- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 3. Haggard-Kaiverrus /
1489-1490

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Like | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Jumalanpelko ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1489

Jumalanpelko

1490

menoista, sillä hän kysyy oikeutta, nöyryyttä
ja laupeutta (Hos. 64 seur.; Jes. lu seur. y. m.).
Näillä lauseilla on usein melkein
uusitestamen-tillinen sävy, ja monet psalmipaikat todistavat,
että profeettain sanat saivat vastakaikua
uskovaisten mielissä (Ps. 407; 51ls seur.; 6931 seur.
y. m.). Myöhempi juutalaisuus antoi taas
suuremman arvon uhreille ja ulkonaisille menoille.

Jeesus ei jumalanpalvelukseen nähden
pannut ulkonaisia uudistuksia toimeen. Mutta
periaatteessa hän on ratkaissut kysymyksen
jumalanpalveluksesta sanoillaan- „Jumala on Henki, ja
jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla
hengessä ja totuudessa" (Joh. 4^). Uskovasta
sydämestä lähtevä rukous ja rakkauden osoittaminen
lähimäistä kohtaan („laupeutta minä tahdon
enkä uhria") on oikea jumalanpalvelus. Sama
ajatus esiintyy vielä selvästi apostolien kirjeissä,
esim. Room. 12 seur. ja Jaak. l^. Ei myöskään
Ehtoollisen vietolla ollut järjestetyn
jumalanpalveluksen luonnetta, vaan nautittiin sitä
ate-riain yhteydessä kodeissa (Ap. t. 2«).

Järjestetty jumalanpalvelus sai alkunsa
kristittyjen yhteisistä uskonnollisista kokouksista,
joissa innostunut profetoiminen, opetuspuheet,
hengelliset laulut ja rukoukset vaihtelivat.
Epäjärjestyksen takia oli tarpeellista säätää näille
kokouksille jonkunlaisia sääntöjä (1 Kor. 14).
Pian niihin myöskin yhdistettiin Ehtoollinen,
koska sen liittäminen aterioihin oli aiheuttanut
väärinkäytöksiä (ks. A g a p e). Näitä
järjestettyjä jumalanpalveluksia pidettiin alkuaan
sun-nuntaipäivisin kaksi: aamujumalanpalvelus,
johon kuului raamatunlukua, saarna, rukouksia
ja veisuuta ja johon kaikilla oli pääsy, ja
ilta-jumalanpalvelus, jonka pääosana oli Ehtoollinen
ja johon ainoastaan kastetuilla oli pääsy.
Apostolien jälkeisellä ajalla nämä sulautuivat yhdeksi
kokoukseksi, jolloin kuitenkin kastamattomien oli
poistuttava ennen Ehtoollista.

Kun 3:nnella ja 4:nnellä vuosis. suuret joukot
tulvivat kristilliseen kirkkoon, toivat nämä
mukanaan pakanallisia katsantotapoja.
Kreikkalaisessa ja itämaisessa maailmassa olivat
jumalanpalvelukset yhä enemmän saaneet
mysteerien, salapalveluksien luonteen, ja niin
ruvettiin tältä näkökannalta kristillistäkin
jumalanpalvelusta arvostelemaan. Kastetta ja Ehtoollista
pidettiin salaisina toimituksina ja nimitettiin
mysteereiksi. Täten jumalanpalvelus sai
taika-maisen leiman, sen johtajasta tuli mystagogi,
joka yksin tunsi oikeat kaavat ja menot ja joka
sen vuoksi taisi välittää Jumalan ja seurakunnan
välillä. Jo 3:nnella vuosis. tämä käsitystapa
pääsi kirkossa vallalle.

Vähitellen alkoi jumalanpalvelukseen nähden
ilmetä erilaisuuksia itämaiden ja länsimaiden
välillä. Idässä ovat mysteeri-aatteet kokonaan
vallalla, ja jumalanpalveluksesta tulee kulttidraama
(näytelmä), jossa kuvannollisesti esitetään
Kristuksen elämää, kuolemaa ja ylösnousemusta.
Kaavat ja lauselmat ovat retorisia ja monisanaisia,
ja ennen pitkää koko jumalanpalvelus jähmettyy
kuolettavan yksitoikkoiseen muotoon. Lännessä
taas hallitsee uhriaate, ja messu-uhri anastaa
jumalanpalveluksessa vallitsevan sijan.
Latinalainen henki, joka rakastaa lyhyitä, suppeita
muotoja, antoi jumalanpalvelukselle vakavan
leiman: kaavat ovat lyhyitä, juhlallisia ja arvok-

kaita, ja toiminta yksinkertaista ja keskitettyä.
Läheinen liittyminen kirkkovuoteen antoi
jumalanpalvelukselle enemmän kansanomaisuutta ja
vaihtelevaisuutta.

Luther kääntyi periaatteessa takaisin
Jeesuksen ja apostolien kannalle, teroittaen, että
totinen usko ja rakkaus ovat ainoa oikea
jumalanpalvelus. Elävät kristityt pitävät
jumalanpalvelustaan hengessä ja totuudessa. Mutta
„raa’an joukon" takia L. tahtoo säilyttää entiset
jumalanpalvelusmenot. J:ssa on ankarasti
teroitettava katekismusta ja kristillistä tietoa
kansalle annettava. Varsinkin Melanchton ajoi
innokkaasti tätä kirkon kehittämistä kouluksi.
Kansa sai jumalanpalveluksessa kokonaan
passiivisen aseman. — Vielä ilmenee Lutherilla usein
sekin ajatus, että jumalanpalveluksen pääosana
ovat sana ja sakramentit, joiden kautta Jumala
seurakunnalleen jakaa armoansa. Saarna kohosi
luterilaisessa jumalanpalveluksessa kunniasijalle,
mutta sen ohella sai myöskin
seurakunnallinen virrenveisuu huomattavan aseman. Yleensä
Luther teki varovaisesti muutoksia katolilaiseen
j.-järjestykseen, poistaen vain sen, mikä
välttämätöntä oli.

Zwingli ja Calvin tekivät j:een nähden paljoa
jyrkempiä muutoksia. Vaadittiin mitä suurinta
yksinkertaisuutta. Alttarin sijaan tuli pöytä,
kirkkovuosi jätettiin pois, ja saarna- ja
ehtoollisjumalanpalvelukset erotettiin kokonaan
toisistansa. Virrenveisuulle annettiin aivan syrjäinen
asema. Jumalanpalvelusmenot katsottiin
Raamatussa määrätyiksi, ja säilytettiin sittemmin
muuttumattomina.

Evankelisessa kirkossa ei ole uskonpuhdistuksen
jälkeen jumalanpalveluksessa suuria muutoksia
tehty. Valistusaika pyrki poistamaan vanhoja
ytimekkäitä virsiä ja rukouksia asettaeu niiden
sijalle mietoja ja vetisiä uudistuksia, mutta 19:nnen
vuosis. uudesta herännyt hengellinen elämä karsi
kelvottomat uudistukset ja palautti käytäntöön
vanhat ytimekkäät muodot. Kieltämättä
tarvitsisi luterilainen jumalanpalvelus enemmän
vaihtelua ja vapautta. [U. L. Ullman, „Liturgik"
(1874-79) ; G. Rietschel, „Lehrbuch der Liturgik"
(1900-08).] E. K-a.

Voimassaoleva Suomen evank.-luterilaisen
kirkon kirkkolaki säätää, että julkinen
jumalanpalvelus on pidettävä kirkossa joka sunnuntai ja
sitä paitsi määrättyinä kirkollisina juhlapäivinä.
P u o 1 i p ä i v ä-j. on mainittuna päivinä
pidettävä kaikissa seurakunnissa. Ehtoo-j. on
pidettävä niissä kaupungeissa, joissa kaksi pappia tai
useampi toimittaa virkaa samassa kirkossa.
Muissakin seurakunnissa tuomiokapituli voi
(paikallisten olojen pohjalla) määrätä säännöllisen
ehtoo-j: n pidettäväksi. Aamusaarnasta ks.
A a m u k e 11 o t. Kaupungeissa on joka viikko
pidettävä rukoushetki raamatunselityksineen
vähintään yhtenä arkipäivänä ja useamminkin, jos
tuomiokapituli määrää. Maaseudullakin on
samaa määräystä noudatettava, jos paikalliset ja
muut olot sen aiheuttavat ja sallivat. Yhteisen
jumalanpalveluksen järjestyksen yksityiskohdat
määrää kirkollinen käsikirja (ks. t.).

Jumalanpelko. V:ssa T:ssa, varsinkin
Sanan-laskukirjassa, nimitetään hurskautta tavallisesti
jumalanpeloksi: „jumalanpelko on viisauden alku".
U. T. sitävastoin enemmän teroittaa lapsellista

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 21 13:45:49 2019 (aronsson) (download) << Previous Next >>
http://runeberg.org/tieto/3/0799.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free