Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Julien ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1481
Julien—Julius
1482
uskon voittokulkua. — J. on myös esiintynyt
kreikankielisenä kirjailijana; niinpä on häneltä
säilynyt 8 puhetta, 2 satiirista kirjoitelmaa, suuri
joukko kirjeitä j. n. e. Sitävastoin hänen
kristittyjä vastaan sepittämästään teoksesta tunnetaan
vain muutamia otteita, jotka tavataan piispa
Kvrilloksen vastakirjoituksessa. J:n kirjoitukset
on m. m. julkaissut Hertlein (1876). — J:n
traa-gillista kohtaloa on käsitelty
kaunokirjallisuudessa, m. m. on sen tehnyt Ibsen näytelmässään
„Kejser og Galilæer". [E. Müller, „Kaiser Flavius
Claudius" (1901), G. Negri, ..L’imperatore
Giu-liano 1’Apostata" (2 pain. 1902), Allard. „Julien
l’Apostat" (1900-03).] E. R-n.
Julien [zyliä’], Stanislas Aignan
(1799-(1873), ransk. sinologi, vista 1832 kiinan kielen
prof. Collëge de Francessa, edisti useilla teoksilla
tienraivaajan tavoin Kiinan kielen,
kirjallisuuden ja sivistyksen tuntemista. K. T-t.
Julienne, Potage à la J. [potä’z a la [-zy-lie’n]-] {+zy-
lie’n]+} (ransk.), viliannesliemi (vihannekset
leikattu pieniin suikaleisiin ja sitten kuivattu).
Julifloræ = Amentaceæ (ks. t.).
Julin
V-7-suku polveutuu Ruotsista Julitan
pitäjästä, jossa kanta-isä oli räätälinä.
1. Johan J. (1752-1820), apteekkari, [-luonnontutkija; perusti 1782 oman apteekin
Uuteen-kaarlepvyhyn, josta 1783 muutti Oulun
apteekkariksi ; 1814 hän osti apteekin Turussa. J.
osoitti nuoruudestaan asti suurta harrastusta
luonnontieteisiin; hänen Oulussa keräämät
kokoelmansa olivat aikanaan suurimmat
yksityishenkilön omistamat Suomessa. Saadakseen
aineksia lääkkeisiinsä hän perusti Ouluun suurehkon
kasvitarhan. Toimi paikkakunnalla paljon
lääkärinä, oli ensimäisiä rokotuksen esitaistelijoita
Pohjois-Polijanmaalla. — Lukuisissa
kirjoituksissaan, jotka ilmestyivät erikseen tai seurojen
julkaisuissa, hän käsitteli fysikaalisia,
ilmatieteellisiä, kemiallisia, eläintieteellisiä, lääketieteellisiä
ja taloudellisia seikkoja. Oli Suomen
talousseuran perustajia; kutsuttiin usean tiet. seuran
m. m. Ruotsin tiedeakatemian jäseneksi.
2. Johan Jacob J. (1787-1853), aateloitu
1849 nimellä von J., edellisen poika. Suomen
etevimpiä teollisuudenharjoittajia. Toimi ensin
apteekkarina, mutta antautui vähitellen kokonaan
suuriin liike- ja teollisuusyrityksiin, joihin sai
virikettä ja kokemusta lukuisilla
ulkomaanmatkoilla. V. 1815 J. osti tupakkatehtaan, 1820
osuuden Turun laivaveistämöön; oli aikaa
myöten myös useimpien Turun laivojen osakas,
suunnitellen jo 1819 höyrylaivayhteyttä Ruotsiin. V.
1823 hänen toimestaan avattiin Turun
säästöpankki, ensimäinen Suomessa. V. 1822 hän osti
Fiskarin ruukin maatiloineen ja pani sen pian
sellaiseen kuntoon, että Fiskarin tuotteet siitä
asti ovat olleet kuuluja (ks. Fiskari). J.
omisti lopulta, paitsi Fiskaria, Antskuun,
Kosken, Trollshof dän, Näsen ja Kärkelän ruukit,
Orijärven kuparikaivoksen sekä 6 rautakaivosta
y. m., kaikkiansa käsittäen maata 76 manttaalia.
J. nimitettiin vuorineuvokseksi 1835. — Myös
maanviljelystä J. harrasti: pani m. m. toimeen
ensimäiset karjanäyttelyt 1841-51 sekä
kilpakynnöt. — Mainittakoon mvös että J. 1820 perusti
Turkuun koulun, jossa opetusta harjoitettiin
Bell-Lancaster-menetelmän mukaan. E. E■ K.
3. Erik J. (1796-1874), edellisen veli, liike-
mies, otti 1820 haltuunsa isänsä Johan J:n
apteekin, jonka möi 1852. J. oli harvinaisen
yritteliäs mies, joka pani alulle mitä erilaisimpia
liike- ja yleishyödyllisiä yrityksiä, oli m. m.
Turun konepajan (sittemmin Crichtonin) omistajia,
Turun laivatelakan toimitusjohtaja (1857),
Pohjanmaan höyrylaivayhtiön perustajia; 1847 J.
perusti valaanpvyntiyhtiön,
merivakuutusyhdis-tyksen (1849), väritehtaan, luujauho- ja
tekolan-noitusainetehtaan y. m. — J:n aloitteesta Turku
sai vapaaehtoisen palokunnan 1838, ensimäisen
laatuaan Suomessa. J. perusti myös
eläkelaitoksen iäkkäitä, turvattomia naisia varten Turkuun.
Kuuluisaksi tuli varsinkin hänen toimintansa
nälänhädän aikana 1867-68. Hän m. m. lähetti
kiertäviä neuvojia opettamaan hätäseuduilla
sienien, jäkälän y. m. käyttämistä ravintoaineina.
V. 1856 Englannissa kerätty summa, n. 220,000
mk, jolla tahdottiin korvata sen maan laivaston
edellisinä vuosina Suomen rannikoilla tekemät
vahingot, jätettiin J:n hoidettavaksi ja
jaeltavaksi. — V. 1854 J. nimitettiin
kauppaneuvokseksi.
Juliset alpit (nimi room. kaupungin Forum
J u 1 i i mukaan) ovat eteläisten Kalkki-alppien
itäisin osa, jyrkkäseinämäisiä, triaskauden
kalkista syntyneitä vuoria. Rajoina ovat joet Isonzo
ja Sava. — Korkein huippu Terglu 1. Triglav,
2,864 m, saavuttaa lumirajan. (E. E. K.)
Julistuskirja (manifesti, toisinaan
käytetään nimitystä „ilmoituskirja"), nimitys, jota
Suomessa useasti käytetään hallitsijan itsensä
allekirjoittamasta asiakirjasta, joko tämä sitten
sisältää säännöksiä, jotka ovat syntyneet
kansaneduskunnan myötävaikutuksella (kuten esim. 18 p.
jouluk. 1878 annettu manifesti, jonka mukaan
eräät Suomen asevelvollisuuslain pykälät ovat
perustuslainsäännöksinä pidettävät, sekä 25 p.
kesäk. 1886 annettu manifesti, joka koskee
esitysoikeuden myöntämistä Suomen säädyille)
taikka määräyksiä, jotka hallitsija on ollut
oikeutettu yksin antamaan (esim. 13 p. toukok. 1891
annettu julistuskirja Valtiosihteerinvirastoon
asetetun komitean lakkauttamisesta). Lainvastainen
oli kuuluisa Helmikuun julistuskirja (ks. t.).
R. E.
Julius ks. Heinäkuu.
Julius [jii-J, muinaisroomal. ikivanha
ylimys-sukukunta (Gens Iulia), joka perintätiedon
mukaan polveutui troialaisen Æneaan pojasta
Ju-luksesta 1. Askanioksesta. Sen haaroista oli
Caesarin suku kuuluisin. C. Julius Cæsarin
sukulaisesta ja ottopojasta Augustuksesta alkoi
Juliuksen keisarisuku (v. 31 e. Kr.-68 j. Kr.), jonka
viimeinen jäsen oli Nero. K. J. H.
Julius, kolmen paavin nimi. 1. J. I Pyhä,
paavina 337-52, asettui areiolaisessa riidassa
Athanasiuksen puolelle. Hänen paaviutensa aikana
pidettiin paavinvallan kehitykselle erittäin
tärkeä Sardican kokous (343), jossa m. m.
päätettiin, että viralta pannut piispat saivat vedota
Rooman piispaan, jolla oli oikeus alistaa asia
uuden maasynodin ratkaistavaksi. — 2. J. II,
paavina 1503-13, ennen nimeltään Giuliano della
Rovere. Hän oli sotainen paavi ja taitava
poli-tikko, jonka pyrintönä oli tehdä Kirkkovaltio
suureksi ja voimakkaaksi. Kun venetsialaiset
eivät tahtoneet luovuttaa hänelle muutamia
alueita Adrian meren rannalla, teki hän Saksan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
