et.c.
(1903).] L. n.

Juhana Ottenpoika ks. K 1 e b 1 a 11.

Juhana Sigismund (Johann S.),
Brandenburgin vaaliruhtinas (1572-1619), hallitsi 1608-19,
hoiti Preussissa hallitusta mielisairaan appensa
Albrecht Friedrichin puolesta, kunnes, tämän 1618
kuoltua, Preussin herttuakunta liitettiin
Brandenburgiin. Oltuaan osallisena n. s.
Jülich-K 1 e v e n perimysriidassa J. S.
Länsi-Saksassakin voitti maalleen tärkeät alueenlisät.
Alisen Reinin varrella, Saksan viljavimmassa ja
va-rallisimmassa seudussa sijaitsevien
Jülich-Berg-Ravensbergin ja Kleve-Markin yhdistettyjen
liert-tuakuutien hallitsijan, mielipuolen Johann
Wilhelmin 1609 kuoltua miespuolisitta jälkeläisittä,
J. S. ja Neuburgin pfalzkreivi Wolfgang
Wilhelm kilpailivat perimysoikeudesta;
edellinen oli nainut Johann Wilhelmin vanhimman
sisaren tyttären, jälkimäinen oli herttuavainajan
toisen sisaren poika. Heidän vaatimuksistaan
huolimatta Wienistä käsin ryhdyttiin
toimenpiteisiin lierttuakuntien hallinnon saattamiseksi
keisarin johdon alaiseksi ja perimvsvaatimusten
alistamiseksi valtakunnanhovioikeuden tutkinnan
ja ratkaisemisen alaisiksi. J. S. ja pfalzkreivi
tosin päättivät (Dortmundissa kesäk. 10 p. 1609)
yhdessä hallita herttuakuntia kunnes
perimysriita raukeaisi — ellei sovinnossa, niin ainakin
heidän itsensä valitseman protestanttisen
sovinto-oikeuden päätöksestä, mutta heidän hallitustaan
lamautti erimielisyys, voimattomuus ja
auktoriteetin puute; oli epätietoista kykenisivätkö he
omin avuin vastustamaan Jülichiin tullutta,
laajalla vallalla varustettua Itävallan edustajaa,
arkkiherttua Leopoldia. Jülich-Kleven
perimysriita sai yleiseurooppalaisen merkityksen.
Ruhtinaiden vaatimuksia kannattamaan ryhtyi
Ranskan Henrik IV, suunnitellen suurta, Habsburgeja
vastaan tähdättyä liittokuntaa. Hänen kuoltuaan
sodanvalmistukset tosin keskeytyivät, mutta siitä
huolimatta liittoutuneiden ruhtinaiden onnistui
yhteisvoimin miehittää Jülich ja säilyttää
hert-tuakunnat vallassaan.

V. 1613 perimysriita leimahti uuteen liekkiin.
Tavotellen Liigan kannatusta Wolfgang Wilhelm
kääntyi luterinuskosta katolisuuteen ja nai
Baierin Maksimilianin sisaren. J. S:lle oli
näinollen Alankomaiden ja Saksan kalvininuskoisten
ruhtinasten apu välttämätön, jonka tähden hän
valtiollisista syistä, luterilaisten alamaistensa
paheksumisesta välittämättä, omisti itselleen
refor-meeratun opin. Oranian Moritz riensi hänen
avukseen ja Spinola ryhtyi asevoimin tukemaan
pfalzkreivin vaatimuksia. Uhkaavan sodan
syttymisen ehkäisi Xantenin sopimus
mar-rask. 12 p. 1614, jossa Brandenburgille
luovutettiin Kleve, Mark, Ravensberg ja Ravenstein sekä
Neuburgille Jülich ja Berg. Herttuakuntien
erottamattomuus säilytettiin kuitenkin
säätämällä, että omistusoikeus, kuten ylin hallintokin,
oli oleva yhteinen. [Ritter, „Deutsche Geschichte
im Zeitalter der Gegenreformation", II.]

-Iskm-.

Juhannus, Johannes Kastajan päivä,
kirkollinen juhla, jota länsimaisessa kirkossa jo
varsin aikaisin ruvettiin viettämään Johannes
Kastajan muistoksi (24 p. kesäk.). Itämaisessa
kirkossa vietetään Johanneksen
päänleikkaami-seu juhlaa (29 p. elok.) paastopäivänä.
Sattuessaan yhteen kesäpäivänseisauksen, keskikesän (vrt.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0793.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free